– Luottamustoimien hoitaminen vaatii matkustamista ja valvomistakin, ja siksi elämäntapojen pitää olla terveellisiä, että jaksaa, Tarja Halonen sanoo.
– Luottamustoimien hoitaminen vaatii matkustamista ja valvomistakin, ja siksi elämäntapojen pitää olla terveellisiä, että jaksaa, Tarja Halonen sanoo.

Presidentti Tarja Halonen kertoi mietteitään hyvinvoinnista, liikunnasta ja eläkkeelle jäämisestä tässä vuonna 2014 julkaistussa ET-lehden artikkelissa.

Pitipäs sattua. Tapaamisen aiheena ovat hyvinvointi, liikunta ja terveys, ja presidentti Tarja Haloseen on iskenyt yön aikana vatsavirus. Vai oliko syynä paluumatkalla Chilestä välilaskupaikalla Madridissa nautittu omena? Se olisi ehkä pitänyt kuoria.

Halonen ehti aamulla hymähdellä yhteensattumaa aviomiehelleenkin. Taudit eivät katso aikatauluja. Mutta vuodet valtakunnan ykköspaikalla ja oma sinnikäs luonteenlaatu ovat opettaneet, etteivät pöpöt niin vain kaada vuoteenomaksi.

Halonen laskee leikkiä vaivoistaan – ne ovat onneksi ohimeneviä – ja siemaisee välillä keltaista jaffaa. Kalenteri on täynnä, ja kiirettä on enemmän kuin toivoisi. Chilessä hän osallistui presidentti Michelle Bacheletin virkaanastujaisiin ja YK:n kokoukseen naisten ja nuorten asemasta.

"Odotan edelleen hiljaisempaa vaihetta."

– Olen eläkkeellä, vaikkei sitä mistään huomaakaan. Odotan edelleen hiljaisempaa vaihetta. Ehkä se koittaa sitten, kun puolisoni jää eläkkeelle parin vuoden kuluttua.

Huono omatunto kolkkaa välillä. Halosen mieli halajaisi viettää enemmän aikaa lastenlasten kanssa, ja puutarhapalstakin kutsuu.

Maan kuopsuttelun katkaisee ainakin Helsingissä kesäkuun puolivälissä suuri kansainvälinen naisliikuntakonferenssi, jonka suojelija hän on. Kun päättäjät, tutkijat ja liikunta-aktiivit eri puolilta maailmaa kokoontuvat IWG-maailmankonferenssiin, Helsinki on liikunnan ja urheilun tasa-arvokeskustelun keskipisteenä.

Voimistelu ei inspiroinut

Liikunta voimaannuttaa ihmistä joka iässä. Tytöillä se vaikuttaa vahvasti myös siihen, millaista heidän elämästään tulee – niin kävi Tarja Haloselle itselleen. Liikunta ja urheilu ovat olleet hänelle luonteva tapa paitsi huolehtia hyvinvoinnistaan ja pitää hauskaa, myös kasvaa vastuulliseksi yhteiskunnan jäseneksi.

– Tulen perheestä, jossa äiti oli aikoinaan 1930-luvulla perustamassa Helsingin urheilu- ja voimisteluseura Kotkia. Itse aloitin voimistelun Elannon Iskussa kuuden seitsemän vuoden ikäisenä. En kuitenkaan kovin mielelläni mennyt sinne. Äiti oli myöhään töissä, enkä aina ehtinyt harjoituksiin ajoissa. Rangaistukseksi piti heitellä kuperkeikkoja kovalla lattialla. Ne eivät minua inspiroineet.

"Lahjakkuus on vain perusta. Osaaminen vaatii kovaa harjoittelua."

Helsinkiläistytöt eivät juuri hiihtäneet, mutta viettivät paljon aikaa luistinradoilla. Myöhemmin koulutyttönä Halonen alkoi pelata koripalloa ja harrastaa raittiusseuran yleisurheilukisoissa juoksua.

Liikunta opettaa sitkeyttä

Halosen Anna-tytär oli kolmivuotias nähdessään televisiosta voimistelua. ”Äiti mä haluun tonne”, hän sanoi silloin, ja on siitä lähtien pitänyt kiinni haluamastaan. Nykyisin Anna Halonen valmentaa Olarin voimistelijoita ja on mukana niin voimistelun kansallisissa kuin kansainvälisissä luottamustehtävissä.

Haaveili tytär taitoluistelustakin. Kun piruetit ja hypyt eivät heti onnistuneet, hän valitti, että äiti on ostanut huonot luistimet.

– Olen käyttänyt sitä esimerkkinä siitä, että lahjakkuuskin on vain perusta. Urheileva lapsi huomaa jo pienenä, että osaaminen vaatii kovaa harjoittelua. Se pätee niin koulussa kuin kaikessa myöhemmässä elämässä.

Halonen ei pidä pahana, että tytöt ja pojat harrastavat urheilua kilpamielessä.

– Kilpaileminen on meihin sisäänrakennettuna, se alkaa lapsesta: ”Kato äiti, miten pitkälle mä hyppään!” Kilpaurheilua harrastavat nuoret oppivat aikatauluttamaan elämänsä ja olemaan tehokkaita siinä asiassa, mikä kulloinkin on esillä. Ei lapsia pakosti kentälle kukaan saa. Urheilemisen pitää olla hauskaa.

"Voin olla yhtä hyvä kuin minua vuosikymmeniä nuorempi vasta-alkaja."

Halonen toivoo, että sukupuolien ja -polvien väliset aidat rikkoutuisivat, eikä ikä karsinoisi ihmisiä harrastusten mukaan.

– Minustakin on kivaa harjoitella yhdessä 16–17-vuotiaiden kanssa. Voin olla tanssissa yhtä hyvä kuin minua vuosikymmeniä nuorempi vasta-alkaja.

Lajille voi olla uskoton

Tarja Halonen sanoo, että hänen on nykyisin kiinnitettävä aivan erityistä huomiota elintapoihinsa. Työhön kun liittyy paljon epäterveellistä: matkustamista, valvomista, siirtymistä aikavyöhykkeeltä toiselle, stressiä.

Stressinhallintaan Halosella on yksi neuvo:

– Suunnittele aikataulusi niin, että liikunnalle jää oma paikkansa. Se on yhtä tärkeä asia kalenterissa kuin kokoukset tai muut pakolliset kuviot.

Lue myös: Sinustakin liikkuja? Katso kattava tietopaketti 55+ -vuotiaalle

Toki kohtuus kaikessa. Jos aletaan edellyttää treenaamista viisi kertaa viikossa, moni masentuu, koska ei pysty täyttämään sellaisia vaatimuksia.

– Liikkuminen ei ole tylsää, koska erilaisia malleja voi yhdistää. Naureskelen joskus, että sitä ei pidetä hyvänä, jos ihminen vaihtaa puoluetta tai aviopuolisoa liian usein, mutta liikuntalajia voi kyllä vaihtaa! Siinä mielessä ”irtosuhteet” ovat ihan hyviä.

"Ihminen jää eläkkeelle työelämästä, mutta elämästä ei jäädä eläkkeelle koskaan."

Lihaksia vanhoillekin

Kansanterveydelliset huolenaiheemme ovat Haloselle tuttuja. Liikumme arjessa liian vähän ja liian yksipuolisesti. Se kostautuu vanhana.

– Ikääntymistä ja huoltosuhdetta pohtiessa ei ole järkevää murehtia, riittääkö hoitajia tai saako eläkemaksuilleen katetta. Mikään ei korvaa sitä, että ihminen saa ja voi liikkua itse. Moni tajuaa tajuaa vasta laitokseen jouduttuaan, miten tärkeitä omat pienet kotiaskareet olivatkaan. Ihminen jää eläkkeelle työelämästä, mutta elämästä ei jäädä eläkkeelle koskaan.

Halonen sanoo, että vanhainkodeissa on vielä tekemistä liikunnan suhteen.

– Otan yhden esimerkin: Ennen sanottiin, että lihakset pitäisi hankkia viimeistään 40–50-vuotiaana, jotta niistä olisi hyötyä vanhana. Nyt on todettu, että vielä 80-vuotiaatkin saavat oikein mitoitetuilla harjoituksilla itselleen lihaksia. Liikunta tekee hyvää luustolle ja tasapaino parantuu.

Vain moottoriurheilu on Tarja Haloselle vieras laji. – Se on niin välinepainotteista, eikä mielestäni urheilua ollenkaan.
Vain moottoriurheilu on Tarja Haloselle vieras laji. – Se on niin välinepainotteista, eikä mielestäni urheilua ollenkaan.

Halosen mielestä kasvava kiinnostus liikuntaan pitäisi käyttää hyväksi. Erityisesti nyt, kun suuret ikäluokat ovat tulossa korkeaan ikään.

– Maaseudulla on tietysti hankalaa, kun etäisyydet ovat pitkiä. Miten viedään mummot uimaan tai papat joogaan? Erityisesti kun miehet näyttävät jysähtävän paikoilleen sisälle tai pilkille.

"Eläkkeelle on päästävä kunnossa."

Häntä naurattaa hiukan se, kun asioita tarjotaan uudella kuorrutuksella niin kuin ruokaresepteissä.

– Puhutaan saunajoogasta, mutta kukapa ei olisi keksinyt itse venytellä harteitaan saunan lauteilla.

Lue myös: Rentoudu 5 minuutissa! Video opettaa, miten teet helpon kotijoogan

Oikea eläkeikä?

Tarja Halosella on näkemys myös oikeasta eläkeiästä.

– Kukaan ei halua olla aivan raato, kun pääsee eläkkeelle. Pitää hyväksyä se, että eläkkeelle on päästävä kunnossa. Mutta järjestelmän kannalta ihan niin yksilöllisiä ratkaisuja ei pystytä tekemään.

Lisäksi on mietittävä kannustepuolta.

– Ei ole mitään mieltä siinä, että tosiasiallista eläkeikää yritetään nostaa, jos työmarkkinat pitävät viisikymppistä vanhana. Pitäisi miettiä, mitkä olisivat sellaisia töitä, joita voisi tehdä vanhempanakin, vaikkei työkunto olisi entisenlainen tai ei haluaisi enää uhrata niin paljon aikaa työlle.

"Toivon, että työelämässä olisi erilaisia vaiheita iän mukaan."

Toinen olennainen asia on, että katsomme työuraa helposti nousujohteisena. Hyväpalkkainen pitää usein kiinni työstään, jotta saa varmasti hyvän eläkkeen.

– Toivottavasti siitä päästäisiin monipuolisempiin järjestelmiin, jotta ihmisellä olisi se tunne, että hän voisi tehdä vielä uudenlaista työuraa. Että työelämässä olisi erilaisia vaiheita iän mukaan. Me ikääntyneemmät voimme pienemmällä varoitusajalla lähteä tekemään erilaisia tehtäviä, koska perhevelvollisuudet eivät ole enää niin vaativia.

Haloo, tytötkin urheilevat!

Summa summarum, naisen osa liikuntamaailmassa ei ole yksiselitteinen.

Siksi tarvitaan kansainvälistä verkostoitumista, siksi tarvitaan kesäkuista konferenssia. Sen pääteema ”Lead the Change – Be the Change” (Johda muutosta – Ole muutos) kannustaa osallistujia johtamaan muutosta omalla esimerkillään. Toisaalla maailmassa vaikkapa naisten, seksuaalivähemmistöjen tai vammaisten ihmisoikeuksien edistäminen voi olla elämän ja kuoleman kysymys.

"Kaikkien pitäisi valittaa medialle, jos tyttöjen urheilusta ei uutisoida."

Halonen on pitänyt ääntä myös siitä, että median liikuntakuva on edelleen miesvaltainen. Hänellä on siitä omakohtainen kokemus, median suhtautuminen rytmiseen kilpavoimisteluun.

– Teimme valtavasti työtä, että saimme lehdet kiinnostumaan lajista. Joka ainoasta liigamatsista kerrotaan kyllä tulokset, mutta naisten maailmanmestarijoukkueesta ei sanota yhtään mitään. Kaikkien pitäisi häpeilemättä valittaa isoille ja pienille lehdille, radiolle ja televisiolle, jos tyttöjen urheilusta ei uutisoida.

Urheilun viihde- ja ammattilaispuoli on kasvanut suuresti.

– Olen iloinen siitä, jos jääkiekossa ammattilaiset eivät saa jatkossa enää ottaa osaa olympialaisiin. Myönnän olevani tässä suhteessa aivan kamala nainen. Totta kai olen ollut tippa silmässä katsomassa Teemu Selännettä ja kaikkia muitakin, mutta olympialaiset ovat asia, johon isot palkkasopimukset eivät liity.

Harrastusta ihmetellään

Liikunta vie valtaosan Tarja Halosen ja Pentti Arajärven vapaa-ajasta. Arajärvi vaeltaa, juoksee maratoneja ja käy poikaporukassa katsomassa koripalloa.

– Myös kaikki neljä lasta ovat liikkujia, mutta emme ota siitä itse ansiota. Pentin vanhin lapsi on hevosharrastaja. Pojista toinen harrastaa voimailua ja toinen tivolia ja sirkusta.

Sotshin olympiakisojen aikaan Halonen katsoi televisiosta mieluummin taitoluistelua kuin hiihtoa.

– Olemme kauhean huonoja penkkiurheilijoita. Olemme mieluummin itse tekijöinä.

"Kun tanssii musiikin kanssa, ei huomaakaan, kuinka paljon selkäranka vahvistuu."

– Työ on tosin haitannut omaa harrastamistani. En ole vielä ehtinyt koripallotreeneihin, tanssitunneilla kyllä käyn viikoittain. En aseta itselleni suuria tavoitteita. Minun julkista liikuntaani häiritsee ammattini, ja varon esiintymistä. Kun me olemme kuitenkin kuntoilijoita, niin säälin muitakin, ettei oma roolini vääristä toisten esitystä.

Halonen on harrastanut selkänsä takia monta vuotta vatsatanssia.

– Kun sitä tekee musiikin kanssa, ei huomaakaan, kuinka paljon selkärankaa tulee vahvistettua. Mutta vatsatanssi on monissa arabimaissa kielletty. Olen kertonut kokousmatkoilla, että harrastan vatsatanssia, kuten tuhannet naiset meillä. Me pidämme arabimaiden vanhan kansanperinteen voimassa! Se herättää siellä hämmennystä.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 10/2014.

Tarja Halonen

Syntynyt: 1943 Helsingissä, asuu Helsingissä.

Ammatti: Valmistunut oikeustieteen kandidaatiksi 1968. Suomen Tasavallan presidentti 2000–2012. Toiminut useita kausia kansanedustajana ja ministerinä monessa eri hallituksessa.

Perhe: Puoliso Pentti Arajärvi. Pariskunnalla on yhteensä neljä lasta ja neljä lastenlasta.

Harrastaa: Uintia, puutarhanhoitoa ja penkkiurheilua. 

Syntyvyys on alimmillaan sitten 1860-luvun nälkävuosien, vaikka yhteiskunta on perhe- ja lapsiystävällisempi kuin koskaan.  ET:n kolumnistilla on ehdotus lapsipulaan.

Götan hovioikeuden varapresidentti Henrik Hammarberg sanoi 1700-luvulla, että onanismi, itsetyydytys, on uusien ihmisten murhaamista ja tulisi kriminalisoida. Ajatus oli järkiperäinen valistuksen ja hyödyn aikakaudella. Esivalta pelkäsi, että veronmaksajista ja sotamiehistä tulee pulaa. 

Suomesta, valtakunnan harvaan asutusta itäosasta raportoi maaherra Lars Johan Ehrenmalm, että avioparit yhteispäätöksellä välttivät lasten synnyttämisen ja kasvattamisen vaivaa, ja miehet purkivat viettinsä sekaantumalla eläimeen.

Hammarberg ja Ehrenmalm olivat väärässä sikäli, että suvunjatkaminen sujui ihan sutjakkaasti savupirtin hämärässä vällyjen alla. Väestötilaston ongelmat painottuivat tuolloin kuolleisuuden puolelle. Alamaisten määrää säännösteli etupäässä nälän, sotien ja tautien tappokoneisto.

On oikeastaan ihme, ettei ehkäisyä yrteillä, taioilla, keskeytetyllä yhdynnällä ja kuukautiskierron arvauksilla yritetty enemmän. Abortti oli hengenvaarallinen ratkaisu, mutta saattoi säästää jonkun hengen nälkäkuolemalta. Putkinotkoissa ja ryysyrannoissa ei todellakaan koettu kaikkia raskauksia Jumalan lahjoiksi. Kirkko ja kruunu yllyttivät lisääntymiseen, mutta eivät palkinneet siitä. Pikemmin päinvastoin: maatilojen ja torppien lohkominen perillisille oli hankalaa, avioliiton ulkopuolinen hedelmällisyys laitonta.

Kansaa ei enää kiinnosta elämän luominen ja vaaliminen.

Suomen syntyvyys on nyt alimmillaan sitten 1860-luvun nälkävuosien. Näivettyminen ei mitenkään voi johtua yhteiskunnan teoista tai tekemättä jättämisistä. Lääketieteen apu synnytykseen, neuvola, päiväkoti, peruskoulu plus suora taloudellinen tuki ja turvaverkot... Elämme periaatteessa niin perhe- ja lapsiystävällistä aikaa kuin olla ja voi. Mutta kansaa ei kiinnosta elämän luominen ja vaaliminen vaan esimerkiksi internetin keinoelämä.

Mikäpä siinä. Yksilön vetelyys ja nautinnonhalu ei kai ole synti, mutta jokin lasku lapsettomuudesta lankeaa, ennemmin tai myöhemmin. Mikä neuvoksi? Haittaveroja peritään alkoholista, tupakasta ja makeisista, vaikkei niistä koidu kansakunnalle vuosisatojen mitassa mitään haittaa. Hoitovapaan kaltaiset kannustimet ovat reiluja, mutta todistetusti tehottomia. Perin juurin yhteiskuntavastainen onanismi pitäisi panna verolle.

Kolumni on julkaistu ET-lehdessä 17/2017
 

Mummit ja vaarit: lukekaa lastenlapsille! Vuoden 2017 isovanhemmaksi valittu kirjailija Kirsi Kunnas uskoo, että lukeminen luo yhteyden sukupolvien välille.

Vuoden isovanhemmaksi valittu kirjailija Kirsi Kunnas, 92, palkittiin elämäntyöstään sukupolvien välisen yhteyden ja sen vahvistamisen parissa.

– Kunnaksen rakastettuja runoja on luettu sukupolvien ajan kodeissa, kouluissa ja päiväkodeissa. Niiden äärellä on kohdannut lukematon joukko lapsia, vanhempia ja isovanhempia, sanoo toiminnanjohtaja Virpi Dufva Valli ry:stä. Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto Valli ry myöntää Vuoden isovanhempi -palkinnon myöntää vuosittain.

ET soitti iloiselle voittajalle, joka haluaa kannustaa isovanhempia viemään lapsenlapsiaan kirjojen ja kielen maailmaan. Ihmettelemään luettua yhdessä, oppimaan toisiltaan.  

– Lapsi ottaa maailman haltuun kielen kautta. Lukemisen eri kehitysvaiheissa hän myös oppii oivaltamaan, että kielellä meitä hallitaan, Kunnas sanoo.

Neljän jo aikuisen nuoren isoäiti Kunnas muistelee lukeneensa lapsenlapsilleen muun muassa omia runojaan ja kääntämäänsä lastenkirjallisuutta. Puoliso, Jaakko Syrjä, puolestaan kuljetti lapsenlapsia Rudyard Kiplingin Viidakkokirjan seikkailuissa.

ET-lehden haastattelussa vuonna 2010 Kunnas kertoi omistautuneensa aikanaan kirjoittamaan lapsille, koska lapsilla on kyky ihmetellä, kyseenalaistaa ja nauraa. Lastenkirjallisuudessa on Kunnaksen mielestä kyse suuremmista asioista kuin vain loruista ja tarinoista – nimittäin identiteetin rakentamisesta ja kielenhuollosta. 

Isovanhempien tehtävä

Kun mummo tai vaari lukee lapselle kirjaa, tapahtuu Kunnaksen mielestä jotain aivan erityistä. 

– Pieni lapsi erottaa kielen sävyt ja tunnistaa, että mummo puhuu eri tavalla kuin äiti. Keskusteluyhteys siirtää kieltä sukupolvien ja vuosikymmenien yli.

Satujen maailmaan lasten kanssa sukeltava isovanhempi saa tilaisuuden myös löytää uudelleen lapsen itsessään. Tämän Kunnas on itsekin kokenut.

– Uskon kielen taikaan. Vanhoissa sanoissa on säteilyä. Niitä käyttäessään isovanhemmat auttavat lasta ymmärtämään, ettei kieli ole staattista ja kuivaa.

Kunnas muistuttaa, että isovanhemmilla on elämänkokemusta ja henkistä perintöä. Kielen avulla he siirtävät tunteita. Syntyy yhteys, henkinen ketju. 

– Tutustukaa lapsenlapsiinne, naurakaa yhdessä, katsokaa toisianne silmiin. Kirja on tähän hyvä väline.

Kunnaksen mielestä isovanhemmilla on myös toinen, tärkeä tehtävä.

– Maailma muuttuu niin nopeasti, että emme tiedä millaiseen maailmaan lapsia kasvatamme. Isovanhemmat jarruttavat nopeaa kehitystä, vieraantumisen tunnetta. Minusta aika on muuttunut niin, että isovanhempia tarvitaan entistä enemmän. 

Vuoden isovanhemman valitsee Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto Valli ry. Tunnustus on myönnetty vuosittain vuodesta 1992. Tunnustuksen saa vuosittain henkilö tai taho joka on myönteisellä tavalla edistänyt lasten ja isovanhempien suhteita ja isovanhempien arvostusta.

Tunnustuksen ovat aiemmin saaneet muun muassa rap-mummo Eila Nevanranta, arkkiatri Risto Pelkonen, näyttelijä Eila Roine sekä Enter ry, joka tekee ikäihmisten tietotekniikkataitoja edistävää toimintaa. Viime vuonna palkinnon sai geriatrian professori Jaakko Valvanne. Lue hänen haastattelunsa täältä.  

Varsinaista isovanhempien päivää vietetään tänä vuonna lauantaina 21.10. Merkkipäivää on vietetty vuodesta 1985. Päivän tavoitteena on kiinnittää huomiota isovanhempien merkitykseen lapsille ja isovanhempien arvostukseen yhteiskunnassa.