Tuhansien suomihittien sanoittaja Chrisse Johansson: "Tienasin lauluista vain murusia"

Paljasta puuseinää koristavat useaan riviin asetetut kultalevyt. Niiden edessä virnistelee ruskettunut nainen.

Kasvot eivät ehkä ole tutut, mutta naisella on silti paikka monien sydämessä. Chrisse Johansson on sanoittanut lukemattomia suomalaisten suosikki-iskelmiä.

Nyt hän elää Aurinkorannikolla, kaukana rakkaasta kotimaastaan.

– Muutin tänne valon takia, kun en enää Suomen pimeydessä pärjännyt.

Mummolleni

Muisto on kuin satukirjasta: Aino-mummu istuu kiikkustuolissa ja soittaa sinisellä huuliharpulla lauluja pienelle tytölle. Siihen satutunnelmat Chrissen lapsuudessa jäivätkin.

– Vanhempieni liitto oli kauniisti sanoen värikäs. Isä ja äiti olivat keskenään kolme kertaa naimisissa.

Viina vei isää välillä pitkille harhapoluille. Kun hän oli kotona ja selvin päin, perhe-elämä sujui hienosti. Sodassa vammautuneelle miehelle aloillaan pysyminen oli kuitenkin vaikeaa, ja vastuu Chrissen ja tämän Kari-veljen elättämisestä jäi äidin harteille. Hän paiski pahimmillaan kolmea työtä pitääkseen perheen leivässä.

Vanhempieni liitto oli kauniisti sanoen värikäs.

Koska vanhempia ei kotona näkynyt, mummu oli Chrissen turva maailmassa.

– Hän vei minua leikkikouluun, laittoi ruuat ja piti seuraa iltaisin.

Mummu kuoli juuri ennen Chrissen kymmenvuotispäivää. Menetyksen tuomat tunteet saivat sanat vasta vuosikymmeniä myöhemmin.

– Tuotin Anita Hirvosen levyä, ja aloimme puhua mummoistamme. Huomasimme, että molemmilla oli isoäiteihinsä erityisen vahva side. Kirjoitin sanat Mummolleni-kappaleeseen, jonka Anita sävelsi ja levytti: "Mä muistan keinutuolin tuon mummun kultaisen. Hän istui siinä aina hymyillen."

Mummu kuoli juuri ennen kuin Chrisse täytti kymmenen.

Kauniista kappaleesta ei tullut hittiä, toisin kuin monesta muusta Chrissen sanoittamasta laulusta. Kesän lapsi, Etsin kunnes löydän sun, Viikonloppuisä ja R-A-K-A-S kuuluvat suomalaisen iskelmän kestosuosikkeihin: "Kulta kultasein, mä sanoin niin ja selväks tein. Me mennään maalla naimisiin."

Vaikka laulut soivat suomalaisten sydämissä, niiden sanoittaja on aina viihtynyt paremmin kaukana julkisuudesta. Viime vuosina yksityisyyden suojaaminen on ollut entistä helpompaa, sillä koti on ollut jo pitkään Espanjan Aurinkorannikolla. Matka sinne on kuitenkin ollut pitkä.

Minusta tulee isona

Mummun kuoleman jälkeen isä palasi jälleen kotiin ja perhe muutti Pohjois-Haagaan hoitamaan sivutoimista talonmiehenvirkaa. Kun isä viimeisen kerran häipyi omille teilleen, Chrisse teki koulun jälkeen lumitöitä, leikkasi kulmatontin nurmikkoa ja hoiteli öljytilauksia pannuhuoneen kattiloihin.

– Ekan palkallisen työni sain 10-vuotiaana, kun otin kukkakaupassa vastaan keräyspaperia. Kaikki työt kiinnostivat ja tein mitä sain.

Keskikoulun viidennen luokan Chrisse tuplasi. Sitten koulu jäi.

– Koulussa olin melkoinen huithapeli, mutta erilaisista töistä on ollut elämässä hyötyä. Aina oppii, kun koheltaa.

Koulussa olin melkoinen huithapeli.

Sanoja Chrisse on aina rakastanut. Hän imi niitä mummun lauluista ja Vallilan kirjastosta, jonka hyllyt hän luki läpi. Hän muistaa vieläkin hämmästelleensä, miten Dostojevski pystyy kirjoittamaan kaksi sivua vaikka kahvipannusta.

– Luokkaretkellä Sunilan sellutehtaalle – oli sekin paikka viedä lapsia – tekaisin Tuoll' on mun kultani -lauluun uudet sanat, joita sitten hoilattiin bussissa. Silloin tajusin, että minähän osaan kirjoittaa.

Kuin tuhka tuuleen

Kun Iskelmä-lehti pyysi lukijoiltaan kuvia ja tietoja Beatlesien suomalaisista kaksoisolennoista, Chrisse lähetti 15-vuotiaan innolla kuvajutun samassa talossa asuvasta, pari vuotta itseään nuoremmasta Kirka Babitzinista, joka lauloi Creatures -yhtyeessä.

– Kirka veti treenikämpällä rokkia niin että suhahti, vaikka oli vielä ihan pikkupoika. Pistin sen verran vivahteita juttuun, että ihmisten mielenkiinto heräsi.

Bändin pojat innostuivat lehtijutusta niin paljon, että pyysivät Chrissen managerikseen.

Kirka veti treenikämpällä rokkia niin että suhahti.

–  Siitä alkoi armoton musiikkielämän opiskelu.

Nuoresta iästään huolimatta Chrisse pystyi olemaan puhelimessa niin vakuuttava, että sai myytyä yhtyeelle keikkoja. Lavoilla järjestäjät ihmettelivät, kun yhtyeen manageri osoittautui teinitytöksi.

Vaikka rockyhtyeen managerointi kesti vain vähän aikaa, se antoi Chrisselle hyödyllistä kokemusta. Muutama vuosi myöhemmin hän tuotti Kirkan veljen Sammyn ainoaksi jääneen levyn ja kirjoitti tekstin sen hittiin: "Se lentää niin kuin tuhka tuuleen. Joka päivä tästä kuulen."

Hei pikkuinen

Vuonna 1965 Chrisse pääsi Yleisradioon ulkotsuppariksi.

– Etenin nopeasti sisälähetiksi ja siitä eri tehtävien kautta suunnitteluosaston tutkimussihteeriksi. Se oli loistava mahdollisuus tutustua Yleen ja sen ihmisiin.

Omien töidensä ohella Chrisse tyrkytti itseään avustajaksi eri ohjelmiin ja pääsi tekemään Nuorten sävellahjaa ja erilaisia puhe- ja musiikkiohjelmia. Samaan aikaan hän kirjoitti vimmatusti. Osa teksteistä päätyi aikakauslehtiin, osa pöytälaatikkoon - ja osa eetteriin.

– Oli upea tunne, kun Kaisu Puuska-Joki luki radiossa päivän mietelauseena minun mietteitäni.

Teatteriosastolla Chrisse pääsi kehittämään taitojaan dramaturgeina toimineiden Pekka Lounelan ja Harri Kaasalaisen ohjauksessa. Etenkin Kaasalainen jaksoi lukea ja kommentoida Chrissen runoja.

Voisin milloin tahansa ottaa niitä päiviä takaisin.

– Yritin elvyttää henkiin aikoinaan suosittua Elviira Suulasvuo -radio-ohjelmaa. Ei siitä mitään tullut, mutta sainpa jalkani teatteriosaston oven väliin. Kyllä minulla oli selvä pitkän matkan suunnitelma saada kirjoittamisesta itselleni ammatti.

Työ kantoi hedelmää, kun Irina Milan levytti ensimmäisen Chrissen sanoittaman kappaleen Hei Pikkuinen vuonna 1969.

– Se oli äärimmäisen kivaa ja opettavaista aikaa. Voisin milloin tahansa ottaa niitä päiviä takaisin.

Opiskelukin alkoi maistua, kun Helsingissä työskenteleville radio-, tv- ja elokuvatyöntekijöille näytettiin elokuvateatteri Meranossa Tampereen yli-opiston luentoja. Chrisse ahmi Kaarle Nordenstrengin tiedotusopin luentoja.

– Meillä oli "Meranon yliopistossa" pääaineena lehdistö- ja tiedotusoppi, ja minulla lisäksi sivu- aineena tilastotiede. Opinnot tentittiin Tampereen yliopistoon.

Italian jälkeen innostuin ranskasta ja myöhemmin kreikasta tanssikursseja myöten.

Kaverin kanssa tehdyllä liftausreissulla Euroopassa Chrisse innostui italian opiskelemisesta. Kävi ilmi, että hänellä oli mainio kielipää.

– Italian jälkeen innostuin ranskasta ja myöhemmin kreikasta tanssikursseja myöten.

Chrisse harmittelee, että vanhemmiten kielitaito on käytön puutteessa rapistunut. Espanjalla hän kuitenkin tulee mukavasti toimeen. Maahan muuttaessaan hän päätti, ettei tule tulkkia tarvitsemaan.

Rotunainen

Levy-yhtiö EMI avasi toimiston Suomeen 1970-luvun alussa. Säveltäjä-sovittaja Seppo Rannikko vinkkasi kielitaitoisesta harrastelijasanoittajasta, jolla on hyvät kontaktit, ja niin Chrisse palkattiin firmaan tiedottajaksi. Muutaman vuoden kuluttua hän siirtyi Scandia-Musiikkiin tuotantopäälliköksi. Hän oli ensimmäisiä naisia miesvaltaisella alalla.

– En tiennyt levybisneksestä juuri mitään, mutta oli kiehtovaa oppia uutta. Äidin perintö näkyi siinä, että kun jotain piti tehdä, niin minähän tein.

Chrissen ensimmäiset sanoitukset oli levytetty jo 60-luvun lopussa, mutta työt levy-yhtiöissä sysäsivät uran käyntiin. Levy-yhtiöt suorastaan tehtailivat käännösiskelmiä, ja Chrissen kielitaidosta oli suuri apu, kun eteläeurooppalaisia hittejä muokattiin suomalaisartisteille.

En tiennyt levybisneksestä juuri mitään.

Chrisse kuunteli ulkomaisia levyjä tarkalla korvalla. Italia oli hänen suosikkinsa, ja hän raahasi lomamatkoiltaan kotiin aina repullisen LP-levyjä.

– Yhdellä levyllä oli kappale Alle porte del sole, joka kolahti minuun. Sanoihin sain inspiraation, kun ajoin aamuyöllä autolla ja ihailin auringonnousua.

Sanat syntyivät parissa tunnissa samana yönä, ja Katri Helena sai yhden suurimmista hiteistään: "Vasten auringon siltaa, säteet myöhäiseen iltaan."

Urallaan Chrisse kirjoitti yli parituhatta sanoitusta lauluihin, joita levyttivät Katri Helenan lisäksi tähdet Tapani Kansasta Markku Aroon ja Lea Lavenista Marioniin. Chrisse itse kuului kotimaisten sanoittajien kärkijoukkoon Juha Vainion, Vexi Salmen, Raul Reimanin ja Pertti Reposen kanssa – ja vieläpä omalla nimellään. Aiemmin naispuoliset sanoittajat olivat joutuneet tekemään työnsä yleensä salanimien takaa.

– Olen niin jääräpää, ettei kukaan edes ehdottanut nimimerkin käyttöä. Osa teksteistä piti kuitenkin merkitä salanimille, koska Kotimaisessa puolituntisessa ei suostuttu soittamaan kuin rajallinen määrä Chrisse Johanssonin sanoittamia lauluja.

Olen niin jääräpää, ettei kukaan edes ehdottanut nimimerkin käyttöä.

Vaikka sanoitukset ovat koskettaneet suomalaisten sielua, Chrisse itse suhtautuu niistä moniin vain tilaustöinä.

– Ei kaikkiin teksteihin voi upottaa syvintä sieluaan, eikä yhden ihmisen elämällä pysty koko tarvittavaa tekstimaailman kirjoa täyttämään. Tärkeintä on, että teksti istuu uskottavasti laulajan suuhun.

Vaikka koko Suomi lauloi Chrissen tekstejä, se ei näkynyt hänen pankkitilillään. Takavuosina säveltäjä sai yleensä sanoittajaa isomman siivun kakusta. Ulkomaista alkuperää olevien iskelmien tekijänoikeuskorvauksista taas valtaosa meni teoksen alkuperäisille oikeudenomistajille. Lisäksi vielä 70-luvulla kaikille käännösiskelmille ei haettu tai saatu kustannusoikeuksia, ja suomenkielisen version sanoittajille maksettiin nimellinen kertakorvaus.

– Minullakin on iso määrä sellaisia tekstejä, joita edelleen esitetään ilman, että saan niistä latin latia, esimerkiksi Kari Tapion levyttämä Palaan sua hakemaan ja Sammyn Pienen pojan nukkeshow. Onneksi eläkkeellä ja tekijänoikeuskorvauksilla pärjää Espanjassa mainiosti, kun ei liikaa pröystäile.

Jutun voi lukea loppuun ET-lehden numerosta 11/20.

Väliotsikot ovat Chrissen sanoittamien laulujen nimiä.