Ronjasta Hilla saa aina lenkkikaverin. Tyttäret taas lähtevät äidin kanssa tanssitreeneihin.
Ronjasta Hilla saa aina lenkkikaverin. Tyttäret taas lähtevät äidin kanssa tanssitreeneihin.

Hilla Blomberg aloittaa aamunsa sydämellä, joka sykkii iloa. Loppuunpalamisen jälkeen hän on vähä vähältä vahvistunut. Usein arki sujuu jo kuin tanssi. Eikä askelten aina tarvitse mennä kohdalleen. Riittää, kun luottaa itseensä ja uskaltaa heittäytyä elämän syliin. 

Nyt tapahtuu kummia: vaihdan roolia Aamu sydämellä -ohjelmasta tutun Hilla Blombergin, 55, kanssa. Hän on se toimittaja, joka ohjelmaa katsomme YLE:n ykköskanavalta sunnuntaiaamuisin. Siinä hän kuuntelee meitä taviksia, jotka olemme jollakin tavalla selvinneet monenmoista kriiseistä: sairauksista, läheisten kuolemasta, sairauksista, vammautumisista...

Minä olen nyt haastattelija ja Hilla saa kertoa on tarinansa. Emme ole studiossa, mutta Yleisradion tiloissa kuitenkin. Työmaakuppilassa on lounaan syöjiä, ja myös Hillalla on höyryävä lautanen edessään.

"Vaikeista ajoista voi oppia. Mutta pitää osata pyytää apua."

Hilla, olet puhunut paljon työuupumuksestasi myös julkisesti, miksi?

– Kun olen itse käynyt läpi vaikean burnoutin, kerron mielelläni muille, että siitä voi myös selvitä. Jokaisen elämässä on yllättäviä käännekohtia, vaikeita aikoja. Niistä voi oppia. Mutta pitää osata pyytää apua.

Olenko tulossa hulluksi?

Hilla on aina ymmärtänyt, että kenelle tahansa voi tapahtua elämässä notkahduksia. Niin monet haastateltavat kertoivat oman elämänsä pohjakosketuksista ja myöhemmin Aamu sydämellä -ohjelmassa. Mutta eihän hän voinut kuvitella, että hän joutuisi kokemaan sellaisen itse, syvästi.

Oli kesä 2005. Hilla teki YLE:n Suomi liikkuu -ohjelmaan kuuluvaa Syke sytyttää -ohjelmasarjaa. Siinä oli mukana myös presidentti Tarja Halonen. Naiset kävelivät Helsingin Seurasaaressa. Hilla puuskutti, hänestä tuntui, ettei henki kulje.

– Presidentti kysyikin, että mikä mahtaa olla toimittajan oma kunto? Sanoin, että en tiedä. Arvelin, että se olisi allergista astmaa.

"Tein päivät hulluna töitä ja yöt hikoilin unettomana. Sydän tykytti, itketti."

Tilanne oli Hillalle, liikuntatieteen maisterille, kovin outo. Hänellä on aina ollut hyvä fyysinen kunto. Hän on liikkunut paljon: juossut, hiihtänyt, suunnistanut, uinut... Urheillut ihan tosissaan, kirinyt aikanaan 400 metrin aitoja Tuija Helanderin perässä, ollut Jukolan viestissä kilpailemassa.

Puuskutusoireiden rinnalle tuli muitakin ikäviä tuntemuksia.

– Tein päivät hulluna töitä ja yöt hikoilin unettomana. Kurkku oli tulipunainen. Sydän tykytti, miten sattui, ja itketti. Ajattelin, että olen tulossa hulluksi.

Hilla oli tuolloin 45-vuotias kahden tyttären äiti. Hän ajatteli, että kyseessä voisi olla vaihdevuodet.

Kun hän kesäloman jälkeen palasi töihin, hän ei kyennyt mihinkään.

– Jouduin olemaan kaksi kuukautta pois töistä, minulle tuli totaalinen burnout. Paha masennus.

YLE:n kuppila alkaa tyhjentyä. Lounasaika on ohi. Hillan lautanen tyhjä.

Verikokeisiin, mars!

Ensimmäiseksi työterveyslääkäri määräsi verikokeisiin. Niistä selvisi, että kilpirauhasarvot olivat aivan pielessä.

– Kilpirauhastulehdus edisti loppuunpalamista. Olin jo niin väsynyt valvomisesta ja hikoilusta ja muista vaivoista. Unettomuus vaikutti mielialaani. Tein paljon töitä, mutta en niin hirmuisesti, että ne yksin olisivat väsyttäneet minua. Minähän olen aina tehnyt paljon hommia.

"Oli liian monta rautaa tulessa."

Nyt terve-Hilla tietää, ettei nuorempana osannut pitää rajojaan, vaan hänen suustaan pääsi kyllä-sana aina, kun häntä pyydettiin johonkin. Nuorena kätensä nousi myöntymisen merkiksi, kun yhdistyksissä tarvittiin puheenjohtajaa. Nyt hän on ottanut käyttöönsä myös ei-vastauksen.

Sairastumisensa aikoihin naisen mieltä vaivasivat monet käytännön asiat. Silloisella avopuolisolla ei ollut töitä. Oli huoli taloudesta. Lapset olivat pieniä, omakotitalon remontti oli menossa. Mieltä askarrutti myös omien vanhempien tilanne. Nilkka- ja polvivaivat, leikkaukset ja toipumiset lisäsivät stressiä. Vaivoja oli päällekkäin. Työ – muiden tarinoiden kuuleminen – välillä raskasta, jos ihmisten kohtalot jäivät mieleen pyörimään.

– Oli liian monta rautaa tulessa, Hilla myöntää.

Armotonta itseruoskintaa

Burnout on tunnollisen ihmisen tauti. Tyypillistä on, että sairastunut syyttää kaikesta helposti itseään. Niin teki myös Hilla.

– Masentuneena ajattelin, että olen mokannut kaiken itse, että olen tosi huono.

Aina niin elämänmyönteisen Hillan usko omaan itseensä ja tulevaisuuteen alkoi hiipua. Häntä oli kouluaikana Kankaanpäässä aina kannustettu harrastamaan ja tuettu kaikin keinoin. Jos äiti joskus napisi siitä, että tyttö oli koko ajan menossa, sanoi isä, että tyttö saa harrastaa, miten paljon tahtoo.

Nuorena Hillasta tuntui, että hänellä on miljoona mahdollisuutta, ja hän haluaa toteuttaa haaveitaan. Kun ei ensi yrittämällä päässyt oikeustieteelliseen, hän aloitti opinnot liikuntatieteellisessä. Opiskeluaikana hän näytteli Jyväskylän ylioppilasteatterissa ja unelmoi näyttelijän urasta, pyrkikin kerran teatterikorkeaan.

"Minulla oli itsetuhoisia ajatuksia. En osannut iloita mistään."

Ikiliikkujalle tuli pysähdys

Itsetunnon piti olla kohdallaan, mutta jotenkin se keikahti noin 10 vuotta sitten. Hillan täytyi omasta mielestään kaikki, tehdä aina oikein. Hän tahtoi voittaa, kuten urheillessaan, olla aina paras. Hän ylisuoritti ja katsoi masentuneena elämäänsä vähän niin kuin kuvaruudun takaa: se olen kyllä minä, mutta niin etäinen ja pieni. Suomen ensimmäisestä naispuolisesta urheiluselostajasta tuntui, että hän selostaa omaa elämäänsä.

Kukaan ei etukäteen aavistanut, että Hilla – iloinen ikiliikkuja – uupuisi ja masentuisi.

– Minulla oli itsetuhoisia ajatuksia. Olin niin väsynyt kaikkeen, että ajattelin: parempi, kun leikkaisivat kurkun poikki. Sitten ei tarvitsisi ikinä enää tehdä mitään.

Kahden tyttären äiti ei osannut iloita mistään, ei edes lapsistaan, joiden syntymät olivat olleet hänelle maailman hienoin asia. Huono äitikin, sellainen Hilla päätteli olevansa.

– Koko ajan musta kasetti soi päässä. Se oli pelottavaa – kuolemanvaarallista. Sain juuri ja juuri haettua postin laatikosta, mutta en kyennyt lukemaan mitään. Ajattelin, etten koskaan pääse palaamaan työelämään.

Ensin apua mielialalääkkeistä

Hilla haki apua. Työpaikkalääkäri suositteli mielialalääkkeitä. Ja Hilla sanoi kiitos kyllä.

Hän ei ole koskaan kammoksunut käyttää niitä. Hän oli saanut niistä avun jo kerran aikaisemmin, tinnituksesta johtuvan unettomuuden aiheuttamaan masennukseen, ja myöhemmin ne helpottivat vaihdevuosivaivojakin.

– Ne tehoavat minuun.

"Onnellista elämää ei saa päivässä. Täytyy antaa itselleen aikaa toipua."

Lääkkeet eivät olleet kuitenkaan ainoa keino selvitä pohjalta maan pinnalle. Tarvittiin keskusteluapua ja lääkärin rohkaisuja.

– Kävin työterveydessä muutaman kerran kysymässä, että koska tämä musta putki loppuu. Minulle sanottiin, että oloni kohenee, mutta siihen menee noin kahdeksan viikkoa. Aloin oikein laskea päiviä. Sillä tavalla, vähän kerrallaan sain taas otteen elämästä. Eihän onnellista elämää saa päivässä, hokkuspokkus-keinoja kun ei ole olemassa. Täytyy antaa itselleen aikaa toipua.

– Oli hyvä tietää, että kun jaksan levätä, masennus menee ohi. Sain voimaa metsälenkeistä ja ulkoilusta. Työpaikalta tuli ymmärrystä, sekin oli tärkeää. Tosin joku saattoi ihmetellä, että olin niin pitkään pois. Oman heikkouden hyväksyminen vei aikaa.

Toipumisessa tarvittiin myös ripaus eteläpohjalaista sisua.

– Vaikka luulee olevansa kehärääkki, niin masennuksesta tullaan takaisin. Minä olen selviytyjä – monet ovat, Hilla uskoo.

Häntä hirvitti mennä töihin, koska kuvitteli, ettei kykene mihinkään. Työ on kuitenkin aina ollut hänen tukipilarinsa.

Hilla on kiitollinen työnantajalle, joka antoi hänelle aikaa totutella työssäoloon. Pikkuhiljaa hän sai itsetuntoa. Puolen vuoden päästä hän oli jo studiossa haastattelemassa vieraitaan.

Huolet kuuluvat elämään

YLE:n kuppilassa väki vaihtuu. Vuorot loppuvat, uudet alkavat. Väkeä virtaa ulos ja sisään.

Hilla Blombergin elämässä on ollut burnoutin jälkeen muitakin mutkia, mutta hän on selvinnyt niistä ajan kanssa. Erostakin, vaikka Hilla olisi halunnut jatkaa edes lasten takia.

Ehkä hän ei enää pelkää elämää, elää paremmin tässä hetkessä ja uskoo, että asiat järjestyvät.

"Oli vaikea hyväksyä omaa rapautumistaan."

Reilu vuosi sitten Hilla antautui tanssin vietäväksi. Mutta ryhmäliikuntaan lähteminen oli vaikeaa.

– Olin lihonut parikymmentä kiloa, koska en liikkunut jalkaleikkausten ja muiden murheiden takia. On vaikea hyväksyä omaa rapautumistaan, iästä johtuvia remppoja. Ajattelin, että en kuitenkaan osaisi mitään.

Tanssijan itsetunto oli kadonnut, vaikka Hilla oli opiskeluaikana tanssinut sambaryhmässä, tehnyt koreografioita ja menestynyt diskomusiikin piirimestaruuskilpailussa.

Elämä maistuu taas

Heti ensimmäisen tanssitunnin jälkeen Hilla löysi elämäänsä ihan uuden rytmin. Siitä hetkestä on nyt reilu vuosi.

– Menin tyttäreni kanssa tunnille. Asetuin takariviin. Yllätykseksi huomasin, että pysynkin mukana ja nautin siitä. Aina ei tarvitse olla paras tai täydellinen – ja liikkeitä voi soveltaa oman kunnon mukaan.

– Itseluottamukseni lähti kasvamaan kohinalla. Olen saanut muutaman kilon pois. Läskien seasta alkaa tulla lihaksia. Tunneilla on mukavaa porukkaa ja kannustava yhteishenki.

Teemme lähtöä. Hilla vie likaiset astiat hihnalle, joka kuljettaa ne tiskattaviksi. Huomenna jokainen saa ateriansa puhtaalta lautaselta olipa sitten nälkä tai ei.

Ja jos ei mikään maistu, tulee vielä toisenlaisiakin päiviä. Hilla tietää sen. Hän uskaltaa haukata elämästä jo isoja palasia.

Näistä Hilla saa voimaa

1. Kuorolaulusta. Hilla laulaa kahdessa kuorossa, ennen alttoa, nykyisin sopraanoa.
2. Ihmisistä ja heidän tarinoistaan, elämän teatterista.
3. Heittäytymisestä uusin asioihin.
4. Omasta kehosta.
5. Teatterista.
6. Hyvistä yöunista.
7. Villakoira Ronjasta.
8. Liikunnasta.
9. Omista lapsista.

 

Artikkeli on alun perin julkaistu ET Terveys -lehden numerossa 2/2015. Juttua on päivitetty 6.9.2017

Uudistunut Akuutti alkaa tv:ssä 11.10.2017

Ylen terveysohjelma Akuutti alkaa televisiossa uudistuneena 11.10.2017. Ohjelman tekijätiimissä on kukana myös Hilla Blomberg. Syksyn aikana nähdään Yle1:ssä kymmenen uutta puolen tunnin mittaista jaksoa.

Radion Akuutin toinen tuotantokausi alkoi Radio Suomen kanavalla sunnuntaina 3.9. Ohjelman toimittavat Hilla Blomberg ja Minna Korhonen.