Vaihtamalla paranee, sillä vasta elämänkokemus auttaa valitsemaan sopivan kumppanin. Tätä mieltä ovat suomalaiset parisuhdeasiantuntijat.

Suomen tunnetuin ilmastotutkija ja Parempi avioliitto ry:n vapaaehtoinen parisuhdekouluttaja Markku Kulmala, 56, sekä Suomen uusperheiden liiton perustajajäsen Ilkka Laaksonen, 69, ottavat kantaa kärkeviin väitteisiin rakkaudesta.

Markku

Usein lähdetään siitä, että vaihtoehdot ovat erota tai sinnitellä vanhassa. Unohdetaan tyystin, että on myös kolmas vaihtoehto. Ei ole pakko jatkaa samaa latua, vaan vanhaan suhteen voi saada paremmaksi.

Motivaationi toimia vapaaehtoisena parisuhdekouluttajana lähtee tästä kokemuksesta. Olen onnistunut pelastamaan avioliittoni vaikeiden vaiheiden jälkeen.

Jos uuden parisuhteen löytää tutun puolisonsa kanssa, jäljellä ovat myös yhteiset muistot ja eletty elämä. Ihmiset, jotka jatkavat suurista ongelmista huolimatta yhdessä, ovat jälkikäteen tyytyväisiä siihen, etteivät nollanneet menneisyyttään.

Pelkkä elämänkokemus ei auta valitsemaan oikein, jos ei ole ymmärtänyt mitään itsestään.

Ilkka

Hevoskaupassa voi onnistua saamaan paremmin käyttötarkoitukseen sopivan ajokin, mutta harvalla puolison vaihtajalla tavoite on paremman löytäminen. On vain ajauduttu tilanteeseen, jossa vanha suhde ei voi jatkua ja pyritään löytämään uusi kumppani.

Usein yksinäisyys on niin jäytävä ja pelottava asia, että uuteen suhteeseen lähdetään lyhyen harkinnan jälkeen. Samalla viedään vanhan suhteen kivut uuteen ja ollaan ihmeissään epäonnistumisesta. Lauri Viitaa siteeraten: ”Täällä on kaikella kuorena peili, täällä jos tähyät länteen tai itään, haamujas näet mutta muuta et mitään!”

Muuttuuko kuva peiliä vaihtamalla – ei muutu.

Itse olen kolmatta kertaa naimisissa, viimeisin matka on kestänyt jo yli 30 vuotta. Tuskastumisen hetkinä piru on istunut olkapäällä hokemassa: ”Hei Ilkka, me vaihdetaan akkaa taas!” Anteeksiantamus itselle ja puolisolle on saanut yhteisen matkan jatkumaan.

Pitkässä suhteessa taantuu. Erottuaan ihmiset alkavat taas elää ja kukoistaa.

Markku

Suosittelen, että yrittää hankkia paremman avioliiton ja paremman suhteen olemassa olevan kumppaninsa kanssa. Jos se jää tekemättä, ei ole mitään takeita, että seuraavasta suhteesta tulisi sen parempi.

Kriisit osuvat usein elämän muutoskohtiin: lasten syntymään, työpaikan vaihtoon, uusiin harrastuksiin, lasten kotoa pois muuttamiseen ja eläkkeelle jäämiseen. Kun elämä muuttuu joka tapauksessa, muutos altistaa myös ihastumiselle ja rakastumiselle.

Rakastumisen huumassa ajattelemme, että uusi onni on täysin ainutlaatuista ja pystymme ratkaisemaan kaikki eteen tulevat ongelmat. Näin ei yleensä käy.

Ilkka

Pitkä suhde ei aiheuta itsessään taantumaa, vaan se miten sitä eletään. Välinpitämättömyys on suhteelle pahempaa myrkkyä kuin riidat. Oikein ymmärrettynä riidat ovat suhteen korjaamispyrkimyksiä.

Ero pitkästä ihmissuhteesta on aina kriisi, joka koskettaa muitakin kuin eroavaa paria. Ero vaatii paljon työstämistä, jotta uusi suhde voisi onnistua.

Anteeksiantamus on avain eron työstämisessä. Se ei tietenkään aloita eroprosessia vaan päättää sen. Viiden koon lista kuvaa hyvin eron läpi elämisen vaiheita: 1. kiukku, 2. katkeruus, 3. kaipaus, 4. kaiho ja 5. kauniit muistot.

Anteeksiantamisen kautta muistoista häviää myrkky. Uusi suhde ei voi kukoistaa, ellei vanhan myrkyllisyys ole haihtunut.

Seksi on parisuhteen liima. Jos hellyys hiipuu, suhde on tuhoon tuomittu.

Markku

Seksi ja hellyys ovat ilman muuta parisuhteen liima, mutta hellyys on paljon muutakin kuin seksiä. Hyvä seksi rakentuu tunneyhteydelle ja yhteisille kokemuksille.

Hiipuneen hellyyden ja seksin voi elvyttää. Ongelma on lähinnä siinä, että apua ei haeta, koska ajatellaan että eihän meillä nyt niin huonosti mene. Seuraavaksi sitten todetaan, että nyt meillä menee niin huonosti, että mitään ei ole tehtävissä.

Ilkka

Usein parisuhde alkaa valtavalla hormonimyrskyllä, pikaliimalla, joka kovettuu nopeasti ja elastisuus puuttuu. Mieleen hiipii ajatus, että tämä oli sitten tässä.

Seksi on parisuhdesopan suola, joka saa arkiruuankin maistumaan. Hellyys on henkisen ja fyysisen hyvän olon tuottamista, joka saa hakeutumaan lähelle – kiitetty olkoon oksitosiini!

Lika barn leka bäst. Vastakohdat eivät täydennä toisiaan, vaan samiksilla synkkaa. (Samis on tässä yhteydessä samoista asioista kiinnostunut, samanhenkinen.)

Markku

Jännite ja kiinnostus vaativat säilyäkseen pientä vastakohtaisuutta, mutta sen lisäksi tarvitaan myös yhteisyyttä, yhteisiä harrastuksia ja touhuja.

Päivässä pitäisi olla ainakin pari tuntia yhteistä aikaa: kotitöitä, puutarhan hoitoa, keskustelua, kävelyä, kulttuurin harrastamista – mitä tahansa missä on yhteinen jaettu kokemus.

Sitä on tutkittukin, että sellaiset pariskunnat, jotka pystyvät tekemään välttämättömiä asioita yhdessä, ovat onnellisia. Ei kannata olla liian tehokas, niin että jos toinen siivoaa, toinen käy kaupassa. Tehokkuudessa on usein se idea, että siitä tulee palkinnoksi juhla-aikaa.

Juhla-aikaa voi joutua odottamaan, joten kannattaa tehdä arjesta onnellisempaa.

Ilkka

Olen kiitollinen siitä erilaisuudesta, jota minulla ja puolisollani on. Olivat erot sitten Marsista tai Venuksesta, ne muodostavat rikkauden, jota samanlaisuudella ei voi korvata.

Kun mies ymmärtää kuolevaisuutensa, hän hankkii moottoripyörän tai nuoremman vaimon.

Markku
Moottoripyörällä ja kumppania vaihtamalla saattaa kuolla nopeammin kuin hoitamalla pitkän parisuhteensa kuntoon.

Jos mies kuvittelee ajattelevansa omaa parastaan hankkiessaan moottoripyörän ja vaihtaessaan nuorempaan, hän ajattelee todella lyhyellä aikajänteellä.

Ilkka

Ymmärsin kuolevaisuuteni 25-vuotiaana, kun ajoin moottoripyörällä linja-auton alle ja vasen jalkani amputoitiin. Nuoremman vaimon hankkiminen olisi vielä suurempi onnettomuus.

Ranskalaiset ovat realisteja. He eivät odota rakastajalta ja aviopuolisolta samoja asioita.

Markku

Tunnen paljon ranskalaisia ja uskallan väittää, että he eivät ole juuri missään asiassa realisteja. Ranskalainen realismi rakkaudessa yllättäisi minut pahan kerran.

Aviopuolison on hyvä olla myös rakastaja. En haluaisi tulla erotelluksi siten, että olisin vaimoni aviopuoliso ja rakastaja olisi erikseen. Haluan olla kumpaakin.

Monisuhteinen elämä on ristiriitaista, raskasta ja repivää. En suosittele.

Ilkka

On helpompi elää parisuhteessa kuin parissa suhteessa, vaikka eläisikin Pariisissa.

”Sana rakkaus kuvaa nuorten seksuaalista kiihkoa, keski-ikäisten yhdessä asumista ja vanhojen keskinäistä riippuvuutta.” John Ciardi

Markku

Rakkautta on huumaavasta rakastumisesta kumppanuuteen ja erotiikasta uhrautuvaan rakkauteen. Eri ihmiset ymmärtävät eri asiat rakkaudeksi. Monesti ajatellaan, että kun kiihko katoaa, rakkaus on ohitse.

Rakastuminen kestää yleensä pari vuotta. Sen jälkeen on mahdollista etsiä uusi kiihkon kohde tai lähteä kasvun tielle hakematta heti uutta hormonihumalaa.

Pitkässä liitossa eriydytään ja tulee ristiriitoja, mutta siinä on mahdollista kasvaa myös hellään kumppanuuteen.

Ilkka

Olen ymmärtänyt, että rakkaus on nimisana. joka kuvaa teonsanan rakastaa tuotosta. Ihminen rakastaa juuri sen verran kuin on valmis luopumaan omastaan toisen hyväksi.

Avioliittokouluihin pitäisi mennä siinä vaiheessa, kun ollaan vielä rakastuneita. Nyt parisuhdeoppiin mennään, kun ollaan lakastuneita. Eivät kukatkaan välttämättä selviä, jos ne ovat jo kuivuneet.

Pelko saa sinnittelemään onnettomissa parisuhteissa, mutta onni suosii rohkeaa.

Markku

Jos on niin rohkea, että uskaltaa tehdä töitä parisuhteensa eteen, kyllä onnikin suosii.

Ilkka

On totta, että moni elää pelon vuoksi onnettomassa parisuhteessa. On puheeksi ottamisen, menettämisen ja yksinäisyyden pelkoja. Toisaalta kohtaamisen pelko voi ajaa pois parisuhteesta.

Vaatii rohkeutta tunnistaa ja tunnustaa omat virheensä ja riippuvuutensa. En olisi pysynyt yhtäjaksoisesti raittiina 32 vuotta, ellen olisi tullut jätetyksi ja sitä kautta joutunut kohtaamaan alkoholiongelmani.

Avioliiton tarkoitus on perustaa perhe siihen kuuluvien yhteiseksi parhaaksi sekä yhteiskunnan säilymiseksi.

Markku

Olen pääpiirteissään samaa mieltä. Perhe on yhteiskunnan perusyksikkö. Lisäksi perhe antaa turvan ja kasvupaikan lapsille. Avioliittoon sitoutumalla emme ole ihan kaikkien tunteiden heiteltävinä.

Rakkaudessa on kysymys tahdosta pitää perhe koossa ja avioliitto kunnossa. Onnellisemman avioliiton ja perheen saa aikaan melko yksinkertaisilla konsteilla.

Ilkka
Lause pitää sisällään olennaisen. Avioliitto on ollut suoja lapsille ja kotona olevalle puolisolle.

Pappi kysyy vihkiessään, tahdotko. Haluaisin, kovastikin haluaisin, mutta tahdonko?

Pirkko Pitkäpaasi sai idoliltaan yllättävän huomionosoituksen vuonna 1978.

Pirkko Pitkäpaasi, 62, Helsinki:

"Tauno Palo on suuri idolini. Olen katsonut Kulkurin valssin ja Rosvo-Roopen varmaan kymmeniä kertoja. Hän oli lahjakas näyttelijä, mutta kyllähän se charmin ydin oli jumalainen ulkomuoto. Pehmeä, naisiin sortuva heikko mies tietysti, mutta se palava katse! Suomen Clark Gable ilman muuta.

Helsingissä kaikki tiesivät, että Tauno Suuren kantapaikka oli Elite-ravintola Töölössä. Ei sinne hänen takiaan monikaan mennyt, se oli ja on yhä suosittu ravintola muutenkin. Mutta siellä hänet saattoi nähdä kantapöydässään. 1970-luvulla hän oli jo vanha mies, mutta se sytyttävä katse hänellä oli elämänsä loppuun asti. Sen voi nähdä hänestä kertovissa dokumenteissakin.

"Ennen kuin ehdin ajatella mitään, hän oli polvillaan edessäni ja lauloi minulle serenadin."

Talvella 1978 olin Elitessä isomman seurueen kanssa, meitä oli monta pariskuntaa. Ravintola oli täynnä, puheensorina melkoinen. Yhtäkkiä kuulen, että takana joku mies kysyy jotain poikaystävältäni, tulevalta mieheltäni. Käännyn. Se on Tauno Palo. Ja ennen kuin ehdin ajatella mitään, hän on polvillaan edessäni ja laulaa minulle  serenadin.

Olin niin häkeltynyt, ettei mieleeni jäänyt, mitä hän lauloi, eikä sekään, miten ympärilläni siihen reagoitiin.

Olin tietysti otettu, että suuri idolini on siinä polvillaan edessäni, mutta vähän kiusaantunutkin tästä odottamattomasta huomiosta. Miksi minä? No, olihan minulla silloin pitkä vaalea tukka...

Nyt muistelen tapahtumaa tietysti suurella lämmöllä. Hauskinta on, että 89-vuotias äitini pyytää vieläkin aina silloin tällöin, että kerro taas se, kun Tauno Palo lauloi sinulle."


Muisto on julkaistu ET-lehden numerossa 12/2014.

Oliko se Jannen soittama väärä nuotti viululla ja sitä seurannut painokas anteeksipyyntö vai pelkkä nuoren muusikon olemus, joka vangitsi Aino Järnefeltin sydämen? Joka tapauksessa Ainosta tuli säveltäjälle loppuelämän sulostuttaja, tuki ja ryhtikin.

Ennen kuin on päästy nuoren musiikinopiskelijan Janne Sibeliuksen ja kulttuurisuvun tyttären Aino Järnefeltin katseiden vaihtoon ja helsinkiläissivistyneistön illanviettoihin, on käytävä katsomassa, mistä kaikki alkoi 150 vuotta sitten.

Hämeenlinnan Hallituskatu 11:ssa on 1860-luvulla kaupunginlääkäri Johan Julius Sibeliuksen ja Maria Charlotta o.s. Borgin koti. Joulukuun 8. päivänä puolen yön jälkeen ulkona on pakkasta peräti 17 astetta, mutta makuukammarissa nurkassa lämmittää kakluuni. Johan ja Maria Sibeliuksen perheeseen on juuri syntynyt poika, pikkuveli 2-vuotiaalle Lindalle. Poika saa nimekseen Johan Christian Julius.

Isä Johan Sibelius kirjoittaa tammikuussa veljelleen Pehr Sibeliukselle ja kutsuu tätä katsomaan uutta perheenjäsentä. "Me alamme kutsua häntä Janneksi, edesmenneen veljemme muistoksi." Tämä oli siis kauppalaivankapteeni Johan ”Janne” Sibelius, joka kummitteli Jannen elämässä vielä myöhemminkin.

Musisoiva hutilus

Kun Janne oli kaksivuotias, isä kuoli kaupungissa riehuneeseen pilkkukuumeeseen ja äiti jäi lasten kanssa yksin. Perhe oli konkurssissa, sillä Johan Sibelius oli hoitanut raha-asiansa kehnosti. Maria Sibelius joutui muuttamaan äitinsä, leskiruustinna Borgin luo. Maria sai pian miehensä kuoleman jälkeen vielä kolmannen lapsen, Christianin.

Jannen ympärillä oli hyväntahtoista sukua niin isän kuin äidin puolelta. Alakoulun Janne kävi äidinkielellään ruotsilla, mutta siirtyi 9-vuotiaana suomenkieliseen kouluun.

Pojalla oli viljas mielikuvitus, ja hänen kätensä hakeutuivat pianon koskettimille jo varhain. Hän soitti kappaleita korvakuulolta, mutta tapaili myös ennestään tuntemattomia sävelkulkuja, omasta päästään. Musikaalisuus periytyi kummankin vanhemman puolelta.

Lakiopinnot saivat jäädä. Janne halusi tehdä musiikkia.

Isoäiti Borg yritti pitää Jannelle kuria, poika kun kadotteli tavaroitaan ja teki koulussa töitä vain sen verran, ettei jäänyt luokalleen. "Janne-slarven" eli Janne-hutilus, niin isoäiti kutsui tulevaa säveltäjä-mestaria.

Äidin kirjeissä kuului normaali äidin huoli lapsistaan, Jannen musikaalisuuteen äiti ei ottanut kantaa. Sen sijaan isän sisko Evelina ymmärsi Jannen lahjakkuuden ja piti huolta, että tämä harjoitteli soittoa. 7–8 vuoden ikäisenä alkoivat soittotunnit äidin siskon Julia Borgin hoteissa. Murrosiässä piano vaihtui viuluun. Elokuussa 1883 nuori Sibelius kertoi kirjeessään, että on säveltänyt trion.

Sibelius muutti ylioppilaaksi tulon jälkeen Helsinkiin, ensin lainopilliseen tiedekuntaan. Hän kirjautui myös musiikkiopistoon, Sibeliusakatemian edeltäjään, ja pian lakiopinnot saavat jäädä. Musiikkia, sitä hän halusi tehdä.

Kun Janne soitti viululla väärin, hän kääntyi Ainoon päin, kumarsi ja pahoitteli.

Förlåt!

Helsingissä musiikinopiskelija vietti vilkasta seuraelämää. Hän ystävystyi Armas Järnefeltin, Ainon veljen kanssa. Armas oli kertonut lahjakkaasta opiskelutoveristaan kotonaan, ja tulevan säveltäjän persoona alkoi kiehtoa Ainoa jo ennen kuin hän oli edes tavannut tätä.

Järnefeltien lähipiiriin kuulunut Hilma Wiik-Arina muisteli kirjeessään, että nuoret kohtasivat ensimmäisen kerran "appelsiiniviftissä" – nämä olivat koti-iltoja, joissa nuoret söivät appelsiineja ja keskustelivat. Järnefelteilläkin sellaisia pidettiin, ja Arina-Wiikin mukaan Ainon appelsiininsyönti muuttui kovin vaikeaksi, kun Sibelius astui sisään. Katseiden vaihto oli intensiivinen.

Armas Järnefelt puolestaan on muistellut kohtaamista korostaen musiikin roolia. Armas soitti illanvietossa pianoa ja Janne viulua. Kun Janne oli soittanut yhden väärän äänen, hän oli kääntynyt Ainoon päin, kumartanut ja sanonut: "Förlåt."

Vaikka kyse oli suurista tunteista heti ensi katseesta lähtien, suhteen alussa oli omat mutkansa. Janne lähti Berliiniin opiskelemaan, ja yhteydenpito Ainoon jäi. Hän heilasteli Betty Lerchen kanssa, sävelsi tälle jopa valssin. Aino pahoitti mielensä.

Ainon rakkaus ei horjunut.

Jannen palattua Suomeen asiat alkoivat kuitenkin edetä vauhdilla, ja umpirakastunut pari meni salaa kihloihin, ennen kuin Janne rohkeni kysyä kenraali Alexander Järnefeltiltä tyttären kättä. Kihlausaikana Janne opiskeli Wienissä ja tunnusti Ainolle olleensa uskotonkin. Ainon rakkaus ei horjunut.

Naimisiin Aino ja Janne pääsivät Järnefeltien kesäpaikassa Tottesundissa Vaasassa 10. kesäkuuta 1892. Janne oli julkaissut ensimmäisen sinfoniansa, Kullervon, saman vuoden keväänä.

Häämatkallekin pari pääsi, koska Janne oli saanut yliopistolta matka-apurahan, jonka avulla hänen oli määrä tutustua kanteleen soittoon ja runolauluun Karjalassa. Nuoripari yöpyi Vuonislahdessa Monolan talossa, ja tietysti sinne otettiin mukaan myös piano.

Ennen kuin piano vietiin Monolan taloon, se tarinan mukaan raahattiin Kolin huipulle, jotta säveltäjä pääsi musisoimaan siihen aikaan niin muodikkaissa karjalaisissa maisemissa.

"Se minussa herättää tuhmuutta..."

Sibelius oli luonteeltaan tunteellinen – hän tunsi syvästi, kaikenlaisia tunteita, ja hän myös ilmaisi niitä.

"Olet niin ihana ja kaunis – et sinä kulta ymmärrä mitä piirteitä ruumiillasi on ja miten jalosti olet luotu. Se minussa herättää tuhmuutta sellaista tulista hurjaa joka voi olla niin melankolista ja salaista mutta joka tekee tunnetta teräksikseksi."

Näin Janne kirjoitti Ainolle elokuussa 1894.

Avioparin kirjeenvaihto on täynnä hellittelysanoja ja ikävää. He olivat toisilleen kaikki kaikessa, Aino oli Jannelle paras ymmärtäjä, tuki ja turva. Sibelius teki säveltäjän uraa ja Aino hoiti lapsia ja kotia, niin kuin siihen aikaan kuului, mutta he olivat tasaveroisia.

Säveltäminen aiheutti Sibeliukselle paineita, samoin huonot arvostelut. Mutta ei ollut hyvä sekään, jos kukaan ei noteerannut uusia teoksia edes jonkinlaisella maininnalla.

Masennus tuli Sibeliukselle tutuksi, ja erityisesti se koetteli pimeään vuodenaikaan. Paineita piti purkaa istumalla Kämpissä ja Königissä pahimmillaan päiväkausia. Joutuipa Sibelius tappeluihinkin.

Kun Janne aneli anteeksi, Aino suli.

Alkoholi kiristi puolisoiden välejä aika ajoin vakavastikin, mutta Aino palautti säveltäjän aina takaisin ryhtiin. Ainon ei tarvinnut nalkuttaa. Hänessä oli auktoriteettia ja voimaa, jolla hän vetosi miehensä poikkeuksellisiin lahjoihin. Tämä ei saisi haaskata lahjaansa huonoon elämään.

Kun Janne viimein kotiutui ryyppyreissuiltaan, Ainolassa oli hyvin hiljaista. Janne joutui anelemaan Ainolta, ettei tämä olisi niin ankara. Ja silloin Aino suli.

Juttua varten on haastateltu Sibelius 150 -juhlavuoden johtajaa Erkki Korhosta ja tietokirjailija SuviSirkku Talasta. 

Artikkeli on alun perin julkaistu ET-lehden numerossa 1/2015.

Kaikille suomalaisille tuttu Finlandia on kuin Suomi nuotteihin vangittuna. Se ei ole sattumaa.

Sibelius sävelsi ensimmäisen version Finlandiasta helmikuun manifestin jälkimainingeissa 1899 Jalmari Finnen musiikkinäytelmään. Sävellyksen nimi oli Suomi herää. Myöhemmin Sibelius viimeisteli teoksen Finlandiaksi.

– Hän katsoi maiseman muodon, miten metsän viiva horisontissa menee, ja piirsi sen saman viivan melodiaan. Sibelius kertoi, että Finlandiaa säveltäessään hänellä oli ollut mielessään Aulangon kansallismaisema, kertoo Sibelius 150-juhlavuoden johtaja Erkki Korhonen

Viimeisimpänä Finlandian ovat äänittäneet esimerkiksi Club For Five sekä Paula Vesala. Vesalan version pääset kuuntelemaan Spotifysta täältä (kuunteleminen edellyttää rekisteröitymistä).

Club For Fiven version näet alta: