Maalaislääkäri Tapani Kiminkinen kehuu vanhustenhoitoa. Myös THL julkisti hyviä tuloksia. Oletko samaa mieltä?

Lapset apuun

"Pitäisi olla itsestäänselvää, että lapset auttavat vanhuksiaan. Tottakai ajattelevat vanhuksensa etuja ja katsovat, että se tapahtuu. Ovat myös vanhusten aivoina, silminä ja korvina, jalkoina ja käsinäkin, eikä siinä pitäisi olla niin uhrautuvainen, että olisi valituselle ja vaivannäölle selittelyjä. Meillä on hyvä hoito vanhuksille, kokemuksesta kerron. Kymmenen viimeistä vuottaan huolehdin, yhdessä kotiavun kanssa äidistäni, viimeiset yhdeksän kuukautta oli laitoshoidossa, eikä siinä ollut mitään valittamista.

Monet ongelmat kasautuvat vanhuksen hoidossa jos lapset eivät anna periksi, että isä tai äiti ei enää ymmärrä ja käsitä asioita, unohtaa, ei tunnista vurokaudenaikoja. Liikkuvat ja häiritsevät öisin muita asukkaita, soittelevat kelloa, muistamatta, että juuri viisi  minuttia sitten hoitaja kävi.

On siinä hyvtkin puolensa tuossa vanhuudessa, kun aina ei itse sitä ymmärrä missä mennään, saa olla ja elää onnellisena kun lapset hoivaavat ja auttavat asioiden hoidossa."

Äiti soitteli sairaalasta

"Olemme saattaneet Äitimme 87v. hautaan helmikuussa ja tiedän mistä puhun. Meitä oli onneksi seitsemän lasta taistelemassa äitimme puolesta, että hän sai kohtuullisen hoidon täällä rakkaassa Suomen maassamme.

Jos hän olisi ollut yksineläjä, niin voi kauhistus sentään. Tarkoitan tällä, että jos kukaan ei olisi ajanut hänen etuaan ja asioitaan....

En halua kummemmin ruveta ruotimaan asiaa, mutta sen vaan sanon, että usein äiti soitteli yöllä sairaalaa lähinnä asuvalle lapselleen, että tulisiko joku auttamaan, kun täällä kukaan ei tule vaikka kelloa soittaisi kuinka..

Selityksiä löytyi; voi voi kun häly oli mennyt rikki ja just oli toimenpide jossain muualla niin ei päästy jne.jne.. Sekin hoitaja joka kävi vaatteisiin kiinni ja nosti väkisin äitiäni pyörätuoliin, että nyt syömään ja heti..

Kukaan ei huomannut myöskään, että Äiti ei kyennyt enää itse syömään, vaan sanottiin, että rouva ei syö. Eräs siskoni huomasi sitten sen ja aloimme syöttämään Äitiämme..

Siis vanhuksilla hyvä hoito - kukkua kanssa! Minua pelottaa tulla vanhaksi, ihan aikuisten oikeesti."

"Parasta kun lähtisi tältä seisomalta"

"Yksinäisyys vaan nykyaikana näyttää olevan muidenkin kuin ihan vanhusten ongelma. Eikä sitä naapuriapua yleisenä voi pitää, kaupungeissa naapurit ei välttämättä edes tunne toisiaan.

On toki hyviäkin naapuruussuhteita, mutta ei aivan kaikkialla.Vaikka kukin meistä tekisi parhaansa oman vanhuuden turvaamiseksi, ei taida olla mitään taikatemppua, jolla kuitattaisiin ihmisten hoidon tarve vanhuuden päivinä.

Yksinäisen vanhuksen sairaala- tai yleensä laitoshoito on huonoa. Hoitajat ovat loppuun uupuneita, toisilla ei ole riittävää motivaatiota vanhusten hoitotyöhön, eikä juurikaan näe vanhusten kunnioitusta tai arvostusta, kohtelu vaihtelee melkoisesti eri hoitajienkin kohdalla. Hyviä hoitajiakin on, mutta liian vähän.

Ne vanhukset, joilla ei ole omaisia tai he asuvat kaukana, ovat kurjassa asemassa, kun kukaan ei pidä heidän puoliaan sosiaali-ja sairaanhoitoasioissa.

Seurasin päivittäin äitini hoitoa sairaalassa lonkkaleikkauksen jälkeen viime keväänä. Tiukkaa taistelua oli niin hoidon, kuin mahdollisen uuden asumispaikan järjestyminen. Osa hoitajista kohteli äitiä kuin dementikkoa, toiset taas vaativat nousemaan ylös sängystä ja peseytymään itse, jos kerta itse aikoo jatkossakin pärjätä.

Joku jopa sanoi hänelle, että ei teitä kotonakaan kukaan auta, vaikka minä olin tehnyt selväksi ettei äitiä jätetä yksin. Jatkoihan se hoitaja pelottelujaan vielä sittenkin kun äidille oli jo virallinen hoitorinkikin sovittu. Hoitaja jätti äidin yksin aamupesuilleen ja wc:hen, ei edes kukaan käynyt katsomassa, vaikka olisi kuukahtanut sinne.

Eräällä käynnillä tuo sama hoitaja sanoi minulle "jos äitinne valittaa että täältä on komennettu, niin kyllä onkin. Häntä on kehotettu olemaan reippaampi ja omatoimisempi". Kyllä minusta tuntui pahalta kun menin äidin huoneeseen kun äiti oli itkuinen. Teki mieleni mennä sanomaan hoitajalle tikkukirjaimin että kohtelisi kunnolla vanhoja ihmisiä, jotka eivät ole huvikseen tulleet hoitoon.

Yhteiskunnan palvelut enimmältä osin saivat meidän osaltamme säästyä, kun äiti kuoli ennenkun pääsimme kokeilemaan taistelemassamme palveluasunnossa pärjäämistä.

Kuolema sattui viikonlopulle, hoitohenkilöstöä oli vähän, lääkäriä ei ollenkaan, ambulanssin väki (!) piti hälyyttää osastolle elvyttämään äitiä, joka kuitenkin menehtyi. Siitä sitten alkoi vielä jatkoselvittelyt jne.

Toivon, etten itse tarvitse vanhuudessa olla toisten hoidettavana paikassa, jossa kunnollista hoitoa ei saa. Paras, kun lähtisi seisovilta jaloiltaan."

Ei yhteiskunta voi kaikkea hoitaa!

"Laitetaan hyvä kiertämään, koska ei sitä hyvää näiltä nykyajan sotesäädöksillä tai hallituksessa olevilta tarvitse odottaa.

Ei todella tarvitse odottaa, että yhteiskunta hoitaa meidät kohdusta hautaan. Kyllä ihmisillä täytyy olla toinen toisistaan vastuu, ainakin omaisistaan. Ei voi kaataa yhteiskunnan niskaan tuollaista asiaa. Herätkää ihmiset pitämään omaisistanne huolta. Ei kenelläkään muulla ole siihen velvoitetta kuin teillä ja meillä omaisilla. Jos rakkautta on maailmassa.

Kun valtiovalta on viimevuosikymmenet antanut ja antanut, tulee siihenkin joskus loppu, rahaa ei ole ja hyvä niin. Opitaan uudestaan vastuuta toinen toisistamme."

Sitaatit ovat poimintoja keskusteluketjusta, johon pääset mukaan TÄSTÄ.