Harri Pesosen maailma kirkastui lähes kertaheitolla, vaikka aluksi ajatus kaihileikkaukseen menosta pelotti.

Kun Harri Pesonen, 63, tuli silmälääkärin vastaanotolta, taskussa oli paperi, johon oli kirjoitettu diagnoosi kummankin silmän kaihista. Lääkäri ehdotti näön parantamiseksi Pesoselle leikkausta, joka on ainoa keino päästä eroon kiusallisesta vaivasta. Leikkausta suositellaan, kun kaihi haittaa elämää. 

Yleensä puhutaan kaihin kasvusta, mutta oikeastaan näön huonontuminen johtuu silmämykiön sisällä olevan linssin samenemisesta. Samea linssi taittaa kuvan verkkokalvolle epäselvästi.

Kaihi aiheutti Pesosen elämässä hankalia tilanteita; lääkärin mukaan oli niillä rajoilla, kannattaisiko enää esimerkiksi hypätä auton rattiin. Kauas katsottuna maailma näytti samealta ja puuromaiselta. Myös lähinäkö oli alkanut huonontua, mikä on tyypillistä kaihin etenemiselle. Hämärässä Pesosen oli erityisen vaikea nähdä mitään. Kaihi saattaa aiheuttaa myös häikäistymistä ja värien muutosta. 

Pesonen oli saanut Terveystalosta ohjeet leikkauksen etenemisestä jo etukäteen, mutta siitä huolimatta silmiin kajoaminen mietitytti. Mielikuvitus laukkasi.

”Jännitti ja pelotti. Oli sellainen mielikuva, että veitsi lähestyy silmää”, Pesonen naurahtaa.

Leikkauksessa silmän oma harmaantunut linssi poistetaan ultraäänilaitteen avulla ja vaihdetaan kirkkaaseen keinolinssiin. 

Kaihileikkauksessa voidaan myös korjata silmän taittovirheitä, eli on mahdollista päästä kokonaan eroon silmälaseista.

Terveystalosta saamiensa ohjeiden mukaisesti Pesonen asettautui leikkauspäivänä puhtaissa ja väljissä vaatteissa leikkauspöydälle. Silmiin tiputettiin mustuaisia laajentavia tippoja ja puudutustippoja. Niihin laitettiin myös hieman epämukavilta tuntuvat pidikkeet, jotka pitävät silmät auki. 

Seuraavaksi Pesosella on vain mielikuva siitä, että hän katseli häikäisevää valoa, kun keinolinssin vaihto tehtiin. Leikkauksessa käytettävän mikroskoopin valon tuijottelu olikin kenties operaation ikävin asia. Mielikuvituksellisille ajatuksille veitsen lähestymisestä saattoi jo hymyillä itsekseen.

”Kaihileikkaus ei tuntunut miltään. Turha sitä on jännittää. Leikkaavana lääkärinä toiminut Tiina Leivo oli todella mukava ja antoi hyvin tietoa tapahtuman eri vaiheista.”

Pesonen sai mukaansa suojalasit öitä varten ja meni hetkeksi lepohuoneeseen nauttimaan kahvia ja pasteijaa. Lepohuoneessa odotellaan noin puoli tuntia, kunnes saattaja saapuu noutamaan potilaan. Saattaja on hyvä pyytää avuksi, sillä leikkauksesta kotiutuu samana päivänä.

Silmät voivat olla arat leikkauksen jälkeen. Pesosesta tuntui lähinnä siltä, että silmissä olisi roskia. Valon kirkkaus ulkona tuntui kuitenkin ilkeältä. Pienestä kärsimyksestä huolimatta jo seuraavana aamuna saattaa huomata, miksi leikkaus kannattaa.

”Seuraavana päivänä oikein hämmästytti, että tältäkö maailma näyttääkin. ”

Leikkauksen jälkeen Pesonen käytti muun muassa kosteuttavia ja antibioottisia silmätippoja muutamien viikkojen ajan. On myös huolehdittava siitä, että silmiä ei raavi öisin tai että niihin ei mene vettä. Saunominen kannattaa siis jättää väliin toviksi. Myös raskas liikunta pitää laittaa hetkeksi odottamaan silmien parantumista.

Muuten toipuminen oli Pesosen mielestä melko vaivatonta. Hän vertaa näön paranemista vesikannuun, jossa päiväkausia seissyt samea vesi vaihtuu hiljalleen kirkkaaseen.

 


 

Vesi onkin tuttu elementti Pesoselle, joka käy harrastuksenaan kalastamassa Espoon rannoilla ja Kirkkonummella kerran parissa viikossa työnsä vastapainoksi. Vesistä nousee haukea, kuhaa ja taimenia.  Mieluisimpia kalajuttuja on kahdeksankiloisen meritaimenen saanti Ahvenkoskelta tai se, kun Porkkalanniemen kärjestä nousi näytöstyyliin meritaimen heti, kun meni kaverin viereen kalastamaan. 

Pesonen käy silloin tällöin myös Lapissa kalastamassa ja silloin kelpaa narrata kalaa omilla perhoilla. Koska perhojen sitominen on pikkutarkkaa puuhaa, terävä näkö auttaa suuresti. Pesonen käyttää perhoihin höyheniä ja jäniksen karvoja, jotka hän pyörittää sormien välissä sidontalangalle. Kotona odottaa noin 50 valmista perhoa.

”Laitan perhoon esimerkiksi viidakkokukon täplikkäitä höyheniä, joista saan syötille silmät. Perhojen sitomisessa tarvitaan hyvän näön ja sorminäppäryyden lisäksi kärsivällisyyttä.”

Kaihin kohdalla jälkitarkastus on yleensä noin neljän viikon päästä leikkauksesta. Pesosen käynti Terveystalossa sujui hyvissä merkeissä, sillä silmät olivat parantuneet mukavasti. Joskus jälkitarkastuksessa saatetaan todeta jälkikaihia, eli arpikudoksen kaltaista samentumaa, joka asettuu tekomykiön taakse. Pesosella ei leikkauksensa jälkeen kuitenkaan havaittu tällaisia oireita.

Enää Pesosen ei tarvitse hävetä, kun kadulla tulee kaveri vastaan. Hän näkee tervehtiä ilman että toisen täytyy tulla kasvojen eteen esittäytymään. Töissäkin on helpompaa, kun kirjaimet tietokoneen ruudulla näkyvät selvästi.

”Olen erittäin tyytyväinen siihen, että menin leikkaukseen ja kaikki sujui hyvin alusta loppuun asti. Jatkossa tarvitsen silmälaseja enää lukemiseen. On hienoa nähdä”, Pesonen myhäilee.

 

Lähteet: http://www.terveystalo.com/kaihi