Hilkka-Liisa Aholan Julia-kuppi (vas.) Ja Raija Uosikkisen EK-malli 60-luvulta.
Hilkka-Liisa Aholan Julia-kuppi (vas.) Ja Raija Uosikkisen EK-malli 60-luvulta.
Greta Lisa Jäderholm-Snellmanin suunnittelema OB-mallisto 20-luvulta.
Greta Lisa Jäderholm-Snellmanin suunnittelema OB-mallisto 20-luvulta.
Reija Uosikkisen Emilia-koristeinen kuppi ja kannu. Iris-kuvioinen vati 1800-luvulta, yksityiskokoelmasta.
Reija Uosikkisen Emilia-koristeinen kuppi ja kannu. Iris-kuvioinen vati 1800-luvulta, yksityiskokoelmasta.
Pikkukannu edessä Greta Liisa Jäderholm-Snellmanin puhalluskoristeinen ML-malli. Takana Ogla Osolin ja Reinhard Richterin suunnittelema kastikekaadin 40-luvulta.
Pikkukannu edessä Greta Liisa Jäderholm-Snellmanin puhalluskoristeinen ML-malli. Takana Ogla Osolin ja Reinhard Richterin suunnittelema kastikekaadin 40-luvulta.
Rickhard LIndhin DG-malli ja Raija Uosikkisen Doria-koriste 60-luvulta.
Rickhard LIndhin DG-malli ja Raija Uosikkisen Doria-koriste 60-luvulta.

Arabian kahvikupit on suomalaispöydissä katettu joka juhlaan ja arkeen. Tiesitkö, että kauniilla kukkakuvioilla on joskus peitelty materiaalin virheitä?

Myrnat, Emiliat, Juliat ja Doria-koristeet. Tuttuja monille, mutta harva tuntee tarinoita koristeluiden takaa.

Arabian kahvikuppien koristeluja tehtiin 1800-luvun lopulta lähtien kuparipainomenetelmällä, jolla muun muassa Singapore-astiastoakin (1926–74) on kuvioitu. Itämaishenkiset kuviot siirtyivät tehtaalta toiselle, kun silloiset mallimestarit pakkasivat kuparilevyt mukaansa vaihtaessaan työpaikkaa. Niinpä näitä kuparipainokuvioita löytyy useiden tehtaiden mallistoista.

Vuosisadan vaihteessa alettiin käyttää myös värillisiä siirtokuvia. Sellaisia ostettiin yleensä Englannista tai Saksasta, mutta myös suomalaiset taiteilijat suunnittelivat niitä. Siirtokuva oli edullisempi ja nopeampi tapa kuvioida astioita.

– Sodan jälkeen keramiikan raaka-aineiksi oli saatavilla aikaisempaan verrattuna huonompaa materiaalia, joten siirtokuvia käytettiin myös peittämään astioiden viallisia kohtia. Laaja ruusuaihe jätti kätevästi alleen pienet virheet, kertoo Designmuseon amanuenssi Susanna Thiel.

Astioiden kukkakuviot , esimerkiksi Myrna-sarjan kellertävät kukka-aiheet, on suurimmaksi osaksi tehty siirtokuvina.

Arabian kahvikupeissa valtavasti kukkakuvioita

Erilaisten kukkakuvioitujen kuppien määrä Arabian tuotannossa on häkellyttävä. Kukkakupit olivat pidettyjä, ja kun kauppa kävi, niitä myös valmistettiin. Oli pieniä kuvioita, nauhamaisia ketjuja ja suuria kukka-aiheita.

– Myrna oli niin suosittu, että kiertävät kaupparatsut myivät sitä myymälöihin sisäänheittotuotteeksi, Susanna Thiel sanoo.

Yksinkertaisia kuvioita saatiin aikaan myös värinpuhallustekniikalla. Raakapoltettu esine laitettiin samanmuotoiseen koristekaavioon, ja kaavion aukkojen läpi puhallettiin haluttu koristeväri. Se oli nopea ja helppo tapa tehdä pehmeärajaisia kuvioita.

– Puhalluskoristein koristetut kupit olivat usein Otk:n, Keskon tai Anttilan tilaamia erikoiskoristeita. Niitä suunnittelivat esimerkiksi Raija Uosikkinen ja Esteri Tomula. Aina näiden koristeiden nimeä tai suunnittelijaakaan ei tiedetä, mutta keräilijät ovat näistä asioista erityisen kiinnostuneita, Susanna Thiel kertoo.

Hitain tekniikka oli tietysti käsin koristelu. Arabian käsinkoristamo perustettiin 1943, ja sitä johti taitava Olga Osol. Aluksi hän opetti koristemaalausta 12 maalarille , mutta vuonna 1947 Olgan osastossa työskenteli jo 70 henkilöä. Koristesuunnitteluun vaikuttivat 1950–60-luvulla vahvasti Uosikkisen ja Tomulan lisäksi myös muut taiteilijat, kuten Anja Juurikkala, Hilkka-Liisa Ahola ja Ulla Procopé, joiden kätten jälki näkyy monissa kahvikuppisarjoissakin.

Raija Uosikkisen Raija-koristeinen kermakko on 70-luvulta.
Raija Uosikkisen Raija-koristeinen kermakko on 70-luvulta.

 

Lähteet: Arabia – keramiikka, taide, teollisuus. Designmuseo 2009, Keräilijän Aarteet. Arabian kahvikuppeja ja mukeja. Toim. Sirpa Westerholm. WSOY 2006.

Kuvien kuppien tiedustelut ja hinta-arviot: Astialiisa (09) 241 0490, astialiisa.fi, Laatutavara 045 112 4549, laatutavara.com

Katso kaikki artikkelimme Arabian vanhoista astioista ja niiden arvosta TÄÄLTÄ.

 

Tieto

Arabian synty

Arabian tehdas aloitti toimintansa Helsingissä vuonna 1873 ruotsalaisen Rörstrandin keramiikkatehtaan tytäryhtiönä. Alun perin sen tarkoitus oli valmistaa tavaraa Venäjän vientimarkkinoille. Arabian tehdas tuottikin runsaasti luksustuotteita, kaakeliuuneja ja taloustavaraa vientiin mutta myös kotimaan markkinoille. Vuonna 1916 Arabiasta tuli kokonaan suomalainen, ja vuosikymmenien kuluessa siitä kehittyi suomalaisen arjen designin kulmakivi.

Vierailija

Arabian kahvikuppien yllättävät taustat: "Kukkakuvioilla peiteltiin virheitä"

Eläketietoako hah hah kirjoitti: On teillä jutunaiheet vähissä... Luuletteko että lukijoita kiinnostaa ikänsä vuoksi posliinit ;-D Ketä kiinnostaa, ketä ei. Itseäni kiinnosti, koska etusivun oikeanpuolimmaiset kupit (Uosikkinen EK) löytyvät kaapistani. Saimme kupit kihlajaislahjaksi vuonna 1965. Kuppeja ei juuri nyt käytetä, koska arkikahvit maistuvat ihan vain mukeista.
Lue kommentti

Maltillinen haravointi ja nurmikonleikkuu auttavat nyt parhaiten pihanurmea selviämään talven koettelemuksista. Puutarha-asiantuntijan neuvoilla pääset keväällä nauttimaan vehreästä pihasta. 

Oikea leikkauskorkeus ratkaisee, missä kunnossa nurmikko paljastuu keväällä lumen alta. Syksyllä nurmikko kerää vararavintoa juuristoonsa ja siksi nurmen leikkauskorkeus pitää nostaa viiteen senttiin. Näin yhteyttävää lehtipinta-alaa on enemmän.

Vaikka nurmikon ajaminen jo kesän jälkeen kyllästyttäisi, säännöllistä leikkuuta ei voi lopettaa. Puutarhaneuvoja Riikka Kerttula suosittelee, lyhentämään syysnurmea vain yksi–kaksi senttiä kerrallaan. Leikkuujätettä tulee tästä vähän, joten se voi jäädä lierojen ravinnoksi. 

− Turmiollisin tilanne syntyy, jos nurmikon annetaan kasvaa syksyllä vapaasti, ja sitten kerralla nurmikko leikataan lyhyeksi. Tällöin nurmikon kasvuun käyttämää energiaa häviää leikkuujätteeseen ja nurmikko joutuu käyttämään uusien lehtien kasvattamiseen talven varalle keräämiään ravintovarastoja. Tällainen nurmikko ei ehkä viherry ensi keväänä, Kerttula varoittaa.

Kun päivälämpötila laskee alle viiden asteen, nurmikko lopettaa pituuskasvunsa. Silti nurmikko jatkaa yhteyttämistä, kun valoa on riittävästi. Tässä vaiheessa nurmikon korkeuden pitäisi Kerttulan mukaan olla viisi senttiä.

−  Myös liian pitkäksi jätetty nurmikko on altis talvituhoille. Erilaiset homeet ja haitalliset sienet muhivat liiskaantuneessa ja tiiviissä nurmikerroksessa. Etenkin lumihome vaivaa pitkäksi jääneitä nurmikkoja sellaisina talvina, jolloin lumi sataa ennen kuin maa on jäätynyt, 

Yksittäiset pudonneet lehdet voi Kerttulan mielestä jättää nurmikolle haravoimatta.

– Ne maatuvat talven aikana ja ravitsevat nurmikkoa. Kovat ja hitaasti hajoavat lehdet, kuten vaahtera ja tammi, kannattaa ajaa silpuksi ruohonleikkurilla. Näin pieneliöiden on helpompi hajottaa niitä.

− Jos nurmikolla näkyy syksyllä pelkkiä lehtiä eikä lainkaan nurmikkoa, on aika ottaa harava käteen ja rapsutella nurmikkoa esiin. Puiden alla olevaa paksua lehtikerrosta voi levittää laajemmalle alueelle, Kerttula opastaa.

Viimeiset lehdet putoavat yleensä vasta pakkasöiden puraisemana. Jäätynyt nurmikko rapsahtelee poikki kengän alla, joten nurmella liikkuminen kannattaa ajoittaa pakkasettomaan hetkeen.

Lähde: Puutarhaneuvoja Riikka Kerttula, Biolan

Eija Pöyry on kädentaituri, joka loihtii kaunista ja kiinnostavaa yllättävistä tarpeista ja esineistä. Katso kuvat ja nappaa Eijan vinkeistä parhaat omaan käyttöösi.

1. Laita kokoelmat esille. Kun jotain on paljon, se näyttää kiinnostavalta.

Eijalla on kotonaan Kurikassa komeat rivit puunukkeja ja puunuijia.

2. Keskeneräinenkin voi olla kaunista. Nosta se pöydälle tai hyllylle.

Eijaa kiehtoo keramiikan ja kirjonnan yhdistäminen. Näistä palasista tulee jotain, ei tiedä vielä mitä, mutta kiinnostavia ne ovat.

Värikkäät lasipalat Eija löysi Portugalista rannalta. Ne olivat hioutuneet reunoiltaa sileiksi ja Eija alkoi virkata niitä ketjuksi käämilangalla. Tämäkin on vielä haudutteluvaiheessa, ja siitä voi tulla mitä vain.

3. Kokeile uutta tekniikkaa, saatat innostua

Ristipistotöitä Eija kertoo pitäneensä aina tylsän mummomaisina. Sitten hän keksi, että niitä voi tehdä vapaasti ilman mallia. Hän piirsi itse kuviot pohjakankaalle ja alkoit täyttää kuviota väreillä kuin värittäisi värityskirjaa. Tuloksena oli kymmenen erilaista puutuolin istuinosaa.

Eija on myös ostanut ristipistotöitä kirpputoreilta. Niitä saa edullisesti, sillä valitettavasti niitä ei vielä arvosteta samalla lailla kuin vaikkapa vanhoja pitsipöytäliinoja.

4. Tee itse kaakeliseinä keittiöön

Eija on leikannut jämäkaakeleita leikkurilla pieniksi palasiksi ja luonut ihan oman tyylin. Keskellä olevat kaakelit ovat käsimaalattuja kirppariostoksia.

5. Hullaannu kirppislöydöistä

Tämä kullanvärinen kauris oli niin yliampuva esine, että se pääsi Eijan mukaan kurikkalaiselta kirpparilta. Muutakin hauskaa hänellä on kotona, esimerkiksi käkikello. Lapsenlapset rakastavat sitä!

6. Luo itsellesi oma käsityönurkkaus – tai vaikka monta

Eijalla on eri puolella kotia käsitöitä odottamassa tekijäänsä. Ihanien gobeliinien luona hän ompelee vanhoista vanuineista vaillapaidoista tilkkupeittoa.

7. Toteuta unelmasi

Eija unelmoi vuosikausia lasiverannasta. Lopulta se toteutui!