Kasvitieteilijä Ari-Pekka Huhdalle talvi on kasvien kannalta kiinnostavaa aikaa. Silloin hänet usein löytää tonkimasta mutaisia ojanpohjia tai kulkemasta joutomailla. Hän nimittäin harrastaa kasvien talvisten muotojen tunnistamista ja tarkkailua. Talven tullen kun kasvit, talventörröttäjät, näyttävät sangen erilaisilta kuin kesäisen kukkeina.
Huhdan melko harvinainen harrastus sai alkunsa jo hänen opiskeluaikoinaan, kun luonnossa ympäri vuoden mielellään liikkuva mies alkoi tutkia lähi-etäisyydeltä lumen alta törröttäviä kasveja. Huhdan mielestä talviasuiset kasvit ovat kauneudessaan lisänneet hänen ymmärrystään luonnon monimuotoisuudesta ja kekseliäisyydestä.
Tutki läheltä
– Usein kasveja pitää talvisin katsella hyvinkin läheltä, ja siinä piilee talvitunnistamisen viehätys. Samalla tulee hypistellyksi erilaisia siemenkotia, tutkituksi siementen muotoa, kasvien varsia ja lehtijäännöksiä. Silloin näkee hienosti, kuinka kekseliäitä ja monimutkaisia kasvit ovat ja miten mielikuvituksellisia tapoja niillä on vaikkapa levittää siemeniään, Huhta selittää.
Rantojen komistuksia voi bongailla vaikka jäällä hiihdellen.
Innostuksesta talviasuisiin kasveihin syntyi miehen tuore kirja Talventörröttäjät. Se on tunnistusopas ja kaunis kuvateos, jossa esitellään 70 kotimaista kasvia kesä- ja talviasussaan. Huhta toivoo, että teos innostaisi ihmisiä talviseen kasvibongaukseen.
– Harrastus vie monipuolisesti erilaisiin paikkoihin, joihin ei muuten juuri tule kuljettua. Rantojen komistuksia on hienoa bongailla vaikkapa suksilla jäällä hiihdelleen, kun pakkanen on kuurannut kasvit hennolla peitteellään.
Ari-Pekka Huhta: Talventörröttäjät. Vastapaino, 2015.
