Veijo Kangasmäki lumoutuu jään kauneudesta, uudelleen ja uudelleen.

Järvestä nostetun jään pinta on lumensekaista kohvajäätä. Sameaa, sakeaa, tiivistä. Kirkas teräsjää odottaa suorakaiteen sisällä, se on vain veistettävä esiin.

Veijo Kangasmäellä on kuva mielessään. Hulmuava hevosen harja, villinä korskuvat kaviot? Taivaita tavoittelevat poronsarvet, suden karhea turkki?

– Jäästä voi veistää hyvin herkkiä juttuja. Jopa millin vahvuisia soittimen kieliä, mies kertoo.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Tällä kertaa jään olemus taittuu modernimpaan suuntaan. Ilmaan sinkoaa hileitä, taltta työstää pinnasta kaarevaa, lastumaista palaa. Sähkösahaa ei tarvita. Sitä Kangasmäki käyttää isommissa töissä, kuoriessaan parimetrisistä kuutioista esittäviä hahmoja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Auringon säteet lävistävät kohvajään keskeltä kapean raidan teräsjäätä. Spektrin värit heijastuvat ilmaan.

Jäänveisto tuottaa hetken elämyksen.

– Jää on kuin kristallia. Sen kauneus lumoaa, Kangasmäki ihastelee.

Mestarin käsissä jään palasta syntyy tunnissa kubistinen veistos. Työ, joka elää vain jonkin aikaa. Viimeistään kevätaurinko sulattaa sen.

– Ei haittaa. Jäänveisto on hetken elämyksen tuottava taidemuoto. Kuin tanssi. Siitä jää arvokas muisto ja hyvin pieni hiilijalanjälki, mies toteaa.

Kylmä ei tule

Keuruulaisessa maalaistalossa kasvanut Kangasmäki muistaa lapsuudestaan, miten talvella nostettiin talkooporukalla järvestä jäätä kesää varten. Sahanpurujen seassa navetassa talven muisto piti maitotonkkia kylmänä. Kylmiöitä ei vielä ollut.

– Ei silloin tullut mieleenkään, että jäätä olisi lähdetty veistämään. Sitä olisi pidetty melkoisena turhuutena ja ajanhukkana, hän naurahtaa.

Vaikka maassamme on tuhansia jäätyviä järviä, jäänveisto on edelleen harvojen harrastus.

Kangasmäki nauttii kisamatkoista, joiden aikana hän pääsee veistämään yleisön keskellä. Ihmisten kysymykset, ihastelu ja kommentit innostavat. Vuorovaikutus nostaa työskentelyn uusiin ulottuvuuksiin. Kylmyys unohtuu, jopa Siperiassa. Siellä Kangasmäki taituroi 27 asteen pakkasessa.

– Pärjääminen on pitkälle varustelukysymys. Lämpöiset haalarit ja kerrospukeutuminen auttavat. Veistäessä liikkuu miltei koko ajan, joten välillä tulee hiki. Kun työ sujuu oikein hyvin, sitä vain veistää ja veistää. On kilpailuja, joissa unohtaa jopa syödä, hän virnistää.

Lämpöiset haalarit ja kerrospukeutuminen auttavat.

Kun jäät sulavat, Kangasmäki veistää puuta. Savikin muotoutuu käsissä. Jään läpikuultavuus on kuitenkin se, joka sytyttää luontoa rakastavan miehen liekkeihin. Ajatuksen uuteen veistokseen hän voi napata vaikka keväisestä metsästä. Idea muhii mielessä, kunnes järvet taas jäätyvät.

Jäänveiston SM-kisat Varkaudessa

Soolojäänveiston Suomen mestaruudesta kilpaillaan 18.–20.2.2016, torstaista lauantaihin, Varkauden Päiviönsaaressa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla