Kylmä jää tarjoaa mahdollisuuksia. Niihin tarttuva saa vastanneeksi lämpimiä tunteita, iloa. Sydän sulaa, ja kylmyys jää kakkoseksi.

Kantava jää, satumaiset puut, narskuva pakkanen. Auton takakontissa luotto-onget, kairat- ja varaterät. Itse tehtyjä pystypilkkejä, mormuskoita ja maalikoukkuja. Pilkkijakkaran lokeroissa pareittain kuivia, lämpöisiä käsineitä. Asta ja Kari Honkonen ovat lähteneet pilkille.

Kairat porautuvat nopeasti pinnan alle. Kari tarttuu repussa kulkevaan halkoon ja naputtaa tottunein ottein teriin juuttuneet lohkareet irti.

Astan onki lentää diagonaalityylillä ilmaan. Nappaako?

– Korkeintaan minuutti odotellaan, sitten vaihdetaan paikkaa, hän vastaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Tämä pari on sunnuntaipilkkijän vastakohta. Tänään he haluavat syömäkalaa. Kisapäivänä kalastellaan mestaruutta. 

Kerran järvestä nousi saukko.

– Kerran järvestä nousi saukko, joka haistoi saaliini. Se tuli metrin päähän kaloja kärkkymään, Kari kertoo.

Kilpailuvietti koukutti

Yli 40 vuotta naimisissa olleet Honkoset innostuivat kalastuksesta jo nuorina. Sulhaselle se oli tärkeä harrastus. Ammattikalastajan tyttärenä varttunut morsian tunsi lajin. Kun Kari ehdotti ensimmäistä pilkkireissua, Asta ihmetteli, pitääkö sinne kylmään lähteä palelemaan. Lähtipä kuitenkin ja jäi koukkuun. 

Kisailun pariskunta aloitti 30 vuotta sitten. Joka viikonloppuisten reissujen ansiosta sadat Suomen järvistä ovat tulleet tutuiksi.

– Kisoissa ollaan muka ihan tosissaan, mutta kuitenkin leikkimielellä, Asta toteaa.

– Parasta on tuttu porukka vuosikymmenten ajalta, yhteishenki, Kari jatkaa.

Välillä Honkoset kilpailevat henkilökohtaisissa sarjoissa, välillä joukkueissa Tikkakosken Kalamiehiä puolustaen. Maaotteluissa kunniaa haetaan isänmaalle. Mitaleita ja pokaaleja on kotona roppakaupalla.

– 1980-luvulla pilkkikisoissa oli valtavasti osallistujia ja hienot palkinnot. Olen voittanut monta perämoottoria, veneen, televisioita, Kari muistelee.

Menestyksen salaisuus on ollut huolellinen taustatyö. Kisoihin valmistautuessaan Honkoset tutustuvat järveen ennen rauhoitusaikaa. Syvyyskartat paljastavat parhaat pyyntipaikat.

Rakkaani vastarannalla

Tänään pilkitään tuttuakin tutummalla Tikkakosken Luonetjärvellä. Hyvän ottipaikan varalle repusta löytyy kärpäsentoukkia ja pohjamudista kalastettuja surviaistenalkuja. Näillä narrataan takuuvarmasti ahven jos toinenkin.

– Jos syönti on oikein hyvä, otamme kuolleelta kalalta silmän pyyntivieheeksi, Kari kertoo varman kikan.

Avanto toisensa jälkeen rikkoo jään pinnaan. Lopulta puolisot huhuilevat toiselleen vastarannoilta. Leikkimielinen kisa on nytkin käynnissä.

Lopulta puolisot huhuilevat toisilleen vastarannoilta.

– Parisuhdetta hoidetaan sitten kotona. Siellä puidaan saaliit ja pyyntipaikat. Toinen kysyy, että miksi sinne jäit, vaikka kala ei syönyt, ja jatkaa, että olisit seurannut perässä, Asta nauraa.

Työnjako on selkeä. Kari huolehtii välineet, Asta perkaa saaliin. Mutta kun joku viidestä lapsenlapsesta lähtee mukaan, molemmat opastavat innolla.

Toisiaan he eivät lähde neuvomaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla