Ennen lankapuhelimen soidessa siihen rynnättiin aina vastaamaan, vaikka ei ollut mitään tietoa soittajasta. Nykyisin on toisin: moni vastaa vain tuttuihin numeroihin.

Ennen aikaan lankapuhelimen soidessa siihen rynnättiin aina vastaamaan, vaikka ei ollut mitään tietoa soittajasta. Nykyisin ihmisillä on omat henkilökohtaiset kännykkänsä.

Yhä yleisempää on se, että kännykän omistaja vastaa vain puheluihin, jotka tulevat hänen puhelinluettelossaan olevista numeroista. Syystä tai toisesta näin.

Eli hän sulkee koko muun maailman pois elämästään. Perusteet ovat toki monella ne, että en halua vastata lehdenmyyjille, liittymän tarjoajille tai hyväntekeväisyysjärjestöjen edustajille. Mutta moni muukin voi haluta soittaa, ja ihan asiasta.

Puhelinlangat ei vastaa!

Kuuntelin Puhelinlangat laulaa -konserttia radiosta ja toimittajan piti joka välissä muistuttaa, että vastatkaa puheluun, vaikka se tulee tuntemattomasta numerosta.

Itsekin huomaan tämän usein toimittajan työssä. Yritän soittaa haastateltavalle, hän ei vastaa. Laitan tekstarin, johon hän reagoi heti.

Tyttäreni 18-vuotias ystävä haki taannoin kaupungilta kesätöitä, oli jo haastattelussakin. Hän ei vastannut numeroon, joka ei ollut hänen muistiossaan. Vasta viikon kuluttua hän katsoi fonectan sivuilta, että mikähän numero se oli. Työpaikka oli jo annettu toiselle, kun hän soitti numeroon.

Seitsemänkymppinen naapurini liukastui pahasti tullessaan kaupasta ja kännykkä hajosi kävelytielle. Ystävällinen ohikulkija lainasi kännykkäänsä, jotta hän pääsisi soittamaan miehelleen. Mies ei vastannut puheluun, naapurini oli aika raivoissaan mutta myönsi ettei itsekään olisi vastannut. Tekstarilla asia hoitui, mutta kuinka moni haluaisi näpelöidä tekstaria todellisessa vaaratilanteessa ja kiireessä?

Moni luokkatapaamista järjestelevä on valittanut, että kun vaivalla löytää vanhojen luokkakavereiden puhelinnumerot, niin yhteydenotto tyssää tähän.

Keksin lukemattomia muita hyviä syitä soittaa numeroon, jonka omistajalla ei ole minun numeroani luettelossaan.

Ehkä järjestän ystävälleni syntymäpäivää ja yritän ottaa yhteyttä hänen ystäviinsä ja sukulaisiinsa. Löysin käyntikortilla varustetun bussilipun bussin lattialta. Yritän soittaa ilouutisen, lippusi on löytynyt. Tyyt tyyt, ei vastausta.

Vastaatko sinä vain tuttuihin numeroihin? Kerro ja keskustele aiheesta alla olevassa kommentointikentässä.

Vierailija

Miksi et vastaa puheluun, joka tulee sinulle tuntemattomasta numerosta?

Juu, mutta ne myyjät on vain yksi syy monien muiden syiden joukossa. Tarkemmin tietämättä on huono mennä neuvomaan tai arvostelemaan. Ei sitä voi niin mustavalkoisesti ajatella että on jollain tapaa outo tai että sulkee muun maailman elämästään ellei vastaa jokaiselle soittajalle. Eihän kaikki avaa oveaankaan tuntemattomille, katsovat ovisilmästä tai ikkunan nurkalta, jos ei näytä tutulta, eivät avaa, eikä sekään mitenkään tuomittavaa ole.
Lue kommentti

Joulutähti ja amaryllis pitävät pintansa, mutta viime vuosien aikana suosioon on noussut myös menneiltä vuosikymmeniltä tuttu joulukukka. 

Joulutähti on monille suomalaisille joulukukkien kruunaamaton kuningas, mutta tiesitkö, että muualla Euroopassa se ei kuulu jouluun lainkaan? 

– Keski-Euroopassa joulutähden nimi on tähtilatva ja se on suosittu äitienpäiväkukka, kertoo Kukkakauppa Bieder Ruoholahden floristi Tapio Komminaho.

Joulukukat voi hankkia jo hyvissä ajoin. Esimerkiksi joulutähti kestää hyvällä hoidolla ainakin kuukauden verran. Se viihtyy vedottomassa, valoisassa paikassa ja pitää tasaisesta kosteudesta. Mullan pinta saa kuivahtaa kasteluiden välissä, niin joulutähti ei varista alimpia lehtiään ja pysyy kauniina aattoon asti.

Joulutähti on edelleen erittäin suosittu joulukukka, mutta ei enää se ostetuin.

– Viime vuonna meillä myytiin eniten kotimaista amaryllista, Komminaho paljastaa.

Amaryllis on sipulikukka ja siten vaatimaton hoidon suhteen. Se ei tarvitse kuin tilkan vettä siinä vaiheessa, kun kukka alkaa avautua.

– Osa ei anna vettä silloinkaan, mutta itse annan hivenen, jotta kukka avautuu kauniisti eikä siihen jää ryppyjä avausvaiheessa, Komminaho vinkkaa.

Toinen suosittu joulun sipulikukka on hyasintti. Sekin on muualla Euroopassa kevään eikä joulun kukka: hyasintin keltaista versiota myydään esimerkiksi Tanskassa ja Hollannissa eniten pääsiäisen aikaan. 

– Hyasintti on klassikko, mutta tänä päivänä osa ihmisistä on aika tuoksuherkkiä, joten voimakkaan tuoksunsa vuoksi hyasinttia ei osteta enää niin paljon kuin ennen. 

Amaryllis ja hyasintti ovat Komminahon mukaan ehdottomasti helppohoitoisimmat joulukukat: niille riittää pari tilkkaa vettä koko niiden elinkaaren aikana.

– Joulutähti pitää yhä pintansa, sanoo Bieder Ruoholahti -kukkaliikkeen Tapio Komminaho.
– Joulutähti pitää yhä pintansa, sanoo Bieder Ruoholahti -kukkaliikkeen Tapio Komminaho.

Uudet tuulet

Vai kaipaisitko kotiin jotain raikkaampaa vaihtoehtoa joulukukalle? Jos joulutähti ja amaryllis tuntuvat tylsiltä valinnoilta, vaihtoehtoja on. Tällä hetkellä suurta suosiota nauttii vuosikymmenten takaa tuttu kaunotar.

– Jouluruusu teki paluun noin kymmenen vuotta sitten ja sitä esitellään nyt joka sisustuslehdessä tyylikkäänä, kauniina joulukukkavaihtoehtona.  Sitä oli paljon jo 1900-luvun alussa ja siitä aina 50-luvulle asti. Sen jälkeen meillä Suomessa alkoi olla lämpimämpää, ja joulutähdet ja kumppanit nousivat suosioon, koska ne tarkenivat jouluruusua paremmin, Komminaho kertoo. 

Toinen kaunis, ei-perinteinen joulukukka on valkoinen orkidea.

– Ne voidaan koristella kukkaliikkeessä vaikka kävyillä tai ruseteilla. 

Jouluruusua saapuu ostamaan myös huhtikuussa eläkkeelle jäänyt Aune-Marja Sinisalo, 63. 

– Pistäydyin hiljattain pikkusiskoni Seijan luona ja hänellä oli jouluruusu. Ihastelin sitä ja Seija sanoi, että muistaa jouluruususta aina Aura-Leenan, isosiskomme, joka kuoli tammikuussa. Aura-Leena osti usein meille siskoksille jouluruusut. Nyt saamme ostaa ne itse, Sinisalo kertoo. 

Komminaho neuvoo Sinisalolle, miten jouluruusun saa kukoistamaan.

– Laitoin näille liikkeen ruusuille aamulla lisää ja juuri katsoin, että kannattaa kohta lisätä. Nämä juovat paljon. 

Aune-Marja Sinisalo käy usein samassa kukkaliikkeessä. Joulukukat hän ostaa joka vuosi hyvissä ajoin ja saa niitä myös ystäviltään. 

– Suosikini on nyt tämä jouluruusu, mutta amaryllis on myös aivan ihana. Pidän punaisista ja valkoisista joulukukista. Ostan ne jo aikaisin ja toivon, että ne kuolevat pian joulun jälkeen – sitten jo riittää, hän nauraa. 

Lue kattava opas: Näin hoidat kaikkia joulukukkia oikein

Käy kesken joulukuun kiireiden vetämässä henkeä Lappeenrannassa jouluasuun puetussa Wolkoffin talossa. Ruokasalin kattoon asti ulottuva joulukuusi on koristeltu samoilla koristeilla kuin Wolkoffin perheen talossa asuessa. Salin pöydälle on katettu juhlavat kahvikupit, hedelmät, pähkinät ja tryffelit.

Kaupungin keskustassa, Raatihuoneen läheisyydessä, sijaitseva Wolkoffin talo on Lappeenrannan vanhimpia säilyneitä puurakennuksia, rakennettu vuosina 1826-1905. Talo palveli venäläisen Wolkoffin suvun kotina vuosina 1872-1983. Talossa ehti tuona aikana asua neljä sukupolvea perheen jäseniä.

Joulun aikaan Wolkoffin talo puetaan jouluasuun talon viimeisen isännän, Johannes Wolkoffin (1900-1969), perheen tapaan. Talossa näyttää samalta kuin hänen aikaisinaan jouluina. Silloin talossa eli kaksi kansallisuutta ja kaksi uskontoa rinnakkain. Venäläisyys ja suomalaisuus, ortodoksisuus ja luterilaisuus.

Koristeita on kaikkialla. Jotkut niistä ovat yli sadan vuoden ikäisiä, toiset on tety muutama vuosikymmen sitten. Talosta ei koskaan hävitetty mitään, koska kaikelle saattoi olla käyttöä myöhemmin. Takanraunuksilla, pöydillä ja ikkunoilla voi olla vierekkäin suupuhallettu lasikoriste 1900, ja muovinen koriste Hongkongista vuodelta 1970.

Ruokasaliin tuodaan kattoon asti ulottuva kuusi, jonka vanhimmat koristeet, pukki ja enkeli, ovat olleet käytössä jo 1900-luvun alussa. Juhlavassa ruokapöydässä kimaltelevat juhlaa varten esiin otetut astiat, ja jokaisen perheenjäsenen paikkaa koristaa oma tonttunsa. Joulukukat, omenat ja pähkinät tuovat taloon tuoksuaan. Tunnelma talossa on hiljainen ja rauhallinen, ja siellä voi hetkeksi unohtaa joulun kiireet ja hyörinän.

Kiinnostava museo

Talo on toiminut museona vuodesta 1993 lähtien. Yli sadan vuoden aikana kertynyt kodin esineistö luo tilaan ainutlaatuisen tunnelman. 1800-luvun alkupuolella Jaroslavin kuvernementistä saapuneesta maaorjatalonpojasta puutarhuriksi ja kauppiaaksi edenneen Ivan Wolkoffin suku säilytti talon jakamattomana vuoteen 1986 saakka, jolloin se lahjoitettiin museoksi. Vasta vuonna 1993 talo pihapiireineen avattiin yleisölle.

Kodin harmonisen ilmapiirin ohella kävijä voi vierailla Wolkoffin puodissa, jossa on tarjolla kauniita joulukoristeita sekä monenlaista lahjaksi sopivaa sekä lapsille että aikuisille. Puodin ikkunassa istuu ohikulkijan iloksi kynttilänvalossa joulupukki pöytänsä ääressä ja vastailee lasten kirjeisiin.

Joulu Wolkoffin talomuseossa ja puodissa on avoinna:

12-17.12.2017 klo 11-17
19.-22.12.2017 klo 11-17
27.-30.12.2017 klo 11-17
2.-7.1.2018 klo 11-17

Wolkoffin jouluun tutustutaan opastetuilla kierroksilla. 

Wolkoffin talomuseo ja puoti, Kauppakatu 26, 53100 Lappeenranta
Museon lippukassa 05- 616 2258

Opastusvaraukset ja tiedustelut museoiden toimistolta, 05- 616 2261.