Puunpoltto mielletään nautinnolliseksi tunnelman luojaksi, ei terveysriskiksi. Syytä olisi kuitenkin ajatella toisin.

Monina kesinä Suomessakin on haisteltu Venäjän massiivisten metsäpalojen savuja. Tai pelastuslaitos on kehottanut kansalaisia pysymään sisätiloissa, jos paikkakunnan rengasvarasto tai maalitehdas on liekeissä.

Nämä suuren luokan myrkkypäästöt ovat kuitenkin satunnaisia yksittäistapauksia. Yötä päivää teillä jauhava liikenne on huomattavasti suurempi ja tunnetumpi syntisäkki. Ja se näkyy myös vähäpäästöisten autojen fanituksena.

Puhtain paperein – ja keuhkoin – ei selviä harvaan asuttu maaseutukaan. Pikemminkin päinvastoin.

Tunnetko kotisi terveysriskit?

Suuri osa ilman pienhiukkasista syntyy puuta kotitalouksissa poltettaessa, mutta vaaralliseksi puunsavun mieltää vain kuusi prosenttia kansalaisista.

Varsinkin näin mökkikautta käynnistellessä moni meistä kokee puun polttamisen ja savun pöllähdykset nautinnolliseksi tunnelmantekijäksi.

Olennaiseksi osaksi luonnonläheistä elämäntapaa ja suomalaista kulttuuria.
Tiepölyt ja pakokaasut on paljon helpompi demonisoida. Savuttavasta takasta ei luovuta millään.

1 800 kuolonuhria vuosittain

Aasialaisten into käyttää katuvilinässä hengityssuojaa saattaa vaikuttaa huvittavalta ylireagoinnilta. Monissa saastuneissa metropoleissa hengityssuoja on kuitenkin kelpo yritys varjella kehoa pienhiukkasilta. Tai estää omaa tautiaan tarttumasta. Myös moni äänityöläinen, kuten mezzosopraano Monica Groop käyttää lentokoneessa matkustaessaan usein hengityssuojaa äänihuuliaan suojelemaan.

Kansainvälisesti ajatellen Suomessa eletään melko puhtaissa oloissa.

Käsityksemme ympäristön terveysriskeistä on silti turhan ruusuinen. Osaamme jo vältellä tupakansavua, auringon UV-säteilyä ja liiterissä pöllyäviä myyrän jätöksiä. Mutta Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tuoreen tutkimuksen mukaan ani harva tajuaa, että myös meillä ilmansaasteet ovat se merkittävin ympäristön aiheuttama terveysriski.

Vuosittain saasteet aiheuttavat jopa 1 800 ennenaikaista kuolemaa, uusi tutkimus paljastaa.

Näin poltat puuta oikein

  1. Älä koskaan polta märkää puuta tai muovia. Myöskään maalattua tai painekyllästettyä puuta tai liimaa sisältäviä rakennuslevyjä ei saa polttaa. Ne kaikki erittävät myrkyllisiä kaasuja ja nokeavat piipun.
  2. Älä sytytä maitopurkeilla tai muilla roskilla. Huono polttoaine ja riittämätön palamisilma aiheuttavat tulisijan pikeentymisen, joka voi aiheuttaa nokipalon.
  3. Nokipalo on erittäin vaarallinen, sillä kuumuus hormissa voi aiheuttaa halkeamisen ja tulipalon leviämisen ympäröiviin rakenteisiin.
  4. Aseta kuivat puut vähintään 10 senttiä takan verkko-ovista tai lasista. Älä lado tulipesää täyteen.
  5. Älä säädä pellillä uunin vetoa. Jos annat liikaa ilmaa peltejä avaamalla, palamislämpötila laskee huomattavasti.
  6. Tehokkain ja vähäpäästöisin tapa on polttaa 2–3 pesällistä kuivaa puuta, jolloin myös takan varauskyky saadaan hyödynnettyä parhaiten.
  7. Pidä tulipesä puhtaana Tuhka ei saa yltää arinarautoihin.
  8. Kylmä uuni ei kestä kovaa äkillistä lämmittämistä. Jos tulisija on ollut käyttämättä pitkään, polta savuhormissa rutistettua sanomalehteä tai puhalla sinne lämmintä ilmaa hiustenkuivaajalla.
  9. Häkämyrkytykset johtuvat taitamattomasta tulenkäsittelystä, kun savupelti on suljettu liian aikaisin. Häkä palaa niin kauan kuin sininen liekki näkyy hiilien seassa.
  10. Jos piipusta ei nouse juurikaan näkyvää savua, lämmitysasiat ovat yleensä kunnossa.
  11. Vapaa-ajan asunnon ja saunan hormit on nuohottava kolmen vuoden välein. Säännöllinen nuohous alentaa myös lämmityskustannuksia.

    Lisää tietoa www.nuohoojat.fi

Joulutähti ja amaryllis pitävät pintansa, mutta viime vuosien aikana suosioon on noussut myös menneiltä vuosikymmeniltä tuttu joulukukka. 

Joulutähti on monille suomalaisille joulukukkien kruunaamaton kuningas, mutta tiesitkö, että muualla Euroopassa se ei kuulu jouluun lainkaan? 

– Keski-Euroopassa joulutähden nimi on tähtilatva ja se on suosittu äitienpäiväkukka, kertoo Kukkakauppa Bieder Ruoholahden floristi Tapio Komminaho.

Joulukukat voi hankkia jo hyvissä ajoin. Esimerkiksi joulutähti kestää hyvällä hoidolla ainakin kuukauden verran. Se viihtyy vedottomassa, valoisassa paikassa ja pitää tasaisesta kosteudesta. Mullan pinta saa kuivahtaa kasteluiden välissä, niin joulutähti ei varista alimpia lehtiään ja pysyy kauniina aattoon asti.

Joulutähti on edelleen erittäin suosittu joulukukka, mutta ei enää se ostetuin.

– Viime vuonna meillä myytiin eniten kotimaista amaryllista, Komminaho paljastaa.

Amaryllis on sipulikukka ja siten vaatimaton hoidon suhteen. Se ei tarvitse kuin tilkan vettä siinä vaiheessa, kun kukka alkaa avautua.

– Osa ei anna vettä silloinkaan, mutta itse annan hivenen, jotta kukka avautuu kauniisti eikä siihen jää ryppyjä avausvaiheessa, Komminaho vinkkaa.

Toinen suosittu joulun sipulikukka on hyasintti. Sekin on muualla Euroopassa kevään eikä joulun kukka: hyasintin keltaista versiota myydään esimerkiksi Tanskassa ja Hollannissa eniten pääsiäisen aikaan. 

– Hyasintti on klassikko, mutta tänä päivänä osa ihmisistä on aika tuoksuherkkiä, joten voimakkaan tuoksunsa vuoksi hyasinttia ei osteta enää niin paljon kuin ennen. 

Amaryllis ja hyasintti ovat Komminahon mukaan ehdottomasti helppohoitoisimmat joulukukat: niille riittää pari tilkkaa vettä koko niiden elinkaaren aikana.

– Joulutähti pitää yhä pintansa, sanoo Bieder Ruoholahti -kukkaliikkeen Tapio Komminaho.
– Joulutähti pitää yhä pintansa, sanoo Bieder Ruoholahti -kukkaliikkeen Tapio Komminaho.

Uudet tuulet

Vai kaipaisitko kotiin jotain raikkaampaa vaihtoehtoa joulukukalle? Jos joulutähti ja amaryllis tuntuvat tylsiltä valinnoilta, vaihtoehtoja on. Tällä hetkellä suurta suosiota nauttii vuosikymmenten takaa tuttu kaunotar.

– Jouluruusu teki paluun noin kymmenen vuotta sitten ja sitä esitellään nyt joka sisustuslehdessä tyylikkäänä, kauniina joulukukkavaihtoehtona.  Sitä oli paljon jo 1900-luvun alussa ja siitä aina 50-luvulle asti. Sen jälkeen meillä Suomessa alkoi olla lämpimämpää, ja joulutähdet ja kumppanit nousivat suosioon, koska ne tarkenivat jouluruusua paremmin, Komminaho kertoo. 

Toinen kaunis, ei-perinteinen joulukukka on valkoinen orkidea.

– Ne voidaan koristella kukkaliikkeessä vaikka kävyillä tai ruseteilla. 

Jouluruusua saapuu ostamaan myös huhtikuussa eläkkeelle jäänyt Aune-Marja Sinisalo, 63. 

– Pistäydyin hiljattain pikkusiskoni Seijan luona ja hänellä oli jouluruusu. Ihastelin sitä ja Seija sanoi, että muistaa jouluruususta aina Aura-Leenan, isosiskomme, joka kuoli tammikuussa. Aura-Leena osti usein meille siskoksille jouluruusut. Nyt saamme ostaa ne itse, Sinisalo kertoo. 

Komminaho neuvoo Sinisalolle, miten jouluruusun saa kukoistamaan.

– Laitoin näille liikkeen ruusuille aamulla lisää ja juuri katsoin, että kannattaa kohta lisätä. Nämä juovat paljon. 

Aune-Marja Sinisalo käy usein samassa kukkaliikkeessä. Joulukukat hän ostaa joka vuosi hyvissä ajoin ja saa niitä myös ystäviltään. 

– Suosikini on nyt tämä jouluruusu, mutta amaryllis on myös aivan ihana. Pidän punaisista ja valkoisista joulukukista. Ostan ne jo aikaisin ja toivon, että ne kuolevat pian joulun jälkeen – sitten jo riittää, hän nauraa. 

Lue kattava opas: Näin hoidat kaikkia joulukukkia oikein

Käy kesken joulukuun kiireiden vetämässä henkeä Lappeenrannassa jouluasuun puetussa Wolkoffin talossa. Ruokasalin kattoon asti ulottuva joulukuusi on koristeltu samoilla koristeilla kuin Wolkoffin perheen talossa asuessa. Salin pöydälle on katettu juhlavat kahvikupit, hedelmät, pähkinät ja tryffelit.

Kaupungin keskustassa, Raatihuoneen läheisyydessä, sijaitseva Wolkoffin talo on Lappeenrannan vanhimpia säilyneitä puurakennuksia, rakennettu vuosina 1826-1905. Talo palveli venäläisen Wolkoffin suvun kotina vuosina 1872-1983. Talossa ehti tuona aikana asua neljä sukupolvea perheen jäseniä.

Joulun aikaan Wolkoffin talo puetaan jouluasuun talon viimeisen isännän, Johannes Wolkoffin (1900-1969), perheen tapaan. Talossa näyttää samalta kuin hänen aikaisinaan jouluina. Silloin talossa eli kaksi kansallisuutta ja kaksi uskontoa rinnakkain. Venäläisyys ja suomalaisuus, ortodoksisuus ja luterilaisuus.

Koristeita on kaikkialla. Jotkut niistä ovat yli sadan vuoden ikäisiä, toiset on tety muutama vuosikymmen sitten. Talosta ei koskaan hävitetty mitään, koska kaikelle saattoi olla käyttöä myöhemmin. Takanraunuksilla, pöydillä ja ikkunoilla voi olla vierekkäin suupuhallettu lasikoriste 1900, ja muovinen koriste Hongkongista vuodelta 1970.

Ruokasaliin tuodaan kattoon asti ulottuva kuusi, jonka vanhimmat koristeet, pukki ja enkeli, ovat olleet käytössä jo 1900-luvun alussa. Juhlavassa ruokapöydässä kimaltelevat juhlaa varten esiin otetut astiat, ja jokaisen perheenjäsenen paikkaa koristaa oma tonttunsa. Joulukukat, omenat ja pähkinät tuovat taloon tuoksuaan. Tunnelma talossa on hiljainen ja rauhallinen, ja siellä voi hetkeksi unohtaa joulun kiireet ja hyörinän.

Kiinnostava museo

Talo on toiminut museona vuodesta 1993 lähtien. Yli sadan vuoden aikana kertynyt kodin esineistö luo tilaan ainutlaatuisen tunnelman. 1800-luvun alkupuolella Jaroslavin kuvernementistä saapuneesta maaorjatalonpojasta puutarhuriksi ja kauppiaaksi edenneen Ivan Wolkoffin suku säilytti talon jakamattomana vuoteen 1986 saakka, jolloin se lahjoitettiin museoksi. Vasta vuonna 1993 talo pihapiireineen avattiin yleisölle.

Kodin harmonisen ilmapiirin ohella kävijä voi vierailla Wolkoffin puodissa, jossa on tarjolla kauniita joulukoristeita sekä monenlaista lahjaksi sopivaa sekä lapsille että aikuisille. Puodin ikkunassa istuu ohikulkijan iloksi kynttilänvalossa joulupukki pöytänsä ääressä ja vastailee lasten kirjeisiin.

Joulu Wolkoffin talomuseossa ja puodissa on avoinna:

12-17.12.2017 klo 11-17
19.-22.12.2017 klo 11-17
27.-30.12.2017 klo 11-17
2.-7.1.2018 klo 11-17

Wolkoffin jouluun tutustutaan opastetuilla kierroksilla. 

Wolkoffin talomuseo ja puoti, Kauppakatu 26, 53100 Lappeenranta
Museon lippukassa 05- 616 2258

Opastusvaraukset ja tiedustelut museoiden toimistolta, 05- 616 2261.