Chrisseä jännittää. Kuvaus on alkamassa.
Chrisseä jännittää. Kuvaus on alkamassa.

Kerrankin studiossa on kokki, joka ei halunnut tähdeksi. ET:n ruoka-toimittaja Christina Aaltio pilkkoo, paahtaa ja marinoi nyt myös televisiossa.

Eipä arvannut Terttu, 86, mitä siitäkin seuraisi, kun hän taannoin soitti ruokatoimittaja Christina Aaltiolle. Terttu oli juuri lukenut ET-lehden ja tykännyt sen ruokajutusta, jonka resepteissä oli käytetty karpaloita, erityisesti jauhelihamurekkeen ohjeesta. Se ei ollut se tavallinen vaan rullattu versio, täytteenä fetajuustoa ja kuivattuja marjoja.

Ohjetta teki mieli kokeilla, mutta ensin piti selvittää, mistä saa kuivattuja karpaloita. Soitto lehden toimitukseen säästäisi turhilta askelilta.

– Neuvoin, että kyseessä on Pirkka-tuote. Yleensä se löytyy kuivattujen aprikoosien vieressä.

Terttu ilahtui ja sanoi ajavansa taksilla oman kylän K-kauppaan. Ihana puhelu, ”Chrisse” Aaltio kertoo.

Karpalo-lihamureke oli ehkä klassikko jo syntyessään, mutta lukijan puhelinsoitto teki siitä vielä mieleenpainuvamman – ja tv-kelpoisen.

Kun tv-kanava Nelosen uuden ruokaohjelman Soppa365:n reseptejä mietittiin, mureke haluttiin mukaan.

Nina Honkanen tekee Chrisselle huolitellun kuvausmeikin.
Nina Honkanen tekee Chrisselle huolitellun kuvausmeikin.

Puoli kahdeksalta kuvauskeittiössä on vielä hiljaista ja hämärää, mutta meikkaushuoneessa ei. Chrisse, 50, on startannut autonsa kotipihassa Tuusulassa jo kello 6.30. Hän hihkuu hyvin sujunutta aamua: perillä vain 45 minuutissa.

Pitkä kuvauspäivä on alussa, ja Chrisse kertaa tulevaa: karpalot tarvitaan vasta kolmantena, sitä ennen syntyvät spagetti kesäkurpitsasta ja haukea mikrossa. Ja mitäs me päätettiin tehdä viimeisenä, ai niin, kalkkunanugetteja…

Maskeeraaja Nina Honkanen tietää ilman reseptejäkin, mitä kuvausvalojen loisteessa tarvitaan: huoliteltu päivämeikki, joka kestää höyryävät padat ja teräväpiirtotelevision armottoman tarkan kuvan. Työ alkaa meikinpohjustuksesta.

Päätähti on nukkunut hyvin, tummia silmänalusia ei ole peiteltävänä. Muutamat harmaat hiukset olisi kuitenkin pitänyt saada piiloon, mutta meikkaajan harmiksi hiusten supertuote puuttuu meikkipakista juuri tänään. Chrisseä huvittaa – harmaathan ovat olleet ohimoilla jo nelikymppisestä lähtien.

Henry Kahlman kiinnittää mikrofonin Chrissen essuun.
Henry Kahlman kiinnittää mikrofonin Chrissen essuun.

Yhdeksään mennessä studio on herännyt eloon. Vastaava tuottaja Minna von Reiche käy moikkaamassa päivän tähteä: hyvältä näyttää, sekä kokki että ruokalista.

Maaliskuussa alkanut Soppa365 on kymmenen minuutin ohjelma, jonka joka jaksossa on oma kokki. Anu Brask keskittyy kasvisruokiin, Riikka Väliahde kokkaa nuorille pikkubudjetilla. Ravintolakokit Antti Lukkari ja Ali Toppinen tekevät arkiruokaa ja vinkkaavat ammattilaisten niksejä.

Chrisse kokkaa ohjelmassa kevyttä, terveellistä, helppoa ja myös perheille sopivaa ruokaa.

– Chrisse on porukan kokenein, ja se näkyy. On uskomatonta, miten helpolta hän saa kaiken näyttämään, tuottaja kehuu.

Tv-ohjelma lupaa, että ruuat valmistuvat 30 minuutissa, ainekset löytyvät lähikaupasta ja tutuissakin resepteissä on jokin kiinnostava uusi juju, raaka-aine tai valmistustapa.

Chrisse kannustaa tavallista ruuanlaittajaa.

– Haluan antaa ratkaisuja ja vahvistaa kotikokin tunnetta, että jokainen osaa. Kiinnostava ruoka ei ole pelkkä julkkisten juttu tai ravintolamaailman trendi. Maku ratkaisee.

 Chrisse, Matti Tiensuu ja Meri-Tuuli Lindström käyvät läpi tv-kokkauksen vaiheet.
Chrisse, Matti Tiensuu ja Meri-Tuuli Lindström käyvät läpi tv-kokkauksen vaiheet.

Chrisse rakastaa selkeää, yksinkertaista kokkailua. Kotitalousopettajan koulutus karsi turhat pikkupiiperrykset heti uran alussa. Kun ruokatoimittajan työ aikakauslehdissä imaisi mukaansa 20 vuotta sitten, yhä useammin hän huomasi ajattelevansa, miten lukija tämän kotona kätevimmin tekisi.

Todellisuudessa ei tietenkään ole sitä yhtä ainoaa lukijatyyppiä. Monenmoisia taitajia mahtuu myös ET:n yli puolen miljoonan lukijan joukkoon.

– Osa tietää ruuanlaitosta enemmän kuin yksikään meistä ammattilaisista ja hallitsee kaikki perinneruokien salat. Monet ovat aktiivisia ja kiireisiä, ja ruoka on yksi rakas harrastus muiden joukossa. Osa kitkuttaa pienellä eläkkeellä, toisilla on enemmän rahaa, ja sekin näkyy ruuassa, Chrisse kuvailee.

Ja sitten on kasvava joukko heitä, jotka eläkkeelle jäätyään ovat uuden edessä, kun yhtäkkiä pitäisikin valmistaa oma lounas, ja keittiö on jäänyt vieraaksi.

Heille kaikille on löydyttävä lehdestä ideoita.

Ohjaaja Matti Tiensuu nappaa Chrissen viime hetken palaveriin pöydän kulmalle. Käydään läpi ensimmäisen ruokalajin vaiheet ja repliikit. Sitten sama vielä ihan kädestä pitäen: tämä kattila, nämä pikkukulhot, tuo yrttipuska, hyvä tulee.

Kuvaaja Pazzi Nuortimo on hypännyt sukkasillaan ison styroksipalan päälle ja zoomaa jo pinaatinlehtiä. Toinen kuvaaja Marika Hill säätää Chrisseä ruutuunsa sopivaksi, ja äänimies Henry Kahlman istuu kuulokkeet päässä keskittyneenä. Assistentti Maija Brunfeldt tekee paperille merkintöjä editointivaihetta varten.

Kuvausjärjestelijä Kaisa Jouhki viimeistelee raaka-aineista asetelmaa ja apukeittiössä kolistelee ruokatuottaja Meri-Tuuli Lindström, itsekin tv:stä tuttu kokki, joka tekee ”kaikki ne vaiheet, jotka eivät näytä hyvältä telkkarissa”.

Ruokamaailmassa esivalmisteluille on oma terminsä, misaus. Tänään se tarkoittaa esimerkiksi kipaisua marketin kalatiskille, sillä edellisenä päivänä Meri-Tuulin ostama haukifilee ei vaikuta enää tuoreelta.

Ohjaaja tarkkailee kuvakulmia.
Ohjaaja tarkkailee kuvakulmia.

Chrissestä kymmenen hengen tiimin häärääminen hänen ympärillään tuntuu samalla kertaa hassulta ja ylelliseltä:

– Lehden ruokajuttua varten testaan ruuat, etsin kuvausrekvisiittaa, käyn kaupassa ja hoidan kuvaukset valokuvaajan kanssa. Illalla pakkaan lainatut tarvikkeet palautettavaksi. Täällä tv-kuvauksissa on iso tiimi, jossa jokainen hoitaa hommansa. Minä saan keskittyä vain tähän hetkeen.

Kello 9.41 ohjaaja käskee pulinat pois.

– Aloitetaan, ollaan kymmenen minuuttia aikataulusta myöhässä. Onko valmista? Onko Chrisselle kaikki selvää? Hiljaisuutta, kiitos, kuvataan!

Chrisse nostaa katseen Marikan kameraan kesäkurpitsa kädessä ja aloittaa:

– Uskoisitko, että kesäkurpitsasta voi helposti tehdä kotitekoista spagettia? Tänään näytän, miten se käy. Valmistan kesäkurpitsanauhoja ja pinaattikastiketta sekä jälkiruuaksi ananaspihvejä.

– Otetaan uudestaan, vilkaisit sivulle. Muista katse ja pidä ääni pirteänä, keskeyttää ohjaaja. Toinen otos menee jo paremmin. Kolmannella kerralla kesäkurpitsa peittää vahingossa Chrissen kasvot. Neljännellä kerralla unohtuu mainita gluteenittomuus ja viidennellä suu on kuiva. Vesihörpyn jälkeen kuudes alkuspiikki on täydellinen.

Chrisse rakastaa yrttejä.
Chrisse rakastaa yrttejä.

Chrissen ilme ei pahemmin värähdä, kun hän kuuntelee Matin ohjeita. Uusi yritys tulee luontevasti lennosta ja joka kerta hieman eri sanoin. Ääni on ystävällinen, astiat löytyvät ja kädet käyvät tottuneesti.

Ei arvaisi, ettei tämä nainen halunnut tv-kokiksi.

– Koekuvauksissa kysyttiin, miksi haluan telkkariin. Sanoin, etten minä halua. En ole mikään tähti. Olen pikemminkin kuin kananmuna, joka sitoo muita aineksia. Kyllä ne nauroivat, Chrisse kertoo tauolla.

Toisaalta lapsuusmuistosta voi päätellä muuta. Chrisse oli ainoa lapsi, ja pitkät iltapäivät ennen vanhempien kotiintuloa saivat mielikuvituksen liikkeelle. Sellaisena hetkenä tyttö saattoi panna pohjoishaagalaisen keittiön maustehyllyn uuteen järjestykseen, ja kun rivit olivat suorat, alkoi tv-lähetys. Maustepurkit yleisönä, tietenkin.

Skånen perunat saavat ruohosipulikatteen.
Skånen perunat saavat ruohosipulikatteen.

Useimmiten lapsuuskodissa kokkasi äiti. Aterian valmistaminen alkoi 1970-luvulla aina samoin. Ensin pestiin perunat ja pantiin vesi kiehumaan. Siinä sivussa valmistui nakki- tai jauhelihakastike ja raastesalaatti porkkanasta tai kaalista.

– Äitini sanoi aina, ettei pidä ruuanlaitosta, mutta silti hän oli hyvä siinä. Terveysintoilukin oli hänellä hallussa. Meillä ei syöty voita eikä sipsejä vaan rypsiöljyä ja marjakiisseleitä.

Kiinnostavia ohjeita löytyi ruokalehti Kasarista ja Mestarikokki-reseptikorteista, joita säilytettiin omassa muovilaatikossaan. Lisää ohjekortteja tuli säännöllisesti postitse. Ruokakerho koukutti monta harrastajaa ikimuistoisella tavalla, ja nykyisin keräilijät himoitsevat reseptikortteja kirpputoreilla. Chrisselle äidin ruokakortit ovat aarteita ja rakkaita muistoja. Kortteihin on kirjoitettu käsin viestejä: ’hyvä’, ’lisäsin vettä’ tai ’vähemmän rasvaa’.

– Joskus selaan kortteja ja katselen äidin merkintöjä. Äiti oli aina niin tunnollinen ja tarkka.

Päivän edetessä käy selväksi, miksi ruuasta on tullut niin valtava trendi. Se kiinnostaa ja herättää tunteita.

Kun Chrisse mainostaa ananaspihvissä käytettävää maustepippuria uudelleen löydetyksi retromausteeksi, ilmassa on epäluuloa. Mutta maistelun jälkeen maustepippuri päihittää kuvausryhmän mielestä jopa huippumuodikkaan chilin.

Retroruuan paluu on tosiaan kaikkien huulilla, vahvistaa Chrisse. Trendinenät arvostavat kotiruokaa kuten puuroja, leipiä, verilettuja ja perinteisiä mausteita.

– Trendi kuulostaa varmasti huvittavalta, jos on aina syönyt perinteisesti. Mutta tuttujen ruokalajien päivittäminen on kivaa kaikille. Puuro voikin olla tuorepuuroa ja sen voi maustaa kanelilla ja kardemummalla. Ei muodikkaan ruuan sen ihmeempää tarvitse olla, hän vinkkaa.

Soppa365 ei ole kisailuohjelma, mutta voittaja valitaan epävirallisesti, kun kamerat ovat pysähtyneet. Tuomaristo on yksimielinen; Terttuakin kiinnostanut karpalo-lihamureke maistuu kaikille.

Chrisse pakkaa lopun murekkeen päivälliseksi, sillä tänään ei enää huvita kokata. Viisihenkisessä perheessä syödään yhdessä joka ilta, vaikka lapset ovat jo teinejä.

– He ovat minun testiryhmäni. Minun lapsilleni ei taida jäädä muistoja äidin kymmenestä suosikkireseptistä, Chrisse nauraa.

Mutta makumuistoja jää. Kun on sattunut naimaan miehen isosta suvusta, jossa rakastetaan juhlia ja jossa isot kekkerit aloitetaan juhlatoimikunnan perustamisella, pitoja riittää.

Kerran vietettiin kesäjuhlat 10–100-vuotiaille pyöreitä täyttäneille sukulaisille. Niihin tuli parisataa vierasta, ja jälkiruoka tarjoiltiin keskelle pihaa kannetusta kakkuja täynnä olevasta veneestä.

Soppa365 -ohjelma Nelosella ma–pe kello 9 ja noin klo16. Uusinta la Livillä ja su Jimillä.

Artikkeli on julkaistu alunperin ET-lehdessä 5/2016.

ET-lehden lukijat innostuivat kertomaan, mitkä ovat heidän salaisuutensa nuorekkaaseen ilmeeseen.

  1. Ulkoilen joka päivä.
  2. Nukuin kunnon yöunet.
  3. Puhdistan kasvoni viileällä vedellä.
  4. Käytän luonnonmukaisia, hajusteettomia kasvotuotteita aamuin ja illoin.
  5. Pesen hampaani säännöllisesti ja useaan kertaan joka päivä. Puhdas hymy valloittaa.
  6. Pidän kampaukseni ja hiukseni siistinä.
  7. Vältän alkoholia.
  8. Aloitan päiväni kasvojumpalla.
  9. Käytän aina kesällä ja talvisin kirkkailla hangilla aurinkorasvaa.
  10. En stressaa turhista, sillä liiallinen huolehtiminen vanhentaa.
  11. En käytä liikaa meikkiä.
  12. En tupakoi.
  13. Juon vettä riittävästi.
  14. Vietän aikaani nuorempien ihmisten seurassa.
  15. Pidän huolen hyvästä ryhdistäni niin seisoessani kuin istuessani.
  16. Hymyilen mahdollisemman paljon, sillä hymy luo ihmisestä kauniin ja virkeän kuvan.
  17. En päästä kulmakarvojani rehottamaan.
  18. Harrastan liikuntaa, joka tuntuu hyvältä.
  19. Ennen nukkumaan menoa hieron ja painelen kasvojani sekä taputtelen leukapieliäni.
  20. Käytän kohottavia ja muotoilevia alusasuja. Ne silottavat vartalon ja antavat itsevarmuutta, joka heijastuu yleisilmeiseeni.
  21. Hoidan huuleni: kuorin ja käytän huulirasvaa. Maalaan huuleni joskus piristävällä punalla.
  22. Niin hymyni näkyy paremmin.
  23. Hankin uusia, minulle sopivia vaatteita kirpputoreilta edullisesti. Nuorekas ilme lähtee siististä ja huolitellusta vaatekerrasta.
  24. Sävytän harmaat hiukseni.
  25. Syön nautintoa tuottavaa, terveellistä ruokaa.
  26. Hikoilen riittävästi, sillä se poistaa kuonaa kehosta.
  27. Venyttelen naamalihaksia samalla, kun ajan partaani.
  28. Pidän oman rentoutumishetken päivittäin ja ajattelen mukavia asioita.
  29. Olen ystävällinen kanssaihmisilleni.
  30. Kuorin usein kasvoni itsetekemällä reseptillä. Tämä kuorinta-aine raikastaa ja nuorentaa, lisäksi se on edullinen sekä helppo ja nopea tehdä itse.
    Ainekset:
    2 rkl oliiviöljyä
    2 rkl kookosöljyä
    1 tl sitruunamehua
    1 tl juoksevaa hunajaa
    1 tl keitettyjä kahvinporoja
    Sekoita kaikki ainekset hyvin keskenään. Levitä kasvoille ja hiero pyörivin pehmein liikkein. Huuhdo lopuksi pois haalealla vedellä.
  31. Tyydytän itseäni siihen asti, että saan orgasmin.
  32. Käytän kasvojen lähellä kirkkaita värejä, esimerkiksi huivien avulla se on kätevää.
  33. Olen utelias ja kiinnostunut uusista asioista joka päivä.
  34. Käyn hemmotteluhoidoissa, kuten kosmetologilla, vähintään kerran kuukaudessa.
  35. Harrastan mielenkiintoisia ja nautinnollisia asioita, niin liikuntaa kuin kulttuuria.
  36. Lähden kotoani joka päivä ulos ja tapaan ihmisiä – ainakin kaupassa.
  37. Syön hyviä rasvoja kohtuullisesti muun muassa pähkinöiden ja avokadojen muodossa.
  38. Säilytän lapsen iloisen mielen.
  39. Käytän hyväkuntoisia vaatteita.
  40. Kierrätän kamomillateepussit ja laitan ne väsyneiden silmieni alle.
  41. Nautin parin viikon välein jalkakylvystä: jalkamme liikuttavat ja kannattelevat meitä läpi elämän, joten niistä kannattaa pitää hyvää huolta.
  42. Käytän kookosöljyä sisäisesti ja ulkoisesti.
  43. Suosin mineraalimeikkejä: niitä on turvallista käyttää, sillä ne eivät sisällä: nikkeliä, kromia, keinotekoisia mineraaleja eivätkä parabeeneja. Kaiken lisäksi mineraalimeikit ovat hajusteettomia ja antavat ihon hengittää täysin vapaasti.
  44. Syön paljon kasviksia, marjoja ja hedelmiä.
  45. Harrastan seksiä mahdollisimman usein.
  46. Käyn saunassa joka viikko; ihoni pitää hikoilusta.
  47. Käytän istuvia vaatteita. En pukeudu säkkimäisiin vaatteisiin, vaikka olenkin pyöreä.
  48. Hoen usein Ä-X-Y kasvojumpan tavoin.
  49. Venyttelen jäseniä joka päivä, sillä virkeät lihakset vaikuttavat myös ilmeeseeni. Kotijumppa on miellyttävää ja tekee ihmeitä keholle.
  50. Käytän lierihattua tai muuta kaunista päähinettä, varsinkin kesällä.
  51. Syön tarvittavia lisäravinteita.
  52. Käytän säännöllisesti silmänympärysvoidetta.
  53. Vältän turvottavia ruoka-aineita, kuten sokeria ja vaaleita jauhoja.
  54. Laitan yöksi sopivan kosteusvoiteen.
  55. Otan kuvia kauniista asioista ja katselen usein kännykkäni kuvia.
  56. Seuraan tv-sarjoja ja lehtiä, joissa on iloisia juttuja. Synkät uutiset eivät ainakaan nuorenna.
  57. Käytän nuorekkaita silmälaseja, jotka sopivat tyyliini.
  58. Nauran paljon.
  59. Korostan piirteitäni, joihin olen tyytyväinen, kuten silmäni ja korkeat poskipäät.
  60. Kulutan mahdollisimman paljon luomutuotteita.
  61. Vältän rasvaisia ja sokeria ruokia.
  62. Käytän kotona hierontarullaa ja muita hyvää tekeviä laitteita.
  63. Pidän korkokantakenkiä, ne nuorentavat ja silottavat sääriä.
  64. Nautin lämmöstä ja auringosta – turvallisesti.
  65. Tapaan ystäviäni tarpeeksi usein.
  66. Jos olen pahoittanut mieleni, en pidä sitä sisälläni, vaan puran asian jollekin.
  67. Kokeilen rohkeasi uutuustuotteita. Se tekee tavallisestakin arjesta juhlaa.
  68. Touhuan mahdollisimman paljon lasten kanssa. Heidän seuransa nuorentaa.
  69. Annan vuosien näkyä. En yritä häivyttää itsestään selviä asioita. Olen mahdollisuuksien mukaan oma itseni.
  70. Vietän mahdollisimman paljon aikaa ihanien ihmisten kanssa - ja luen sellaiseksi myös itseni – sekä halaan heitä usein.
Vierailija

Näin näytät varmasti nuorekkaalta – lukijoiden 70 vinkkiä

Vierailija 28.02.2015 klo 17:21 Miltähän nämä nyt nuoret ihmiset näyttävät kun ovat eläkeiässä . Onko töröhuulet (Virossa turvotetut) Hiuspidennykset Rakennekynnet Ympäri tatuoituna Takamus kun jumppapallo Kestovärjätyt silmien ympäryset Liian kireät vaatteet Kymmenesti valkaistut hampaat Silmäluomet leikattu Leukaperät kiristetty Rinnat kohotettu Rasvaimu tehty Botoxia otsassa Tottakai !!!!! Jo nyt on esim. kuningatar Silvia yksi varoittava esimerkki Luojan töiden korjailusta.
Lue kommentti

Käy kesken joulukuun kiireiden vetämässä henkeä Lappeenrannassa jouluasuun puetussa Wolkoffin talossa. Ruokasalin kattoon asti ulottuva joulukuusi on koristeltu samoilla koristeilla kuin Wolkoffin perheen talossa asuessa. Salin pöydälle on katettu juhlavat kahvikupit, hedelmät, pähkinät ja tryffelit.

Kaupungin keskustassa, Raatihuoneen läheisyydessä, sijaitseva Wolkoffin talo on Lappeenrannan vanhimpia säilyneitä puurakennuksia, rakennettu vuosina 1826-1905. Talo palveli venäläisen Wolkoffin suvun kotina vuosina 1872-1983. Talossa ehti tuona aikana asua neljä sukupolvea perheen jäseniä.

Joulun aikaan Wolkoffin talo puetaan jouluasuun talon viimeisen isännän, Johannes Wolkoffin (1900-1969), perheen tapaan. Talossa näyttää samalta kuin hänen aikaisinaan jouluina. Silloin talossa eli kaksi kansallisuutta ja kaksi uskontoa rinnakkain. Venäläisyys ja suomalaisuus, ortodoksisuus ja luterilaisuus.

Koristeita on kaikkialla. Jotkut niistä ovat yli sadan vuoden ikäisiä, toiset on tety muutama vuosikymmen sitten. Talosta ei koskaan hävitetty mitään, koska kaikelle saattoi olla käyttöä myöhemmin. Takanraunuksilla, pöydillä ja ikkunoilla voi olla vierekkäin suupuhallettu lasikoriste 1900, ja muovinen koriste Hongkongista vuodelta 1970.

Ruokasaliin tuodaan kattoon asti ulottuva kuusi, jonka vanhimmat koristeet, pukki ja enkeli, ovat olleet käytössä jo 1900-luvun alussa. Juhlavassa ruokapöydässä kimaltelevat juhlaa varten esiin otetut astiat, ja jokaisen perheenjäsenen paikkaa koristaa oma tonttunsa. Joulukukat, omenat ja pähkinät tuovat taloon tuoksuaan. Tunnelma talossa on hiljainen ja rauhallinen, ja siellä voi hetkeksi unohtaa joulun kiireet ja hyörinän.

Kiinnostava museo

Talo on toiminut museona vuodesta 1993 lähtien. Yli sadan vuoden aikana kertynyt kodin esineistö luo tilaan ainutlaatuisen tunnelman. 1800-luvun alkupuolella Jaroslavin kuvernementistä saapuneesta maaorjatalonpojasta puutarhuriksi ja kauppiaaksi edenneen Ivan Wolkoffin suku säilytti talon jakamattomana vuoteen 1986 saakka, jolloin se lahjoitettiin museoksi. Vasta vuonna 1993 talo pihapiireineen avattiin yleisölle.

Kodin harmonisen ilmapiirin ohella kävijä voi vierailla Wolkoffin puodissa, jossa on tarjolla kauniita joulukoristeita sekä monenlaista lahjaksi sopivaa sekä lapsille että aikuisille. Puodin ikkunassa istuu ohikulkijan iloksi kynttilänvalossa joulupukki pöytänsä ääressä ja vastailee lasten kirjeisiin.

Joulu Wolkoffin talomuseossa ja puodissa on avoinna:

12-17.12.2017 klo 11-17
19.-22.12.2017 klo 11-17
27.-30.12.2017 klo 11-17
2.-7.1.2018 klo 11-17

Wolkoffin jouluun tutustutaan opastetuilla kierroksilla. 

Wolkoffin talomuseo ja puoti, Kauppakatu 26, 53100 Lappeenranta
Museon lippukassa 05- 616 2258

Opastusvaraukset ja tiedustelut museoiden toimistolta, 05- 616 2261.