Rovaniemeläisellä Irene Kangasniemellä, 55, pitää kiirettä koko joulukuun, sillä hänellä on ”sivupersoona” joulumuorina. Hän askartelee koruja ja puuhastelee satojen brittilasten ja muidenkin turistien kanssa.
"Joulupukin muorin rooli on minulle, entiselle opettajalle erittäin luonteva. Kun puen villakoltun päälleni, olen heti muori. Annan tukkani harmaantua, niin en tarvitse enää peruukkiakaan.
Vierainani käy aasialaisia, ranskalaisia, englantilaisia ja venäläisiä joulunviettäjiä. Yleensä askartelemme tonttuja tai poronsarvikoruja tai koristelemme lasten kanssa piparitaloa.
En ole koskaan napapiirin hulinassa, vaan rauhallisessa, hiukan salaperäisessä paikassa. Vierastalo Villa Maria on hyvin tunnelmallinen ja koristelen aina etukäteen muorin nurkkauksen. Lapset aina kyselevät pukista. Leikin, että hattuni tupsussa on puhelin. Soitan pukille ja pyydän lämmittämään saunan. Lasten jouluiloa on mahtava elää.
"Soitan pukille ja pyydän lämmittämään saunan."
Omana itsenäni vedän sarvityöpajoja. Turistit janoavat aitoja kokemuksia ja moni haluaa kurkata kotiinikin.
Heti joulusesongin jälkeen alan työstää Tarinallisia taidekäsitöitä Lapista -näyttelyä. Ensimmäisenä aloitan Aikia Aikianpojan turkista. Näyttely tulee Rovaniemen Arktikumiin vuonna 2018."
