Berliini–Budapest-junamatka
Budapestiin saapuvaa  junailijaa ovat vastassa huoneita vuokraavat kaupunkilaiset.
Budapestiin saapuvaa junailijaa ovat vastassa huoneita vuokraavat kaupunkilaiset.

Berliinistä lähtevä retrojuna Hungaria yhdistää neljä Euroopan pääkaupunkia. Tuhannen kilometrin junamatka on kuin interrail pikakelauksella.

Tiistaiaamuna kello kuusi Mitten sateisilla kaduilla on hiljaista. Ulkona on viileää, vaikka eletään vielä loppukesää. Periberliiniläiseen tapaan taksikuski on lämmittänyt kulahtaneen Mersunsa kasvihuonelukemiin.

Berliinin uusi päärautatieasema Hauptbahnhof vaikuttaa tyhjyydessään elokuvan ­kulissilta. Hungaria-juna lähtee Berliinistä päivittäin ­varhain aamulla, kuten se on tehnyt jo yli neljäkymmentä vuotta.

Kylmän sodan aikoina lännen ja idän yhdistäneessä junassa riitti eksotiikkaa – sen tiedettiin olevan myös vakoojien suosiossa. ­Vaunuja kulki aina Ruotsista entiseen Jugoslaviaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ajan patinoima juna ­viehättää edelleen. Laiturilla odottaa ­enimmäkseen opiskelijoita ja eläkeläisiä. Joukossa on vain muutama lapsen kanssa matkustava äiti ja keski-ikäinen salkkumies.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olemme kuvaajan kanssa intoa täynnä. Pitkästä aikaa olemme ­liikkeellä junalla ja klassisimman matkafilosofian mukaisesti: ­tärkeintä on matka, ei päämäärä.

Olemme sopineet pysähtyvämme joko Bratislavassa tai Prahassa. Matkalla päätämme, kummassa.

Puolen vuorokauden matka alkaa. Saksan rajan jälkeen samalla lipulla voi pysähdellä mielin määrin ja jatkaa matkaa myöhemmin samalla junalla.
Puolen vuorokauden matka alkaa. Saksan rajan jälkeen samalla lipulla voi pysähdellä mielin määrin ja jatkaa matkaa myöhemmin samalla junalla.

Läpi harmaan maiseman

Juna saapuu laiturille pikemminkin raskaan harmaana puuskuttaen kuin virtaviivaisen kepeästi, mutta täsmälleen ajallaan: junavuoro EC 171 Berliini–Praha–Bratislava–Budapest.

Kiireisimpien saatua itsensä ja laukkunsa kyytiin pääsemme omille paikoillemme. Kuuden hengen osastomme muut matkustajat, kolme opiskelijatyttöä, ovat jo ehtineet toiveikkaasti levittäytyä kaikille ­penkeille. Eväätkin on otettu esille.

Turvaudumme vanhaan kikkaan. Autamme tyttöjen tavarat hattuhyllylle ja otamme varaamamme paikat käyttöön.

Ensimmäisen tunnin juna kulkee läpi Berliinin esikaupunkien ja teollisuusalueiden, kunnes maiseman valtaavat pellot. Siirrymme aamuteelle. Klassisesti pukeutunut harmaantunut herra hoitaa ­kulunutta ravintolavaunua arvokkaan ystävällisesti.

Ensimmäinen iso kaupunki reitin varrella on Dresden, joka ­joutui helmikuussa 1945 maailmansodan ankarimpien pommitusten ­kohteeksi. Se olisi tutustumisen arvoinen paikka, mutta lyhyt jaloittelu asemalaiturilla saa tällä kertaa riittää.

Kahdenkymmenen minuutin odottelun jälkeen juna nytkähtää ­liikkeelle laiskasti, aikataulustaan hieman myöhässä.

Gulassikeitto ja punaviini vievät Unkarin tunnelmiin  jo ennen Budapestia.
Gulassikeitto ja punaviini vievät Unkarin tunnelmiin jo ennen Budapestia.

Borssikeittoa ja kuumaa seuraa

Puoli tuntia Dresdenin jälkeen junan toisella puolella, Elben vasta­rannalla, kohoavat jyrkät kalliot. Ohitamme vaellus­reiteistään ­tunnetun Bad Schaudenin. Raja Tšekkeihin ylittyy täysin ­huomaamatta, eikä Schönan pieneen rajakaupunkiin seisahduta.

Tunnin kuluttua pysähdymme arvoituksellisesti nimettyyn Ústí nad Labemiin, böömiläiseen pikkukaupunkiin. Radan varren karut betonilähiöt ja teollisuuden romahtamisen muistomerkit – monet hylätyt tehtaat ja varastot – tarttuvat verkkokalvolle ennen kuin junan tasainen kolina tekee tehtävänsä.

Herätessäni junan molemmin puolin aukeavat pellot – auringonkukat ovat menettäneet kirkkautensa, joillakin pelloilla korjataan jo satoa. Vihdoin on lounasaika.

Hungarian ravintolavaunun gulassikeitto on lämmintä ja unkari­lainen punaviini, no, ainakin punaista. Herra Harmaa juttelee ­seinään nojailevan kokin kanssa. Kokin työhousut ovat pesun tarpeessa. Gulassikeitto maksaa seitsemän euroa ja pieni pullo viiniä viisi euroa, valokuvaajan wieninleike kaksitoista euroa ja leikettä lämpimämpi olut nelisen euroa.

Prahaan on vain puoli tuntia, eikä penkistä nouseminen ­lounaan jälkeen kiinnosta. Matkasuunnitelma tarkentuu kuin itsestään. Välietappimme on siis neljän tunnin junamatkan päässä odottava ­Bratislava. Juomme kahvit ja palaamme osastoomme.

Kanssamatkustajamme ovat vaihtuneet. Prahasta kyytiin on noussut neljä lomailevaa opiskelijatyttöä, tällä kertaa ranskalaisia. He haluavat nostaa vaunun lämpötilaa, koska heitä kuulemma palelee.

Hungarian ravintola­vaunu henkii vanhan ajan tyylikkyyttä.
Hungarian ravintola­vaunu henkii vanhan ajan tyylikkyyttä.

Puolen tunnin kuluttua ilmanvaihto puskee kuumaa ilmaa, mutta tytöt haluavat sittenkin viileää. Koska ikkunaa ei saa avattua, ­lämmitys sammutetaan. Koppi on kuitenkin kuumentunut jo saunalukemiin, joten toimenpiteestä ei ole pikaista apua.

Tunnin kuluttu herään, kun konduktööri koputtaa varovasti ­olkapäähäni. Hän tiedustelee monimerkityksellisesti:

– Do I see your tickets?

Näytän tulostetut lippuni ja nukahdan uudelleen. Puolen ­tunnin päästä herään hiestä märkänä. Tytöille lienee tullut kylmä, sillä ­lämmitys puhaltaa jälleen täysillä. Lähden ravintolavaunuun viilentämään itseäni ja hermojani oluella ja pálinka-brandyryypyllä.

"Wieninleike maksaa
junassa 12 euroa ja  
lämmin olut 4 euroa."

Eurooppalaista tunnelmaa

Ohitamme Brnon. Se on opaskirjani mukaan ”pysähtymisen ­arvoinen paikka rapistuneen teollisesta ilmeestään huolimatta”. Näen ­graffiteja ja vilauksen goottilaisesta kirkosta, kunnes maiseman täyttävät laatikko­marketit.

Ravintolavaunussa on ruuhkaa, sillä kyytiin on Prahasta noussut roppakaupalla matkailijoita. Italialaispariskunta desinfioi perusteellisesti käsiään ja juo coca-colaa. Pari juhlineen näköistä brittinuorta hihattomissa teepaidoissaan laskee rahojaan, ihmettelee hintoja ja ostaa lopulta yhden suklaapatukan.

Kaurismäki-elokuvan hahmoa muistuttava tarjoilijamme ­näyttää yhtäkkiä väsyneeltä kiikuttaessaan asiakkaille liian lämpimiä oluita ja muovisia vesipulloja kertakäyttömukeineen. Loiston ajat ovat tältä junalta takana. Mies tietää sen mutta koettaa pitää kiinni ­arvokkuudestaan.

Ulkona kuluneen näköinen ukkeli likaisessa t-paidassaan ­kaivaa kuokalla jotain koirankopin kokoisen mökkinsä pihassa. Mökki ­sijaitsee parinkymmenen metrin päässä raiteista. Asemakyltissä lukee Břeclav. Olemme yhä Tšekin puolella, tosin aivan Slovakian ja ­Itävallan rajalla.

Slovakian tai Itävallan puolelle ajaisi minuuteissa, Saksaan, Puolaan ja Unkariin muutamassa tunnissa. Tällaista on Keski-­Euroopassa.

Tarjoilija vilkaisee sivusilmällä, kun teen muistiinpanoja.

Päätän udella hänen mietteitään. Mies kertoo olleensa töissä Unkarin rautateillä 42 vuotta.

– Liian monta, hän lisää. – Paljon on muuttunut tuona aikana. Euroopan kartta on mennyt uusiksi. Yksi uusi pääkaupunkikin on ilmaantunut reitille, Bratislava. Olen työskennellyt kaikilla ­reiteillä vuosien varrella. Budapest–Istanbul ja Budapest–Pariisi olivat ­hienoimpia, mies muistelee ja poistuu tiskin taakse.

Palaamme hyttiimme. Sinne on levittäytynyt kovaääninen ­ranskalaisseurue. Onneksi lähestymme jo Bratislavaa. On aika jättää tilapäiset jäähyväiset junalle.

Ennen Tšekin rajaa juna ohittaa Bad Schaudenin metsäisine rinteineen. Matkan etenemistä voi seurata kartasta, jotta tietää kummalle puolelle junaa kurkistella.
Ennen Tšekin rajaa juna ohittaa Bad Schaudenin metsäisine rinteineen. Matkan etenemistä voi seurata kartasta, jotta tietää kummalle puolelle junaa kurkistella.

Aavistus itämaista

Seuraavana iltana jatkamme matkaa Budapestiin. Juna on täysi ja päädymme istumaan kahden unkarilaisen eläkeläispariskunnan väliin. Noin minuutti lähdön jälkeen toinen pariskunta nukkuu suu auki ja toinen alkaa täyttää sanaristikkoa puhumatta sanaakaan – sukulaiskansaamme.

Bratislavan jälkeen suuret pellot aukeavat radan molemmin ­puolin. Jätettyämme taaksemme Štúrovon, reitin laitimmaisen slovakki­kaupungin, ikkunaan ilmestyy Esztergomin jättimäinen katolinen kirkkobasilika keskellä-ei-mitään.

Esztergom on kuitenkin ollut myöhäiskeskiajalla lähes 400 ­vuoden ajan maan pääkaupunki. Katedraali kohoaa sadan metrin korkeuteen.

Asutus alkaa tihentyä, Budapest on tunnin päässä. Kolistelemme verkkaisesti ohi pikkukylien. Rinteessä nousee pieniä viinitarhoja.

Olemme matkanneet tuhat kilometriä Berliinistä etelä­kaakkoon. Kun matkan on taittanut junassa kasvillisuuden ja talomallien ­vaihtuessa 80 kilometrin keskivauhdilla, otan vastaan eksotiikkana määrän­pääaseman tarjoaman aavistuksen itämaisesta kuhinasta.

Paprikaa, tokajia, ankanmaksaa ja salamia. Tonavan ­sillat, ranta­bulevardit, kauppahallin mummot, historialliset ­kahvilat, trendikkäät rauniobaarit ja kolisevat ratikat.

Se on Budapest.

4 nopeaa vinkkiä

  1. Berliiniin, junan lähtö­pisteeseen, on Helsingistä useita lentoja päivittäin, samoin paluulentoja päätepisteestä, Buda­pestistä. Helsinki–Berliini alkaen 140 €, Budapest–Helsinki alkaen 170 €.
  2. Varaa ja osta lippu Hungaria-junaan Saksan rautateiden nettipalvelusta.
  3. Hungaria-junalippu Berliini–Budapest paikkavarauksineen maksaa alimmillaan noin 60 €. Paikka­varaus ei ole pakollinen. Junassa on yleensä tilaa.
  4. Saksasta poistuttua voi pysähtyä matkalla niin monta kertaa kuin haluaa, kunhan jatkaa ­myöhemmin Hungaria-junalla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla