Uljas antiikki, sen tiedämme. Mutta vain ratikkamatkan päässä Syntagma-aukiolta aukeaa meri, kreikkalaisten voimanlähde. 

Ateena on nojautunut mereen antiikin ajoista lähtien. Demokra­tian ja länsimaisen kulttuurin kehtona tunnettu kaupunkivaltio pönkitti olemassaoloaan hyvin varustetulla ja toimivalla laivastolla, josta riitti aluksia niin kaupankäyntiin kuin sotaankin.

Kerrotaan, että Ksantippa, filosofi Sokrateen sisupussi puoliso, pyydysti aikoinaan Pireuksen rantakallioiden koloista mustekaloja myydäkseen niitä ateenalaisille. Filosofi itse oli liian pihi tai boheemi huolehtiakseen vaimonsa ja poikansa elannosta.

Rouva Elisavet Bagagianni, kauniisti harmaantunut eläkkeellä oleva sosiaalityöntekijä, kertoo meren liittyvän myös nykypäivän kreikkalaisten elämänfilosofiaan.

– Meren kauneudesta saamme voimaa ja iloa, eikä se maksa mitään, hän kuvaa kreikkalaisten tapaa löytää lohtua taloustilanteensa kurimuksessa.

– Meri antaa meille perspektiiviä. Se näyttää ajan jatkumon, elämän kiertokulun, jossa kaiken muun voi menettää paitsi sen, mitä omaa sisällään. Onnettomuus, yhtä hyvin kuin onnikin, voi kohdata ketä tahansa, rouva Elisavet painottaa ateenalaisessa kahvilassa. Hän hakeutuu meren äärelle, kun tuntee olonsa lohduttomaksi.

Saroninlahden helminauha

Meren ääreltä Ateenan keskustaan on kuutisen kilometriä. Ennen tietä reunustivat maatilat, pellot ja hedelmätarhat, mutta kaupungin laajennettua pienet taajamat ja rannan kalastajakylät ovat sulautuneet yhteen ja muuttuneet kaupunginosiksi.

Ateenan Rivieralla hiekkarantoja riittää jokaiseen makuun. On nuorekkaita, musiikin täyttämiä trendirantoja baareineen, lapsiperheille sopivia hietikoita pomppulinnoineen ja äkkisyviä lahtia, joille aallot vyöryvät kuin villihevoset.

Useimmilla rannoilla on tarjolla maksullisia lepotuoleja ja päivänvarjoja, ja vartijat ja uimavahdit valvovat vierailijoiden turvallisuutta.

Verrattuna Kreetaan tai Rhodokseen ilmapiiri on hyvin paikallinen. Varsinkin viikonloppuisin ateenalaiset saapuvat rannoille koko perheen voimin.

"Onnettomuus, yhtä hyvin kuin onnikin, voi kohdata ketä tahansa,"

Pikkupiltit loiskivat muoviämpäreineen vesirajassa, vaarit opettavat lapsenlapsia pyydystämään taskurapuja aallonmurtajalta ja mummot istuvat kutimineen päivänvarjon alla.

Perheen äiti purkaa herkkuja kylmälaatikosta ja isä touhuaa kokoon retkipöytää. Saroninlahti hohtaa kauniin sinisenä ja saarien siluetit hymyilevät lasinkuulasta hymyään.

Oma lempipaikkani on Glyfada. Se on lähellä raitiovaunun kääntöasemaa Voulaa, joten sieltä kaupungin keskustaan lähtiessä saa lähes varmasti istumapaikan ikkunan vierestä.

Glyfadan hiekkarannoillakin on tilaa, varsinkin kahden kalasataman välissä olevassa pienessä poukamassa, josta pidän erityisesti. Se on suojaisa ja vaatimaton.

Rannan ainoa palvelu, alkeellisen suihkun ja pukukopin lisäksi, on paikalle aika ajoin ilmaantuva kotona leivottujen munkkirinkelien myyjä, joka kantaa tuoksuvia lämpimäisiään suurella peltitarjottimella.

Kukkahattuja ja silmänpilkettä

Kivipohjaisen pikku poukaman vesi on puhdasta ja kirkasta ja niin pitkälle matalaa, että uida voi turvallisin mielin. Meri kimaltaa ja penkki pinjan alla houkuttelee istumaan varjoisaan katveeseen jos uiminen ja auringonotto alkavat väsyttää.

Rantaa suosivat erityisesti vanhemmat ihmiset, mummot ja vaarit, joista joillakin on lapsenlapsia mukanaan.

On ilo nähdä heidän nauttivan elämästään. Naisten kirkkaanväriset rantanutut ja kukkakoristeiset uimahatut eivät pyytele anteeksi olemassaoloaan ja miehillä on vielä pilkettä silmäkulmissa. Kreikkalainen ikääntyminen on itsetuntoista.

Vaikka Glyfada on pääosiltaan yhtä moderni kuin muutkin Ateenan rannikolla sijaitsevat kaupunginosat, sen molempien kalasatamien tavernat ovat mitä perinteisimmät. Pöytiä peittävät valkoiset liinat, keittiöstä tulvii oliiviöljyssä paistuvan kalan tuoksu ja isäntä on itse ottaa tulijat vastaan ystävällisesti hymyillen.

Päivän päätteeksi on mukava istua alas auringon ja suolaveden kuumottaessa iholla. Lautasella on tuoretta salaattia ja meren herkkuja rapeakuorisen leivän, sitruunan ja talon valkoviinin kera.

Edessä häämöttävä Eginan saari tummuu tummumistaan, sulaa mereen kiinni ja katoaa illan pimeyteen, jota kalastajapaattien lyhdyt pilkuttavat niin kuin ovat pilkuttaneet jo tuhansia vuosia.

Rannikolla vallitsee vielä elämänmeno, joka on yhtä peruskreikkalaista kuin tzatziki. Kuten rouva Elisavet sanoi, meri on osa kreikkalaisten sielunmaisemaa. Sen huomaa, kun kuuntelee heidän kansallissoitintaan bouzoukia. Helkähtelevät sävelkulut vaikuttavat saaneen innoituksensa auringon kilosta meren pinnalla.

Nauti paikallisväristä

  • Linja-auto kulkee rannikkoa pitkin lentokentän ja Pireuksen väliä noin puolen tunnin välein. Matka maksaa 5 euroa, taksi 30–40 euroa. Raitiovaunulipun saa reilulla eurolla pysäkkien automaateista. Sillä voi vaihtaa metroon tai kaupunkibussiin puolentoista tunnin ajan.
  • Edullisinta ja usein myös maukkainta ruokaa saa katukeittiöistä ja kansankuppiloista, joissa voi syödä vatsansa täyteen muutamalla eurolla. Kahvilaan istahtaessaan eteen tuodaan ensimmäisenä lasillinen raikasta vettä. Tuoksuva kreikkalainen kahvikupponen maksaa 2-3 euroa ja se tarjoillaan yleensä marmeladin palasen kera. Ravintoloissa varsinkin tuore kala on kallista. Tosin friteerattuja pikkukaloja saa lautasellisen noin kympillä.
  • Ateenan rannikolle järjestetään Suomesta joitain valmismatkoja, mutta sinne pääsee myös kätevästi omin päin. Hotelleja löytyy netistä, samoin lukuisia lentovaihtoehtoja. Hotellihuoneiden hinnat alkavat 35 eurosta.
  • Parasta matka-aikaa on huhti–kesäkuu ja syksy. Välimeressä voi mainiosti uida vielä lokakuussa.

Raitiovaunulla halki historian

Rannikolta Akropoliin juurelle matkaa kätevästi raitiovaunulla. Tunnelma on lupsakka kuin Savon junassa. Puhe porisee ja joskus joku hyväntuulinen pappous pistää kansanlauluksi.

Ruuhka-aikaan ihmisiä on kuin silakoita tynnyrissä, mutta mukava ilmapiiri säilyy. Kreikkalaiset ovat ystävällisiä suurkaupungissakin. Matkustajina on rannalla kävijöiden lisäksi ateenalaisia työmatkalaisia, häliseviä koululaisia, perheenemäntiä, eläkeläisiä, mahakkaita ortodoksipappeja mustissa kauhtanoissaan. Kun vaunu nytkähtää äkkinäisesti, kaikki huutavat ”oppaa!” aidossa Zorbaksen hengessä.

Komeiden ostoskeskusten lisäksi reitin varrella näkyy tyhjinä ammottavia liikehuoneistoja. Ne kertovat viime vuosien talousvaikeuksista.

Neo-alkuisilla nimillä nimetyissä kaupunginosissa näkyy kasarmimaisia rakennuksia. Niihin asutettiin vuonna 1923 Turkin kanssa sovitun väestönsiirron myötä saapuneita ulkokreikkalaisia siirtolaisia. Heidän kohtalonsa muistuttaa karjalaisten evakkojemme kohtaloa: taakse jääneitä pihapiirejä, menetettyjä koteja, kyyneleitä.

Kun lähestytään kaupungin keskustaa, puiston takana kohoaa Akropoliin siluetti, antiikin uljain muistomerkki. Ja kohta puiston keskellä erottuu rivi taivaita hipovia pylväitä muistona Olympoksen Zeuksen temppelistä.

Päätepysäkki on Syntagmalla, kaupungin keskusaukiolla. Se on Ateenan sydän, nykyajan agora, jolla ihmiset tapaavat ja juovat leppoisasti kahvia tai osoittavat mieltään, kun politiikka ärsyttää.

Lyhyen kävelymatkan päässä ovat vanhankaupungin torit ja Akropoliin sisäänkäynti. Metrolla voi hurauttaa Monastirákiin, missä Eridanos-joki lorisee vielä alkuperäisessä uomassaan syvällä metroaseman uumenissa.

Kiipeäminen Akropoliin huipulle kannattaa, menneisyys kietoo läsnäoloonsa, ja yli kaupungin merelle aukeavat maisemat huikaisevat.

Ahvenanmaan pääkaupungissa on kotoisia ravintoloita, kauniita maisemia ja hyvä tunnelma. Ja kaikki on lähellä!

Rakastuin Ahvenanmaahan laakista ja kävin siellä viime vuonna viisi kertaa. Halusin nähdä sen jokaisen vuodenajan.

Ihmiset mantereella (kuten ahvenanmaalaiset muita suomalaisia kutsuvat) eivät tiedä, kuinka viehättävä ja monipuolinen reilun 11 000 asukkaan Maarianhamina on. Se tuntuu kokoaan suuremmalta, ja pääkadulla on talvellakin arkisin mukavaa kuhinaa. Olo on vähän kuin ulkomailla olisi.

Torikadulla on kiva vaeltaa, piipahtaa puoteihin ja istahtaa kahville. Ulkomaisia turisteja on kesällä paljon. Ravintola Indigon viihtyisällä terassilla istuva Ben Falck, 25, on tullut Helsingistä Maarianhaminaan opiskelemaan hotellialaa.

– Ahvenanmaa oli minulle ennestään tuntematon, mutta nyt tykkään siitä kovasti. Meri on aina läsnä ja ulkoilumahdollisuuksia on paljon. Lilla Holmenin eli pienen saaren ranta kaupungin itäpuolella on yksi suosikkipaikoistani. Kesällä siellä käy porukkaa yöuinnilla.

Maarianhaminan kävelykadut ovat viihtyisiä.
Maarianhaminan kävelykadut ovat viihtyisiä.

Benin lempiravintolat ovat kotoisa Indigo sekä Kvarter5.

– Kvarter5:ssa ruokalistan teemat vaihtuvat kuukausittain: tapakset, äyriäiset, intialainen, streetfood. Hotelli Parkin baarissa on elävää musiikkia torstaista lauantaihin.

Ben kertoo paikallisten kutsuvan Ahvenanmaata nimellä Ön tai Holmen.

– Maarianhamina on parissa päivässä nähty. Autolla pääsee pidemmällekin. Varsinkin pohjoispuolen punaiset graniittikalliot ovat näkemisen arvoisia.

Ihania käsityökauppoja

Skarpansvägenillä on kiinnostava lankakauppa Therese Broderi o Garn. Kadulla olevia alekoreja penkova Hannele Ögård-Forsman nauraa, että se on vähän kuin luontaistuotekauppa.

– Täällä tulee niin hyvälle mielelle, että sen on pakko olla terveellistä.

Hannele paljastaa minulle muutkin mansikkapaikkansa. Emmauksessa ja Kierrätyskeskuksessa on usein hienoja raaka-aineita kierrätyskäsitöihin.

– Kesällä täällä on pihakirppiksiä ja kesätapahtumien aikaan paljon myyntikojuja. Ahvenanmaan meripäivät 19.-23.7. 2018 ja viikinkimarkkinat lähikunnassa Saltvikissa 26.-28.7.2018 tuovat tänne paljon pöhinää.

Meripäivillä riittää väkeä joka vuosi.
Meripäivillä riittää väkeä joka vuosi.

Hannelen neuvosta lähden käymään Merikorttelissa. Se on hieno paikka, kappale elävää merellistä historiaa. Ihailen kauniita venevajoja ja ranta-aittoja. Vanhojen rakennusten väliin rakennetaan uutta, mutta samoin kuin muuallakin Maarianhaminassa, uudet rakennukset ovat kauniita ja sulautuvat hienosti vanhojen joukkoon.

Vierasvenesataman 300 metrin pituinen laituri päättyy pikkuruiseen romattiseen Merenkulkukappeliin. Ei ihme, että se on suosittu vihkimispaikka.

Merikorttelissa oleva Salt-käsityöläistalo on täynnä upeita paikallisia design-käsitöitä. Myyntivuorossa oleva Ann Granlund esittelee yläkerrassa olevan työhuoneensa, jossa hän painaa kankaita. Huoneesta avautuu näköala merelle.

– Meillä on myynnissä 60 käsityöläisen töitä. Suosituimpia ovat käytännölliset tavarat, kuten leikkuulaudat, tekstiilit, keramiikka ja lasi, Ann kertoo.

Ostan miehelleni Maarianhamina-kalsarit. Se on sisäpiirivitsi, tuon näitä eri kaupungeista.

Salt-käsityöläistalon Ann Granlund työssään.
Salt-käsityöläistalon Ann Granlund työssään.

Hildan kauniit talot

Jos pitää kävelystä, Maarianhaminassa on monta mukavaa luontopolkua. Merikorttelista etelään voi kulkea rantaa pitkin Tullarns äng-puistoon. Pohjoiseen kävellessä pääsee Nabbenin venevaja-satamaan. Myös Länsirannalta laivaterminaalin luota lähtee patikkapolku, jolla on puisia siltoja ja rappusia helpottamassa liikkumista kallioisessa maastossa.

Tänään vuokraan kuitenkin pyörän ja lähden ajelemaan eteläiseen kaupunginosaan. Haluan nähdä Hilda Hongellin vuosina 1889-1912 suunnittelemia puutaloja. Niissä on kauniita puuleikkauksia ja koristeellinen sveitsiläistyyli. Taloja on säilynyt 44. Useimpia niistä voi ihailla Mariegatanin ja Södragatanin varrella.

Matkailutoimistossa työskentelevä Riitta-Lea Värelä suosittelee arkkitehtuurikierrosta ja kertoo, että Mathis Hallen -kaupan alakerrassa voi tutustua eläkeläisyhdistyksen rakentamaan kaupungin pienoismalliin.

Päätän iltani Länsisatamaan. Istahdan vuonna 1897 rakennetun paikallisen pursiseuran ÅSS Paviljongenin terassille nauttimaan ilta-auringosta, viinilasillisesta ja näkymästä nykyään museona toimivalle Pommern-purjelaivalle.

Ahvenanmaalla kannattaa hypätä pyörän selkään.
Ahvenanmaalla kannattaa hypätä pyörän selkään.

6 vinkkiä Ahvenanmaalle

1. Kävelykatu puoteineen

Pääkatu Torggatan pursuaa ihania pikkupuoteja ja kiinnostavia kahviloita. Puisia penkkejä onrunsaasti, ja niihin voi istahtaa vaikka jäätelölle ohikulkijoita katselemaan. Kesäisin voi ihailla niin viulunsoittajia kuin kullattuja eläviä patsaitakin. Maarianhaminalla on kesäisin pohjoismaiden aurinkonennätys.

  • Torggatan

2. Syö ja nauti

Pittoreskistä Bagarstuganista saa unelmaisia torttuja ja perinteistä Ahvenanmaan pannukakkua. Kahvikupit ovat suloisen erilaisia. Iwa-kahvila on ollut paikallaan 60-luvulta lähtien. Nauti herkullinen päivän kalakeitto tai maistuvia leivonnaisia.

Ahvenanmaan pannukakkua on pakko maistaa.
Ahvenanmaan pannukakkua on pakko maistaa.

3. Viktors crafts & design

Hienossa vanhassa puutalossa on ahvenanmaalaisten kädentaitajien hurmaavia töitä: uusvanhoja puulaatikoita, villasukkia, koruja ja vaatteita. Elintarvikkeitakin on myynnissä. Juo kuppi kahvia miellyttävässä ympäristössä!

  • Viktors crafts & design, Toggatan 16.

4. Piipahda museoissa

Merenkulkumuseossa saa aidon tuntuman siitä, millaisissa oloissa isoilla purjerahtialuksilla elettiin.

Ruby ja Meri -huoneessa voit liikkua merenpohjalla, jossa on haaksirikkoutunut laiva ja aarreluola. Uudistuneen taidemuseon taulut on ripustettu upeasti tiiviisiin ja erilaisia töitä sisältäviin ryhmiin.

Merenkulkumuseossa viihtyvät lapsetkin.
Merenkulkumuseossa viihtyvät lapsetkin.

5. Merikortteli

Itäsatamassa olevassa merikorttelissa voit tutustua veneenveistoon, raudantaontaan ja muihin käsityötaitoihin sekä katsella vierassatamaan ankkuroituneita perinteisiä purjealuksia ja puuveneitä. Korttelissa on lisäksi museo, kesäravintola ja käsityöläisliike Salt.

6. Pyöräile puutaloalueella

Romanttiset pitsihuvilat ovat Suomen ensimmäisen naisrakennusmestarin Hilda Hongellin suunnittelemia. Useimmat ovat Mariegatanin ja Södragatanin varrella.

Vuokraa pyörä kympillä päiväksi ja fillaroi kaupungin luonnonläheisillä pyöräteillä.

Pitsihuviloita kelpaa katsella.
Pitsihuviloita kelpaa katsella.

Lisää vinkkejä:

Polkupyörällä matkaaja liikkuu omaan tahtiin. Luonto on lähellä ja taukopaikoille on helppo pysähtyä. Leppoisa Saariston Rengastie on Suomen pyöräreiteistä tunnetuin.

Rengastie on Turun saaristossa kiertävä noin 250 kilometrin reitti ja omiaan kiireettömään pyöräilyyn. Se alkaa Turusta, ja jos lähdetään pohjoisen kautta, kuljetaan Naantalin, Iniön, Korppoon ja Paraisten kautta.

Tarjolla on myös noin sadan kilometrin Pieni Rengastie. Se oikaisee Rymättylästä Seilin saaren kautta Nauvoon. Tamperelainen Veli Karvinen, 55, aikoo tänä kesänä polkaista tielle uudestaan. Ensimmäisestä reissusta on toistakymmentä vuotta.

– Silloin oli elokuu, eikä autoja paljon näkynyt. Oli mukava polkea, Karvinen kertoo.

Karvinen on retkipyöräillyt parikymmentä vuotta. Hän kuuluu tamperelaiseen pyöräilyseuraan Kaupin Kanuunoihin.

Turun saaristoon Karvisen houkuttivat luonto ja vesielementti, jotka toivat Itä-Suomessa syntyneelle mieleen Saimaan seudut.

– Erityisen hieno elämys oli pyöräillä yöaikaan Houtskarin kirkolta Mossalaan odottamaan yhteysalusta.

Nauvon Köpmans on yksi Rengastien idyllisistä raukopaikoista.
Nauvon Köpmans on yksi Rengastien idyllisistä raukopaikoista.

Merivettä pullossa

Ensimmäisen Rengasretkensä viimeisenä päivänä Karvinen täytti vesipullon leirintäalueen vessassa ja lähti ajamaan. Juoma paljastui myöhemmin merivedeksi.

Palvelut ovat siitä parantuneet. Löytyy kauppoja ja myymälöitä sekä yöpymiseen leirintäalueita, majataloja, hotelleja ja mökkejä.

Reitin varrella on idyllisiä saaristokyliä, historiallisia nähtävyyksiä, luontopolkuja ja uimarantoja.

Ensi kesän reissulle Karvinen lähtee porukan kansa. Tarkoitus on kiertää Pieni Rengastie Naantalista lähtien pohjoisen kautta.

Reissussa ollaan kaksi täyttä ja kaksi vajaata päivää ja edetään 40–70 kilometrin etapein.

– Käymme ainakin Mannerheimin sukukartanossa Askaisissa. Toinen kiinnostava kohde on Seilin saari, jonne aikoinaan eristettiin spitaaliset ja jossa toimi mielisairaala vielä 60-luvun alussa, Karvinen kertoo.

Saariston Rengastiellä on liki 50 kilometriä vesistön ylityksiä.
Saariston Rengastiellä on liki 50 kilometriä vesistön ylityksiä.

Rymättylästä Nauvoon vievän yhteysaluksen aikataulu on tutkittu etukäteen, mutta muuten ryhmä liikkuu ex tempore -periaatteella. Mielenkiintoinen nähtävyys, ruokapaikka tai kahvitupa voi muuttaa suunnitelmia.

– Koska yövymme mökeissä, meidän ei tarvitse kuljettaa telttoja eikä makuupusseja.

Varakumi matkaan

Periaatteessa Rengastielle voi lähteä vaikka omalla työmatkapyörällään. Jos on hankkimassa uutta pyörää, Karvinen suosittelee cyclocrossia. Se muistuttaa siroa maantiekilpapyörää, mutta siinä on kiinnityspisteet välttämättömille lokasuojille ja tavaratelineille.

– Tärkeintä on sopivan kokoinen runko. Liian isolla tai pienellä pyörällä matkanteko käy rasittavaksi.

Kannattaa varmistaa myyjältä, että vanteet ovat laadukkaat, koska ne joutuvat kovalle rasitukselle. Pinnoja pitää olla riittävästi, 32-36. Valmistajat pyrkivät säästämään painoa tinkimällä pinnoista.

Paikkausvälineet ovat Karvisen mukaan paljolti historiaa. Mukaan pakataan pari varasisäkumia. Tien päällä on helpompi vaihtaa koko kumi kuin etsiä reikää.

Tienvarren viitta Iniössä kertoo etäisyyksistä, palveluista ja nähtävyyksistä.
Tienvarren viitta Iniössä kertoo etäisyyksistä, palveluista ja nähtävyyksistä.

Pumppu on tietysti välttämätön. Muut työkalut valitaan matkan pituuden mukaan.

Karvinen neuvoo tutkimaan, minkälaisia ruuveja ja pultteja pyörässä on, ja ottamaan mukaan pari kappaletta kutakin.

– Ajaessa pultit tuppaavat löystymään ja putoilemaan. On kätevää, jos on kiinnittää heti uusi tilalle. Ne eivät paljon paina.

Värikkäät vaatteet ja lippu

Karvisella on pyörässään polkimet, joihin ajokengät lukkiutuvat. Näin polkeminen tehostuu.

Ajoasuna ovat maantiepyöräilijän trikoot, joissa on irtohihat ja -lahkeet. Ne on helppo riisua, jos aurinko alkaa porottaa.

Saariston teillä on Karvisen mielestä turvallista ajaa, koska autoilijat ovat tottuneet kaksipyöräisiin. Hän ihmettelee pyöräilijöitä, jotka eivät huolehdi näkyvyydestään. Itse hän käyttää värikkäitä vaatteita ja huomioliiviä.

Iniössä on mukava pyöräillä, sillä liikennettä on vähän.
Iniössä on mukava pyöräillä, sillä liikennettä on vähän.

– Näkyvyyttä ei ole koskaan liikaa. Olen kiinnittänyt sivulaukkuun reilun kokoisen Suomen lipun. Autoilijoissa lippu herättää jonkinlaista alitajuista kunnioitusta, niin että he eivät tohdi pyyhkäistä liian läheltä.

Polkien maailmalle

Helsinkiläinen Kauko Isotalus, 65, pyöräili jo nuorena pitkin Suomea aina Lappia myöten. Vaikka vuosia tuli lisää, harrastus säilyi. Seuraavaksi retket suuntautuivat Pohjoismaihin ja Manner-Eurooppaan.

– Kolmekymppisenä tekemäni Pariisin-reissu kesti reilun kuukauden. Kilometrejä kertyi 4500.

Nyt eläkeläisenä Isotalus on alkanut kiertää kotimaata. Hän on käynyt kaikissa Suomen kunnissa. Isotalus on myös Helsingin Polkypyöräilijöiden jäsen.

Heinä tuoksuu huumaavasti pyöräilijän nenään kesäisessä saaristossa. Korppoon kirkonkylä on kuin postikortista.
Heinä tuoksuu huumaavasti pyöräilijän nenään kesäisessä saaristossa. Korppoon kirkonkylä on kuin postikortista.

Saariston Rengasreitti on tuttu. Etelä-Norjasta palatessaan hän tuli Tukholmasta laivalla Turkuun ja kävi sitten kääntymässä Houtskarissa.

– 1990-luvun alussa ajoin Korppoosta Ahvenanmaalle ja palatessa poikkesin Kustavin kautta Iniössä.

Isotalus muistaa, että siihen aikaan saaristossa oli paljon losseja ja lauttoja. Monet niistä on sittemmin korvattu sillalla, kuten Nauvon Lillandetin ja Storlandetin välisessä salmessa.

Omia reittejä

Viime vuosina Isotalus on tehnyt pyörämatkoja Helsingistä muun muassa syntymäkuntaansa Alavieskaan ja Joensuuhun, missä hänellä on sukulaisia.

– Toivottavasti kukaan ei nähnyt, että hesalainen saapuu vanhaan kotipitäjäänsä polkupyörällä, hän naurahtaa.

Hän ei suosi valmiita pyöräreittejä kuin osin, koska tykkää suunnitella omat. Hän ajelee aina yksin.

Borgbergin näköalatornilta Houtskarissa näkyy Ahvenanmaalle saakka. Lintuperspektiivistä saa hyvän kuvan saaristosta.
Borgbergin näköalatornilta Houtskarissa näkyy Ahvenanmaalle saakka. Lintuperspektiivistä saa hyvän kuvan saaristosta.

Kartat matkaan

Retkillään Isotalus yöpyy leirintäalueilla. Suojaa antavat samat teltta ja makuupussi, jotka kävivät pyörän tarakalla Pariisissa.

– Sivulaukut ovat välttämättömät pitkillä matkoilla. Niihin saa pakattua varavaatteet ja työkalut, joista sisäkumit ja ketjunkatkaisin ovat tärkeimmästä päästä.

Hän ei käytä navigaattoria, joten mukana pitää olla autoilijan tiekartta ja tarkempia kohdekarttoja.

– Yleisille uimarannoille ei tahdo olla viittoja, ja jos on, etäisyys puuttuu. Se voi olla monta kilometriä. Tienoita kannattaa tutkia netissä Maanmittauslaitoksen Karttapaikka-palvelussa ja tulostaa paperille.

Nauvosta löytyy yksi saariston parhaista uimapaikoista.
Nauvosta löytyy yksi saariston parhaista uimapaikoista.

Sopivalla vauhdilla

Pyöräilyssä Isotalusta viehättää ihmisen mittainen vauhti. Kävely on liian hidasta, autoilu liian nopeata.

– On mukavaa, kun voi säätää itselleen mallaavan tahdin ja pysähtyä tarvittaessa tien poskeen.

Isotalukselta ei riitä innostusta nykyiseen sähköpyörävillitykseen. Niiden lataus ei riitä, kun hänen tyypillinen päivämatkansa on yli sata kilometriä.

– Eikä minulle tulisi mieleenkään kuljettaa polkupyörää junassa saati lentokoneessa. Polkupyörä on pyöräilemistä varten, hän sanoo.

Polkaise myös näihin: 3 pyöräreittiä kesä-Suomessa

  1. Seututie Pietarsaaren ja Kokkolan välillä kulkee seitsemän sillan kautta kauniissa merimaisemissa. Bosundin kylästä puolimatkasta löytyy Vene-, kalastus- ja metsästysmuseo. Pietarsaari-Kokkola, 40 km.

  2. Kuninkaantietä kulkivat kruunupäät ja tsaarit saattueineen, ja historia on reitillä vahvasti läsnä. Piipahda Porvoon Taidetehtaassa ja Kotkan merikeskus Vellamossa. Helsinki-Lappeenranta, 330 km.

  3. Saimaan maisemissa riittää ihasteltavaa. Jos haluaa lyhentää reissua, oikaista voi Mikkelistä Puumalan kautta Imatralle. Kulttuurin ystävän kannattaa kuitenkin valita pitkä reitti ja olla Savonlinnassa oopperajuhlien aikaan 7.7.-4.8. Lappeenranta-Mikkeli-(Savonlinna- Punkaharju)-Ruokolahti-Imatra-Lappeenranta, 530 km.

Artikkeli on julkaistu ET Matkaopas -lehden numerossa 3/2017.

  • Saariston Rengastie koostuu yleisistä teistä sekä niihin liittyvistä yhteysalus- ja lossiyhteyksistä.
  • Rengastie on kokonaan avoinna 25.5.–26.8., jolloin m/s Antonia liikennöi Iniön ja Mossalan välillä. Muina aikoina reitin voi kulkea eteläkautta Houtskarin Mossalaan tai pohjoiskautta Iniön Daleniin asti. lautta.net
  • Pienen Rengastien liikennekausi on 18.5.–2.9., jolloin m/s Östern liikennöi Nauvon ja Rymättylän väliä. ostern.fi/aikataulu
  • Matkan suunnittelussa iso apu on vesiliikenteen aikataulupalvelu. lautta.net/rengastie
  • Karttakeskus myy Saariston Rengastien pyöräilyopasta. karttakauppa.fi
  • Paraisten matkailuneuvonnan sivuilla on karttoja ja tietoa Rengastien palveluista. Sivustolta voi myös tilata omatoimimatkailijan oppaan Rengastielle. saaristo.org
  • Tietoa pyörämatkailusta ja varusteista: pyoramatkailu.com