Tuija Friman löysi miehineen Malediiveilta paratiisin, jossa sukellusta harrastavat omatoimimatkailijat nauttivat leppoisasta menosta ja toimivista palveluista kohtuuhintaan.

Tässä sitä istutaan taas lentokoneessa miehen kanssa matkalla lomalle. Malediiveille! Selvisin aikoinani aivoleikkauksesta hengissä, ja sen jälkeen päätin täyttää loppuelämäni niillä asioilla, joista olen aina haaveillut. Polvessani on keinolumpio ja -nivel. Myös toinen polvi odottaa leikkausta, mutta eipä tuo ole tahtia haitannut.

Suoritimme sukelluskortit vasta yli nelikymppisinä. Siitä aukeni ihana vedenalainen maailma ja harrastus, joka on vienyt meitä ympäri maailmaa.

Malediivit oli meille uusi kohde. Ilmaston lämpeneminen nostaa merenpintaa, mikä on todellinen uhka Malediivien olemassaololle – maan korkeus merenpinnasta on keskimäärin vain 1,5 metriä. Syytä on siis pitää kiirettä, jos aikoo paikan nähdä.

Kätevää omatoimimatkailua

Malediivejä pidetään luksuskohteena ja sen hintatasoa korkeana. Tämä ei meitä pelottanut, vaan aloin etsiä edullista matkaa.

Saaret on jaettu paikallisen väestön asuttamiin ja lomakeskussaariin, jotka tarjoavat kalliita all-inclusive-palveluja. Turistisaarella on usein vain hotelli ravintoloineen ja rivi matalia kerrostaloja tai laguunien ylle rakennettuja bungaloweja. Näiden kohteiden viikkohinnat ovat useita tuhansia euroja. Ei kiitos!

Maafushin pikkku kaupat koreilevat vain väreillä. Ostoksilla Tuija Friman.
Maafushin pikkku kaupat koreilevat vain väreillä. Ostoksilla Tuija Friman.

Löysin kätevän lentoreitin Turkish Airlinesin valikoimasta. Matka-aika Istanbulin kautta on lyhyin, suoria lentoja Suomesta Malediiveille ei ole. Kone oli hyvä ja palvelu ruokineen ja juomineen erinomaista.

Malediivit on avannut pääsyn muutamalle paikallisväestön asuttamalle saarelle. Islaminuskoisessa maassa noudatetaan tiukkaa sharia-lakia, eivätkä valtaapitävät ole halunneet turistien sekoittavan sunnimuslimien arkea.

"Alkuvuosina jännitti, kuinka selviämme matkoilla kahdestaan, mutta aina on apua saatu."

Löysin meille sopivan kohteen Etelä-Malén atollilta. Maafushi on ensimmäinen turisteille avattu saari. Varasin majoituksen booking.com -sivuston kautta.
Sukellusharrastuksemme vuoksi emme juuri tee ryhmä- tai valmismatkoja.

Alkuvuosina hieman jännitti, kuinka selviämme kahdestaan vaikkapa lentokentiltä eteenpäin, mutta aina on apua saanut, miltei pyytämättä.

Ilman viskiä paikallisten tapaan

Malén lentokentällä matkalaukkuja ei tarkastettu, mutta eipä meillä tällä kertaa ollutkaan iltaviskiä lämmikkeeksi. Alkoholin tuonti Malediiveille on ehdottomasti kielletty, samoin sen käyttö. All-inclusive-saarilla turisteille tarjoillaan alkoholia, mutta muualla ei saa edes olutta.

Vaihdoimme lentokentällä 150 euroa paikalliseen valuuttaan, rufiyaan, ja sillä pärjäsi kaksi viikkoa Maafushin pienissä ruokakaupoissa. Saari ei ole shoppailuparatiisi.

Pääkaupunki Malén saari on täpötäyteen rakennettu, tilaa on vain ylöspäin.
Pääkaupunki Malén saari on täpötäyteen rakennettu, tilaa on vain ylöspäin.

"Laivamatka turkoonsinisen meren halki maksoi 1,5 euroa hengeltä."

Lentokenttä on Hulhulun saarella, lyhyen venematkan päässä Malésta. Laiva pääsaarelle lähtee 10 minuutin välein. Laukunkantajia riitti kaikille halukkaille. Kyyti maksoi 80 senttiä mieheen. Maléssa ajoimme taksilla lyhyen, neljä euroa maksaneen matkan Vilingilli -nimiseen terminaaliin, josta pääsimme Maafushille.

Rentouttava matka ihanan turkoosinsinisen meren kimmeltäessä ympärillämme kesti 1,5 tuntia ja maksoi 1,5 euroa hengeltä. Näin hissukseen matkatessa pääsee mukavasti tunnelmaan.

Maafushin pienessä satamassa oli vastassa kaksi majapaikkamme Isle Beach Inn’in iloista poikaa mukanaan pienet kärryt, joihin matkatavaramme laitettiin. Tie oli valkoista hiekkaa ja meri näkyi joka puolella. Mopoja pärisi ohitsemme. Henkilöautoja saarella on kolme.

Kylpyhuoneessa oli viisi erilaista suihkua.

Koillis–lounaissuunnassa pötköttävä, suunnikkaan muotoinen Maafushi on 1,3 kilometrin pituinen ja 250 metriä leveä. Asukkaita on noin 1 300.

Kävellessämme kärryjen perässä näimme tien varrella muutaman matalan hotellin. Saaren kaksi uimarantaa olivat samassa suunnassa kuin majoituksemme. Lounaiskolkassa saarta sijaitsee vankila.

Viisi suihkua ja riittävästi vettä

Isle Beach Inn vastasi täydellisesti unelmiamme. Valkoiseksi kalkitut seinät hohtivat auringonpaisteessa. Sisällä oli pieni vastaanottotiski, ruokailualue ja oleskelutila.

Huoneemme sijaitsi sisäpihan perällä ja pihaa ympäröi kalkittu muuri. Huone oli tilava, kivilattia sopivan viileä ja sänky ihanan iso. Kylpyhuoneessa oli viisi erilaista suihkua. Vettä tuli hyvällä paineella ja lämmintä vettä riitti.

Isle Beach Innin huoneisiin kuului oma piha-alue.
Isle Beach Innin huoneisiin kuului oma piha-alue.

Maafushissa on oma vedenpuhdistamo ja kraanavesi on juomakelpoista. Emme sitä kuitenkaan testanneet. Veden käyttöä ei rajoitettu mitenkään. Sähköä tuli ilman katkoksia ja huoneessa oli adapterit. Viemäröinti on hoidettu ympäristöystävällisesti, ja oma pieni voimalaitos tuottaa sähköä kierrätystä hyödyntäen.

Vuoden 2004 tsunami koetteli Malediivejä. Asutuista saarista yli 50 kärsi pahoja vaurioita.

Maafushilla kova jälleenrakentaminen jatkuu edelleen. Ihmeeksemme kuulimme, ettei valtio tue tätä toimintaa.

Maafushi sopii rauhallista ja leppoisaa matkailua suosivalle. 

Saaren pääkatu on paikoin valaistu. Kun liikkuu auringonlaskun jälkeen, on hyvä pitää taskulamppu mukana.

Maafushi on rauhallinen ja leppoisa kohde. Se tarjoaa varsin vähän viihdykettä juhlimista rakastaville. Heinäkuussa matkailijoita oli kourallinen.

Reidet lepattaen syvyyksiin

Maafushin yleinen uimarannata on valkohiekkainen, pitkä ja rauhallinen. Kokouimapuku on pakollinen.

Heppoisella bambusäleiköllä eristetyllä turistirannalla saa käyttää bikinejä. Ranta on osin kivikkoinen ja sen vesi usein tuulen sameaksi sekoittamaa.

Sukellusvaraukset olin tehnyt etukäteen netissä, saarella on kolme sukellusyritystä. Teimme molemmat 10 sukellusta, kaikki atollimme suojissa. Sukellusoppaat tarkistivat virtaukset aina ennen sukellusta. Palvelu oli mielestämme erittäin ammattitaitoista.

Sukellamme aina lämpimissä vesissä, joten emme käytä märkäpukuja. Lycraiset bodysuitit riittävät pitämään meduusat kurissa. Jos ei ole meduusoja, sukellan vain uimapuvussa – reidet iloisesti lepattaen.

Vedenalainen maailma oli upea.

Etelä-Malén atollin lajisto on runsas ja hyvin turisteilta säilynyt.
Etelä-Malén atollin lajisto on runsas ja hyvin turisteilta säilynyt.

Vedenalainen maailma oli upea ja lajisto runsas: näimme muun muassa karettikilpikonnia, kotkarauskuja, vaarallisia skorpioni- ja pallokaloja, monenlaisia värikkäitä pikkukaloja ja todella isoja meriahvenia ja Napoleon-kaloja.

Koskaan aiemmin emme ole onnistuneet jokaisella sukelluskerralla näkemään valko- tai mustaevähaita, jotka muuten ovat sukeltajille vaarattomia.

Värikkäiden korallien ja sienien lomassa oli mukavia pieniä luolia, joiden läpi saattoi sukeltaa. Luolien suulla oli valtavia eläviä ostereita. 

Paikoilleen jätetyt simpukankuoret  ja pelottomasti kohti tulevat kalat kertoivat siitä, ettei noilla vesillä ole ollut ylenmäärin turisteja.

Delfiinisaatossa kotimatkalle

Lähtöaamuna kokki tuli töihin tuntia aikaisemmin vain tehdäkseen meille aamiaisen. Matkalaukut ja selkäreput jälleen kärryssä kävelimme Malén vuorolaivalle.

Merimatkan aikana näimme delfiinejä, kuten niin monena päivänä ennenkin. Nyt ne tuntuivat saattavan meidät matkaan. Yksi hyppäsi näyttävän pystyhypyn kierteellä, kuin vielä viimeiseksi ilonpilkahdukseksi.

Matka Maafushiin

  • Loma-ajankohta: Heinäkuu, päivälämpötila 30–36˚C ja iltaisin 29–30˚C
  • Lennot: Turkish Airways, 794 e/hlö.
  • Majoitus: Isle Beach Inn, Maafushi, 20 e/yö/hlö, www.booking.com, maksu paikan päällä.
  • Ravintolassa: alkusalaatti  3–4 e, keitto 3 e, pääruoka 4–11 e, cola 1–2 e, mineraalivesi (1,5 l) 80 snt. Ravintolat ovat hotellin yhteydessä.
  • Ruokakaupassa: jugurtti 40 snt, nescafe mocha 240 ml 70 snt, banaanit 1 kg 2 e, vesi (1 l) 50 snt.
  • Sukellukset: 5 kertaa 160 e, 10 kertaa 300 e. Hinnat sisälsivät kaikki varusteet.
  • Muut Maksut: Kaikkiin ostoksiin ja laskuihin lisätään palvelumaksu 10 % ja turistivero 8 %. Turistilta peritään 6,2 euron maksu/yö, jonka hotelli kerää ja tilittää eteenpäin.

Saarelta saarelle

  • Maafushilta tehdään retkiä yhdeksälle samalla atollilla olevalle saarelle. Kaikkiin on saarimaksu, jolla rahoitetaan saarten siivousta ja huoltoa. Maksu on 4 eurosta jopa 149 euroon.
  • Omatoimiretkelle pääsee muutamaan paikallisten asuttamaan saareen vuorolaivoilla. Laiva Gulhiin lähtee kello 7.30, matka kestää puoli tuntia ja
    maksaa 1,5 euroa. Ellei halua jäädä yöksi, on palattava kello 16.25 lähtevällä laivalla. 
  • Guraidhoon saari vaatii ainakin yhden yön, sillä vuorolaiva lähtee kello 16.55 ja palaa aamulla kello 7. Vuorolaivat kulkevat perjantaita lukuun
    ottamatta joka päivä.
  • Kalliimpi vaihtoehto on pikavene, hinta esimerkiksi Malésta Maafushin saarelle on 235 euroa.

Artikkeli on julkaistu alun perin ET-lehdessä 19/2014.

Sinikka Saastamoisen lapset puolisoineen ja lapsineen vuokraavat joka jouluksi mökin, johon mahtuu koko heimo.

1960-luvulla pohjoiskarjalainen Sinikka Saastamoinen jäi leskeksi neljän alle 10-vuotiaan lapsen kanssa. Lisäksi hän odotti viidettä.

– Perhe hitsautui yhteen niin tiukasti, että aikuiset lapset perheineen haluavat vieläkin viettää joulut yhdessä, kertoo Maija-Liisa Punta-Saastamoinen, Sinikan ainoan pojan Maurin vaimo.

Miniä ja vävyt ovat sopeutuneet perinteeseen.

– Aiemmin menimme kaikki – puolisot, lapset ja lastenlapset – anopin luo, mutta nyt haluamme, että hän saa helpon joulun. Kahdeksankymppisen mummon koko joulukuu ei saa mennä keittiössä.

Kuvassa vasemmalla Pirjo, etualalla Elmeri. Suvetar ja Kaisa koristelevat kuusta.
Kuvassa vasemmalla Pirjo, etualalla Elmeri. Suvetar ja Kaisa koristelevat kuusta.

Pinja koristelee kuusta.
Pinja koristelee kuusta.

Joka jouluksi suku vuokraa mökin, yleensä eri paikasta. Viime vuonna valinta oli Simpelejärvi, jonka rannalla olevaan mökkiin mahtui koko 20 hengen seurue.

Joulunviettoon tulevat Maurin ja Maija-Liisan lisäksi heidän lapsensa Jesperi, 27, ja Suvetar, 22, sekä Maurin sisarukset lapsineen. Maurin sisar Pirjo ja hänen miehensä Pentti Sahlman ajavat vuokramökille Vantaalta. Sinikan esikoistytär Eija ja hänen puolisonsa Pauli Purmonen tulevat Joensuusta, samoin tytär Tarja ja Heino Hämäläinen poikansa Severin kanssa. Tytär Heli tulee joulunviettoon Tampereelta miehensä Keijo Karjulan ja lastensa Jonnen, Pinjan ja Elmerin kanssa.

– Parasta on yhdessäolo. Tuntuu hyvältä päivittää kuulumiset ilman kiirettä. Jokainen tuo jotain jouluruokaa. Esimerkiksi Mauri tekee sinapin, minä jälkiruuan. Tarja on koristelemisen mestari, hän tuo kukat, viimeksi upeat jouluruusut, Maija-Liisa sanoo.

Pirjo ottaa rennosti.
Pirjo ottaa rennosti.

Kodassa paistetaan makkaraa.
Kodassa paistetaan makkaraa.

Näkymä Parikkalan mökin ikkunasta pysäytti.

– Istuin sohvalla ja vain katselin, järvi tuli kuin syliin. Jää oli kaunista, vaikka sen päällä oli muutama sentti vettä. Kastelimme siinä varpaat saunan jälkeen, Maija-Liisa kertoo.

Suvun ohjelmaan kuuluu jouluna herkuttelu, saunominen, ulkoilu ja Trivial Pursuit -peli. Viimeksi sitkeimmät pelasivat aamuneljään.

– Sen jälkeen nukuimme hyvin.

Sinikka viettää joulua lapsenlapsensa Kaisan kanssa.
Sinikka viettää joulua lapsenlapsensa Kaisan kanssa.

Jouluaamuna mummo heräsi keittämään puuron, ja puolen päivän jälkeen koko seurue lähti ulos.

– Oli ihana nähdä, kun mummo käveli nuorten kanssa käsikoukkua ja nautti siitä, että kaikki ovat koolla.

Huvila.net > Loikonsaari 3


Mukana joulunvietossa oli myös Uniikki-kissa. Perhe tuo vuokramökille mukanaan myös piparkakkutalon.
Mukana joulunvietossa oli myös Uniikki-kissa. Perhe tuo vuokramökille mukanaan myös piparkakkutalon.

Ruotsin Lapista ei löydä joulupukkia, mutta hurjia rinteitä senkin edestä. Keltanokka lähti testaamaan, miten pääsee alas Riksgränseniä ja Björklideniä.

Opashan on hullu!

Olen saapunut vasta tunti sitten Ruotsin Lappiin, marssinut saman tien suksivuokraamoon, ährännyt vaivalloisesti massiiviset laskettelumonot jalkaan ja kuunnellut huolestuneena miniluentoa lumivyöryn vaaroista. Ja nyt pitäisi seurata lasketteluopasta vielä kilometri ylämäkeen kohti tunturin huippua.

Olen näännyksissä, hikinorot valuvat poskilla. Ihan kuin noutajan kalsa kosketus tuntuisi olkapäillä.

Björklidenin laelta näkyy Norjaan saakka.
Björklidenin laelta näkyy Norjaan saakka.

Matkaa on tehty jo puoli tuntia, ylämäkeen luonnollisesti. Björklidenin laskettelukeskus näkyy alhaalla pienenä. Horisontissa siintävät Norjan tunturit ja jossain niiden takana Atlantti. Jalassani on karvapohjaiset sukset. Ne eivät lipsu senttiäkään. Eivätkä kyllä luistakaan. Niillä vain tampataan matkaa ylämäkeen.

– Mika, sinä pystyt tähän. Ajattele, miten hienot maisemat ylhäällä odottavat. Sitten laskettelemme pitkin neitseellisiä lumia alas laaksoon. Det är kul! tsemppaa opas Kim Bergsten.

Mihin olen joutunut?

Opas Kim Bergsten vei meidät huipulle.
Opas Kim Bergsten vei meidät huipulle.

Sisulla huipulle

Kokeilin laskettelua ensimmäisen kerran 15-vuotiaana Jyväskylän Laajavuoressa. Alku oli vauhdikas, syöksyin pipo silmillä rinteen suoraan alas. En osannut oudoilla suksilla kurvata, kun en tullut keneltäkään kysyneeksi, miten se tapahtuu. Vauhdin sain pysähtymään juuri ennen parkkipaikkaa.

Sen jälkeen eksyin mäkeen satunnaisesti, keskimäärin kerran vuosikymmenessä. Rinteessä oli joka kerta kivaa, mutta laskettelupuremaa en koskaan saanut. Ehkä Suomen rinteet olivat liian vaatimattomia tällaiselle Laajavuoren veteraanille.

Sitten ystäväni houkutteli testaamaan "vähän kovempaa kamaa", Ruotsin Lapin tuntureita. Ruotsihan on suomalaiselle kuin Amerikka. Siellä kaikki on hienompaa ja suurempaa, niin tunturitkin. Ruotsin Åre tunnetaan pikku-Alppeina, sillä sen korkein huippu Åreskutan yltää yli 1400 metriin. Rinteet ovat kilometrien pituisia. Suomen laskettelukeskuksissa moisista lukemista vain unelmoidaan.

Luonnonrinteissä lasketaan kuin pumpulissa.
Luonnonrinteissä lasketaan kuin pumpulissa.

Vierekkäin sijaitsevissa Björklidenissä ja Riksgränsenissa tunturit kohoavat reiluun kilometriin. Niiden luonnonrinteet sopivat monipuoliseen lasketteluun kuin valetut.

Bergsten on päässyt tunturin laelle ja jatkaa tsemppaamista. Ammattilaiselle kapuaminen on niin helppoa. Määränpää häämöttää, tamppaan karvapohjasuksiani rinnettä vimmaisesti ylös suomalaisella sisulla.

Det är kul! Det måste vara kul!

Lopulta pääsen perille. Viisikymppisen kunto voisi olla kovempikin, mutta olen yhä elossa.

Hiihtopummin tunnustukset

Bergsten auttaa irrottamaan karvapohjat suksista. Vedän keuhkot täyteen tunturi-ilmaa ja annan katseeni nuolla horisonttia. Olen kilometrin lähempänä taivasta kuin tunti sitten suksivuokraamossa. Olo on juhlallinen. Alan ymmärtää, miksi joskus pitää kärsiä, että voi nauttia.

Bergsten kaataa kuksaan kahvia.

– Olen ollut neljä vuotta Björklidenissä ja Riksgränsenissä lasketteluoppaana. Nuorena elin hiihtopummina Ranskan Chamonix'ssa. Siellä aloin myös vuorikiipeillä, ja se on suurin intohimoni. Laskettelu tulee kakkosena. Nytkin jatkaisin mieluiten matkaa aina vain ylöspäin, Bergsten tarinoi kahvitauollamme.

Täällä vartioin minä!
Täällä vartioin minä!

Näkemykseni vain vahvistuu: mieshän on umpihullu.

Huipulla tuulee. Kahvin lämmittävä vaikutus hupenee. On aika miettiä paluuta alas. Bergstenilla on suunnitelma. Seuraamme mestaria jyrkän rinteen reunaan. Rinne ei ole pitkä, mutta korkeusero nostaa hikikarpalot taas pintaan.

– Tässä on paljon pehmeää lunta, kuin höyhenillä laskisi. Seuraa vain minua, tee pitkiä nautinnollisia kaarroksia, nauti joka hetkestä, Bergsten sanoo ja lähtee.

Hiihtohissit lähtevät aivan Riksgränsenin keskustasta.
Hiihtohissit lähtevät aivan Riksgränsenin keskustasta.

Kuperkeikkoja pumpulissa

Bergsten pöllyttää tyylikkäästi lunta kaarrellessaan. Pian hän on rinteen alaosassa odottamassa meitä muita.

Olen ryhmämme keltanokka, muut ovat kokeneita laskettelijoita ja laskevat perässä leikitellen, kaiketi nautiskellen. Lähden liikkeelle. Luonnonrinteessä, vasta sataneessa pumpulilumessa laskeminen tuntuu erikoiselta. Lumi upottaa, vauhti kiihtyy hitaasti. Mutta se kiihtyy.

Tulee kaarroksen aika. Sukset eivät tahdo totella. Käännyn puolittain ja heitän kuperkeikan. Rämmin pystyyn. Sama toistuu seuraavassa mutkassa. Ja sitä seuraavassa.

Alas ehtineet hymyilevät hyväntahtoisesti. Onneksi rinteessä on niin paljon lunta, että kuperkeikkailu ei vammauta, mitä nyt vähän henkisesti.

– Onnittelut, Mika, selvisit. Se oli päivän haastavin osuus. Nyt pidetään hauskaa, Bergsten lupaa.

Puuterilumirinteet houkuttelevat rinnehait näyttäviin temppuihin.
Puuterilumirinteet houkuttelevat rinnehait näyttäviin temppuihin.

Rinne jatkuu loivahkona, ja löydän oman tapani kääntyä upottavassa lumessa. Tuuli suhisee korvissa, laakso lähenee ja talot muuttuvat näkökentässä isommiksi. Mäkeä riittää. Laskettelu kysyy reisilihaksia.

Pidän välillä taukoja ja ihailen arktisen luonnon kauneutta. Olen jo hyljännyt ajatuksen pysyä muiden matkassa. Hiljaa hyvä tulee, alas pääsee kaikilla nopeuksilla.

Lasken hotelli Fjälletin pihaan suksitelineen luo. Pian istun hotellin aulassa, ja takkatuli loimottaa. Kylmä huurteinen tuoksuu edessäni.

Reidet tutisevat, mutta nautin maisemasta Lapporteniin, Lapin porttiin. Näyttää kuin kuu olisi aikojen alkuhämärässä hipaissut Maata ja vienyt puolipallon muotoisen palan tuntureita mennessään.

Björklidenin Fjället tarjoaa huoneiden lisäksi mökkejä.
Björklidenin Fjället tarjoaa huoneiden lisäksi mökkejä.

Vihdoin vohvelia

Hotellin edessä odottaa hytillinen telavaunu. Se täyttyy matkustajista ja lähtee Låktatjåkkon tunturiasemalle 1228 metrin korkeuteen.

Alhaalla aurinko paistaa, mutta perillä odottaa vaakasuoraan viuhuva hyytävä tuuli ja lumimyräkkä. Lapin luonto luo Ruotsissakin outoa taikaa.

Puikahdan kohti mustaseinäistä hirsitaloa. Sisällä odottaa maailman pohjoisin vohvelikahvila. Käyn pirttipöytään, riisun toppatakkini ja tartun vohveliin.

Olen laskettelu-urani huipulla, kukkulan kuningas. Mietin jo tulevaa Åren-retkeä. Pohjoismaiden pisimmät rinteet vain naurattavat Björklidenin veteraania.

Rapea vohveli palkitsee laskettelijan.
Rapea vohveli palkitsee laskettelijan.

Låktatjåkkon vohvelikahvila on maailman korkeatasoisin sananmukaisesti.
Låktatjåkkon vohvelikahvila on maailman korkeatasoisin sananmukaisesti.

Artikkeli on julkaistu ET Matkaopas -lehden numerossa 6/2016.

Laskettelukeskukset

  • Riksgränsenin ja Björklidenin laskettelukeskukset sijaitsevat vierekkäin Kiirunasta kaakkoon lähellä Norjan rajaa, Napapiiriltä 200 kilometriä pohjoiseen. Molemmat tunnetaan hyvistä off-piste-laskuista eli vapaalaskuista rakentamattomilla luonnonlumisilla rinteillä.
  • Björklidenissä on 23 rinnettä ja viisi hissiä. Kittelsdalsin hissi vie korkeimmalle, 1100 metriin. Riksgränsenissä löytyy 15 rinnettä, 6 hissiä ja liki rajattomasti vapaalaskurinteitä. 

Näin pääset perille

  • Helsingistä Tukholman kautta lento Kiirunaan, mistä matkaa perille valtatietä E10 on noin 130 kilometriä. Lentoaika Helsinki-Kiiruna 2,5 tuntia. Kentältä on bussiyhteys laskettelukeskuksiin, 30 e/suunta. Bussi kulkee usein myös Björklidenin ja Riksgränsenin välillä.
  • Kiirettömille sopii juna Tukholmasta Riksgränseniin, matka-aika 18 tuntia.
  • Norjan Narvikin lentokentälle on Riksgränsenistä vain 40 kilometriä, mutta bussiyhteyttä kentältä Ruotsin puolelle ei ole. Ruotsin ja Norjan välinen tie on joskus lumimyrskyn takia päiviä poikki. Oulusta maantietä pitkin Riksgänseniin on 620 kilometriä.
  • Helikopterilla? Arctic Elementsin järjestämillä räätälöidyillä 1-7 päivän Heliski-retkillä kokeneet laskettelijat viedään helikopterilla laskemaan neitseellisille puuterilumille vuoristoon, kuten yli 2 000-metriselle, jyrkkärinteiselle Kebnekaiselle. 

SOS

  • Merkitsemättömillä luonnonrinteillä on lumivyöryvaara. Suksivuokraamoista saa pakollisena lisävarusteena repun, jossa on muun muassa lähetin ja lumilapio. Suksivuokraamojen henkilökunta ja laskettelunopettajat opastavat, miten toimia lumivyöryssä.
  • Laskettelussa voi loukkaantua kaatuessaan. Kannattaa varmistaa ennen matkaa, että vakuutukset ovat voimassa. Kypärä on tärkeä turvavaruste.
  • Ruotsin hätänumero on 112.

Sää

  • Talvisesonki alkaa helmikuussa, kun keli muuttuu epävarmasta aurinkoiseksi. Rinteissä riittää lunta toukokuun puoliväliin. Silloin päivälämpötilat ovat reilusti plussalla, mutta yöt edelleen kylmiä. Säätilan vaihtelut ovat tuntureilla nopeita, mikä kannattaa ottaa huomioon varustevalinnoissa.

Majoitus

  • Riksgränsenissä laskettelukeskuksen sydän on suuri Hotell Riksgränsen, jonka huonevalikoima on laaja himolaskettelijan koppero hyteistä perhesviitteihin. Perhehotelli Meteorologen Ski Lodge tarjoaa personnallista luksusmajoitusta.
  • Björklidenissa majoitustilaa tarjoaa hotelli Fjället 1-4 hengen huoneissa ja lomamökeissä. Todellista huippumajoitusta tarjoaa pieni Låktatjåkkan tunturihotelli 1228 metyrin korkeudessa.