Espanjalaisen televisio­sarjan tähti Emilia Uutinen, 37, kotiutui Madridiin helposti, kun hän muutti sinne vuonna 2001. Kuin kotonaan hän on myös mukavissa kahviloissa.

  • 1. Kahvilat

Madrid tunnetaan helposti lähestyttävistä kahviloistaan. Ne on sisustettu luovasti, kuten Emilian lempi- ja  lähibaari 8 1/2 eli Ocho e medio elokuvajulistein. Tähden toinen kantapaikka on wieniläistyyppinen Cafe Viena, joka on arvostettu taiteen ja politiikan näyttämö.

  • Ocho e medio, Calle de Martín de los Heros 11.
  • Cafe Viena, Calle de Luisa Fernanda 23.

  • 2. Flamenco 

Madridin baareissa näkee usein spontaaneja flamencoesityksiä.
Kalliinpuoleisissa tablaoissa, kuten Casa Patasissa tai Las Garbonerasissa, esitetään perinteistä flamencoa. Emilia suosittelee flamenconäytöksiä teatteissa, joissa voi nähdä lajin uudistajia, Israel Galvánin tapaisia tanssijoita.

  • 3. Parque del buen retiro 

Madridin suosituin ulkoilualue 1700-luvulta alkaen. Soutelujärvi, ruusutarha ja elävää musiikkia sekä teatteriesityksiä. Puistoa somistavat
patsaat, kuten maailman tiettävästi ainoa langenneen enkelin Luciferin patsas.

Puiston Kristallipalatsissa Reina Sofia -museo järjestää osanäyttelyitä.

Calle Alfonso XII ja Avenida de Menendez Pelayon välissä.

  • 4. Teatro real

Kalliisti entisöity 1850-luvun muhkea oopperatalo. Ohjelmassa kevääksi ja alkukesäksi ovat La Traviata, Fidelio ja Porgy & Bess. Ooppera tarjoaa
Emilian  mielestä suuren nautinnon, koska siinä yhdistyvät lähes kaikki ­perinteiset taiteen muodot.

Plaza Isabel II. www.teatro-real.com

  • 5. El rastron kirpputori 

Lajissaan Madridin suosituin. Tori on avoinna sunnuntaisin kello 9–15.
Myynnissä on uutta ja vanhaa tavaraa. Parhaat löydöt 3 500 myyntipöydältä tekee heti aamusta. Eniten väkeä on kello 11–12. Torin antiikkikaupat
kannattaa tutkia samalla reissulla.

Calle Embajadores ja Ronda de Toledo -katujen välissä. Metro La Latina.


  • 6. Taidejätit 

Pablo Picasson Guernica vuodelta 1937 pysäyttää Reina Sofiassa, joka on Pradon lisäksi Emilian lempimuseoita. Pradossa hän ihailee Diego Velázquezin muotokuvia, kuten Hovinaiset ja Juopot.

  • 7. La Latina -kortteli 

Madridin keskustan vanhimpia alueita. Sai nimensä vuonna 1499 perustetusta saman nimimisestä sairaalasta.
Sunnuntaisin Emilia Uutinen kävelee korttelin kapeilla kujilla, nauttii katujen hulinasta ja pysähtyy ­lounaalle sopivaan ravintolaan.

La Latinaa rajaavat kadut Segovia, Toledo ja Bailen.

Katso myös muut Matkaopas-lehden minioppaat


"Pänttäsin näytelmiä sanakirjan kanssa"

Korkeiden pilvenpiirtäjien kupeessa Plaza de España -aukiolla istuu polvet levällään, kirja kädessään kirjailija Miguel de Cervantes patsaaksi ikuistettuna. Seutu näyttelijä Emilia Uutisen kotikorttelissa. Hän löytää sieltä lähes kaiken tarvitsemansa lähileipomosta ja tapaspaikoista kampaajaan ja lääkäriin.

Madrid tuntui Emiliasta kodilta heti, kun hän muutti sinne 2001 ja aloitti
opinnot Kuninkaallisessa teatterikorkea­koulussa. Madridilaiset ovat kuuluja seurallisuudestaan ja intohimoisesta keskustelukulttuurista, ja juttuun pääsee vähäisemmälläkin espanjan taidolla. Tärkeintä on kiinnostus ihmisiin.

Emilia taitaa nykyisin espanjaa jo lähes täydellisesti ja näyttelee espanjalaisissa tv-sarjoissa ja elokuvissa. Alun perin hän muutti maahan opiskelemaan flamencoa Sevillassa vain espanjan alkeiskurssin turvin. Suunnitelmat muuttuivat, kun nuori nainen pääsi ensi yrittämällä Espanjan arvostetuimpaan teatterikouluun.

– Olin luokallani ainoa, jonka äidinkieli ei ollut espanja, ja saavutustani ihmeteltiin. Pänttäsin näytelmiä sanakirjan kanssa. Innostus auttaa oppimaan.
Hän miekkaili, lavasti ja maskeerasi. Improvisaatio ja runomitan harjoitus olivat kielellisesti vaativia.

Emilia rakastui espanjalaiseen draamaan, kuten 1600-luvun Lope de Vegan näytelmiin. Välitunneilla hän latautui läheisen Retiro-puiston vehreydessä.

Emilia tuli tv:stä tutuksi espanjalaisille Escenas de Matrimonio- sarjassa. Hänen roolihahmonsa oli bulgarialainen kotiapulainen, jolle kehitettiin suomalainen poikaystävä. Niin Emilia saattoi huvittaa katsojia puhumalla suomea.

– Sketsisarja oli suosittu. Sitä esitettiin päivittäin, käsikirjoitettiin lähes lennossa ja toteutettiin osin improvisaationa. Työ kokeneiden espanjalaisnäyttelijöiden kanssa oli antoisaa, Emilia kiittelee.

Lue myös: Kolottaako herkkuhammasta? Barcelonassa maut eivät lopu kesken

Eräs Emilian erikoisimmista työtehtävistä oli musikaalielokuvassa 20 centimetros. Emilia tanssi ja lauloi ryhmässä pitkin Gran Via -katua, joka on teatteri-, musikaali-ja elokuvateattereistaan kuulu vilkas väylä. Kohtaus kuvattiin varhain elokuisena aamuna, jolloin liikenne oli vielä rauhallista.

Kauniisti vanhentunut, 1920-luvun Cine Doré on Emilian lempielokuvateatteri. Siellä näkee parhaita espanjalaisia elokuvia muutamalla eurolla.

Uutta Madridissa ovat mikroteatterit. Niiden noin vartin kestäviä esityksiä voi nähdä missä tahansa, kuten yksityisasunnossa tai baarin kellarissa. Uusi kevyttuotantoinen näytelmämuoto tuo teatteria kansan pariin kokeellisesti.

Eräs tuore tv-työ tutustutti Emilian Madridin värikkääseen historiaan. Hänellä oli vierailurooli epookkisarjassa El tiempo Entre Costuras, jota kuvattiin 1800-luvun palatsissa, Palacio de Fernán Nuñezissa. Myös Yle esittänee 1940-luvulle sijoittuvan sarjan ensi syksynä.

– Kuvauspaikka, romanttinen palatsi, on loistelias. Sen näkee Atochan rautatieaseman lähellä, Calle Santa Isabel 44.

Herkkuja!

Makunautinnot ovat Emilialle tärkeitä. Paikallinen erikoisuus on madridinpata, jossa muhii kikherneitä, sianlihaa, chorizoa, verimakkaraa, kaalia ja perunaa. Kylmällä säällä Emilia lämmittelee tällä täyttävällä padalla siihen erikoistuneessa La Bola -ravintolassa. Sen osoite on Calle Bola 5.

Kevyempään nälkään maistuvat El Calderon murcialainen riisipata, jossa on jänistä, kanaa ja papuja, tai El Pimiento Verden baskimaalaiset kalaruuat.

Illaksi Emilia suosittelee Calle de Huertasin baarikatua tai Cafe Centralin jazztunnelmia. Klubimaisessa Cafe Berlinissä ja baareissa, kuten Cardamomossa ja Los Gabrielissa, soi usein flamenco.

Emilia kertoo olevansa luontainen yökukkuja, joten Madridin myöhäinen päivärytmi sopii hänelle.

Yön tunnit ovat hyvää aikaa miettiä omaa elokuvayhtiötä, jonka Emilia on perustanut yhdessä Menorcalta kotoisin olevan avomiehensä kanssa.

Pariskunnalla on suunnitteilla pitkän elokuvan käsikirjoitus ja tuotanto.

– Madrid ruokkii luovuuttani. Ainoa asia, josta en täällä pidä, on espanjalaisen politiikan korruptio.

Onneksi moni harmi sulaa ympäri­vuotisessa auringon paisteessa ja mad­ri­dilaisten valoisassa elämänasenteesssa.

– Espanjalaiset ovat energisiä ja tekevät lujasti työtä. Pitkä siesta on nykyisin pelkkä myytti.

Sinikka Saastamoisen lapset puolisoineen ja lapsineen vuokraavat joka jouluksi mökin, johon mahtuu koko heimo.

1960-luvulla pohjoiskarjalainen Sinikka Saastamoinen jäi leskeksi neljän alle 10-vuotiaan lapsen kanssa. Lisäksi hän odotti viidettä.

– Perhe hitsautui yhteen niin tiukasti, että aikuiset lapset perheineen haluavat vieläkin viettää joulut yhdessä, kertoo Maija-Liisa Punta-Saastamoinen, Sinikan ainoan pojan Maurin vaimo.

Miniä ja vävyt ovat sopeutuneet perinteeseen.

– Aiemmin menimme kaikki – puolisot, lapset ja lastenlapset – anopin luo, mutta nyt haluamme, että hän saa helpon joulun. Kahdeksankymppisen mummon koko joulukuu ei saa mennä keittiössä.

Kuvassa vasemmalla Pirjo, etualalla Elmeri. Suvetar ja Kaisa koristelevat kuusta.
Kuvassa vasemmalla Pirjo, etualalla Elmeri. Suvetar ja Kaisa koristelevat kuusta.

Pinja koristelee kuusta.
Pinja koristelee kuusta.

Joka jouluksi suku vuokraa mökin, yleensä eri paikasta. Viime vuonna valinta oli Simpelejärvi, jonka rannalla olevaan mökkiin mahtui koko 20 hengen seurue.

Joulunviettoon tulevat Maurin ja Maija-Liisan lisäksi heidän lapsensa Jesperi, 27, ja Suvetar, 22, sekä Maurin sisarukset lapsineen. Maurin sisar Pirjo ja hänen miehensä Pentti Sahlman ajavat vuokramökille Vantaalta. Sinikan esikoistytär Eija ja hänen puolisonsa Pauli Purmonen tulevat Joensuusta, samoin tytär Tarja ja Heino Hämäläinen poikansa Severin kanssa. Tytär Heli tulee joulunviettoon Tampereelta miehensä Keijo Karjulan ja lastensa Jonnen, Pinjan ja Elmerin kanssa.

– Parasta on yhdessäolo. Tuntuu hyvältä päivittää kuulumiset ilman kiirettä. Jokainen tuo jotain jouluruokaa. Esimerkiksi Mauri tekee sinapin, minä jälkiruuan. Tarja on koristelemisen mestari, hän tuo kukat, viimeksi upeat jouluruusut, Maija-Liisa sanoo.

Pirjo ottaa rennosti.
Pirjo ottaa rennosti.

Kodassa paistetaan makkaraa.
Kodassa paistetaan makkaraa.

Näkymä Parikkalan mökin ikkunasta pysäytti.

– Istuin sohvalla ja vain katselin, järvi tuli kuin syliin. Jää oli kaunista, vaikka sen päällä oli muutama sentti vettä. Kastelimme siinä varpaat saunan jälkeen, Maija-Liisa kertoo.

Suvun ohjelmaan kuuluu jouluna herkuttelu, saunominen, ulkoilu ja Trivial Pursuit -peli. Viimeksi sitkeimmät pelasivat aamuneljään.

– Sen jälkeen nukuimme hyvin.

Sinikka viettää joulua lapsenlapsensa Kaisan kanssa.
Sinikka viettää joulua lapsenlapsensa Kaisan kanssa.

Jouluaamuna mummo heräsi keittämään puuron, ja puolen päivän jälkeen koko seurue lähti ulos.

– Oli ihana nähdä, kun mummo käveli nuorten kanssa käsikoukkua ja nautti siitä, että kaikki ovat koolla.

Huvila.net > Loikonsaari 3


Mukana joulunvietossa oli myös Uniikki-kissa. Perhe tuo vuokramökille mukanaan myös piparkakkutalon.
Mukana joulunvietossa oli myös Uniikki-kissa. Perhe tuo vuokramökille mukanaan myös piparkakkutalon.

Ruotsin Lapista ei löydä joulupukkia, mutta hurjia rinteitä senkin edestä. Keltanokka lähti testaamaan, miten pääsee alas Riksgränseniä ja Björklideniä.

Opashan on hullu!

Olen saapunut vasta tunti sitten Ruotsin Lappiin, marssinut saman tien suksivuokraamoon, ährännyt vaivalloisesti massiiviset laskettelumonot jalkaan ja kuunnellut huolestuneena miniluentoa lumivyöryn vaaroista. Ja nyt pitäisi seurata lasketteluopasta vielä kilometri ylämäkeen kohti tunturin huippua.

Olen näännyksissä, hikinorot valuvat poskilla. Ihan kuin noutajan kalsa kosketus tuntuisi olkapäillä.

Björklidenin laelta näkyy Norjaan saakka.
Björklidenin laelta näkyy Norjaan saakka.

Matkaa on tehty jo puoli tuntia, ylämäkeen luonnollisesti. Björklidenin laskettelukeskus näkyy alhaalla pienenä. Horisontissa siintävät Norjan tunturit ja jossain niiden takana Atlantti. Jalassani on karvapohjaiset sukset. Ne eivät lipsu senttiäkään. Eivätkä kyllä luistakaan. Niillä vain tampataan matkaa ylämäkeen.

– Mika, sinä pystyt tähän. Ajattele, miten hienot maisemat ylhäällä odottavat. Sitten laskettelemme pitkin neitseellisiä lumia alas laaksoon. Det är kul! tsemppaa opas Kim Bergsten.

Mihin olen joutunut?

Opas Kim Bergsten vei meidät huipulle.
Opas Kim Bergsten vei meidät huipulle.

Sisulla huipulle

Kokeilin laskettelua ensimmäisen kerran 15-vuotiaana Jyväskylän Laajavuoressa. Alku oli vauhdikas, syöksyin pipo silmillä rinteen suoraan alas. En osannut oudoilla suksilla kurvata, kun en tullut keneltäkään kysyneeksi, miten se tapahtuu. Vauhdin sain pysähtymään juuri ennen parkkipaikkaa.

Sen jälkeen eksyin mäkeen satunnaisesti, keskimäärin kerran vuosikymmenessä. Rinteessä oli joka kerta kivaa, mutta laskettelupuremaa en koskaan saanut. Ehkä Suomen rinteet olivat liian vaatimattomia tällaiselle Laajavuoren veteraanille.

Sitten ystäväni houkutteli testaamaan "vähän kovempaa kamaa", Ruotsin Lapin tuntureita. Ruotsihan on suomalaiselle kuin Amerikka. Siellä kaikki on hienompaa ja suurempaa, niin tunturitkin. Ruotsin Åre tunnetaan pikku-Alppeina, sillä sen korkein huippu Åreskutan yltää yli 1400 metriin. Rinteet ovat kilometrien pituisia. Suomen laskettelukeskuksissa moisista lukemista vain unelmoidaan.

Luonnonrinteissä lasketaan kuin pumpulissa.
Luonnonrinteissä lasketaan kuin pumpulissa.

Vierekkäin sijaitsevissa Björklidenissä ja Riksgränsenissa tunturit kohoavat reiluun kilometriin. Niiden luonnonrinteet sopivat monipuoliseen lasketteluun kuin valetut.

Bergsten on päässyt tunturin laelle ja jatkaa tsemppaamista. Ammattilaiselle kapuaminen on niin helppoa. Määränpää häämöttää, tamppaan karvapohjasuksiani rinnettä vimmaisesti ylös suomalaisella sisulla.

Det är kul! Det måste vara kul!

Lopulta pääsen perille. Viisikymppisen kunto voisi olla kovempikin, mutta olen yhä elossa.

Hiihtopummin tunnustukset

Bergsten auttaa irrottamaan karvapohjat suksista. Vedän keuhkot täyteen tunturi-ilmaa ja annan katseeni nuolla horisonttia. Olen kilometrin lähempänä taivasta kuin tunti sitten suksivuokraamossa. Olo on juhlallinen. Alan ymmärtää, miksi joskus pitää kärsiä, että voi nauttia.

Bergsten kaataa kuksaan kahvia.

– Olen ollut neljä vuotta Björklidenissä ja Riksgränsenissä lasketteluoppaana. Nuorena elin hiihtopummina Ranskan Chamonix'ssa. Siellä aloin myös vuorikiipeillä, ja se on suurin intohimoni. Laskettelu tulee kakkosena. Nytkin jatkaisin mieluiten matkaa aina vain ylöspäin, Bergsten tarinoi kahvitauollamme.

Täällä vartioin minä!
Täällä vartioin minä!

Näkemykseni vain vahvistuu: mieshän on umpihullu.

Huipulla tuulee. Kahvin lämmittävä vaikutus hupenee. On aika miettiä paluuta alas. Bergstenilla on suunnitelma. Seuraamme mestaria jyrkän rinteen reunaan. Rinne ei ole pitkä, mutta korkeusero nostaa hikikarpalot taas pintaan.

– Tässä on paljon pehmeää lunta, kuin höyhenillä laskisi. Seuraa vain minua, tee pitkiä nautinnollisia kaarroksia, nauti joka hetkestä, Bergsten sanoo ja lähtee.

Hiihtohissit lähtevät aivan Riksgränsenin keskustasta.
Hiihtohissit lähtevät aivan Riksgränsenin keskustasta.

Kuperkeikkoja pumpulissa

Bergsten pöllyttää tyylikkäästi lunta kaarrellessaan. Pian hän on rinteen alaosassa odottamassa meitä muita.

Olen ryhmämme keltanokka, muut ovat kokeneita laskettelijoita ja laskevat perässä leikitellen, kaiketi nautiskellen. Lähden liikkeelle. Luonnonrinteessä, vasta sataneessa pumpulilumessa laskeminen tuntuu erikoiselta. Lumi upottaa, vauhti kiihtyy hitaasti. Mutta se kiihtyy.

Tulee kaarroksen aika. Sukset eivät tahdo totella. Käännyn puolittain ja heitän kuperkeikan. Rämmin pystyyn. Sama toistuu seuraavassa mutkassa. Ja sitä seuraavassa.

Alas ehtineet hymyilevät hyväntahtoisesti. Onneksi rinteessä on niin paljon lunta, että kuperkeikkailu ei vammauta, mitä nyt vähän henkisesti.

– Onnittelut, Mika, selvisit. Se oli päivän haastavin osuus. Nyt pidetään hauskaa, Bergsten lupaa.

Puuterilumirinteet houkuttelevat rinnehait näyttäviin temppuihin.
Puuterilumirinteet houkuttelevat rinnehait näyttäviin temppuihin.

Rinne jatkuu loivahkona, ja löydän oman tapani kääntyä upottavassa lumessa. Tuuli suhisee korvissa, laakso lähenee ja talot muuttuvat näkökentässä isommiksi. Mäkeä riittää. Laskettelu kysyy reisilihaksia.

Pidän välillä taukoja ja ihailen arktisen luonnon kauneutta. Olen jo hyljännyt ajatuksen pysyä muiden matkassa. Hiljaa hyvä tulee, alas pääsee kaikilla nopeuksilla.

Lasken hotelli Fjälletin pihaan suksitelineen luo. Pian istun hotellin aulassa, ja takkatuli loimottaa. Kylmä huurteinen tuoksuu edessäni.

Reidet tutisevat, mutta nautin maisemasta Lapporteniin, Lapin porttiin. Näyttää kuin kuu olisi aikojen alkuhämärässä hipaissut Maata ja vienyt puolipallon muotoisen palan tuntureita mennessään.

Björklidenin Fjället tarjoaa huoneiden lisäksi mökkejä.
Björklidenin Fjället tarjoaa huoneiden lisäksi mökkejä.

Vihdoin vohvelia

Hotellin edessä odottaa hytillinen telavaunu. Se täyttyy matkustajista ja lähtee Låktatjåkkon tunturiasemalle 1228 metrin korkeuteen.

Alhaalla aurinko paistaa, mutta perillä odottaa vaakasuoraan viuhuva hyytävä tuuli ja lumimyräkkä. Lapin luonto luo Ruotsissakin outoa taikaa.

Puikahdan kohti mustaseinäistä hirsitaloa. Sisällä odottaa maailman pohjoisin vohvelikahvila. Käyn pirttipöytään, riisun toppatakkini ja tartun vohveliin.

Olen laskettelu-urani huipulla, kukkulan kuningas. Mietin jo tulevaa Åren-retkeä. Pohjoismaiden pisimmät rinteet vain naurattavat Björklidenin veteraania.

Rapea vohveli palkitsee laskettelijan.
Rapea vohveli palkitsee laskettelijan.

Låktatjåkkon vohvelikahvila on maailman korkeatasoisin sananmukaisesti.
Låktatjåkkon vohvelikahvila on maailman korkeatasoisin sananmukaisesti.

Artikkeli on julkaistu ET Matkaopas -lehden numerossa 6/2016.

Laskettelukeskukset

  • Riksgränsenin ja Björklidenin laskettelukeskukset sijaitsevat vierekkäin Kiirunasta kaakkoon lähellä Norjan rajaa, Napapiiriltä 200 kilometriä pohjoiseen. Molemmat tunnetaan hyvistä off-piste-laskuista eli vapaalaskuista rakentamattomilla luonnonlumisilla rinteillä.
  • Björklidenissä on 23 rinnettä ja viisi hissiä. Kittelsdalsin hissi vie korkeimmalle, 1100 metriin. Riksgränsenissä löytyy 15 rinnettä, 6 hissiä ja liki rajattomasti vapaalaskurinteitä. 

Näin pääset perille

  • Helsingistä Tukholman kautta lento Kiirunaan, mistä matkaa perille valtatietä E10 on noin 130 kilometriä. Lentoaika Helsinki-Kiiruna 2,5 tuntia. Kentältä on bussiyhteys laskettelukeskuksiin, 30 e/suunta. Bussi kulkee usein myös Björklidenin ja Riksgränsenin välillä.
  • Kiirettömille sopii juna Tukholmasta Riksgränseniin, matka-aika 18 tuntia.
  • Norjan Narvikin lentokentälle on Riksgränsenistä vain 40 kilometriä, mutta bussiyhteyttä kentältä Ruotsin puolelle ei ole. Ruotsin ja Norjan välinen tie on joskus lumimyrskyn takia päiviä poikki. Oulusta maantietä pitkin Riksgänseniin on 620 kilometriä.
  • Helikopterilla? Arctic Elementsin järjestämillä räätälöidyillä 1-7 päivän Heliski-retkillä kokeneet laskettelijat viedään helikopterilla laskemaan neitseellisille puuterilumille vuoristoon, kuten yli 2 000-metriselle, jyrkkärinteiselle Kebnekaiselle. 

SOS

  • Merkitsemättömillä luonnonrinteillä on lumivyöryvaara. Suksivuokraamoista saa pakollisena lisävarusteena repun, jossa on muun muassa lähetin ja lumilapio. Suksivuokraamojen henkilökunta ja laskettelunopettajat opastavat, miten toimia lumivyöryssä.
  • Laskettelussa voi loukkaantua kaatuessaan. Kannattaa varmistaa ennen matkaa, että vakuutukset ovat voimassa. Kypärä on tärkeä turvavaruste.
  • Ruotsin hätänumero on 112.

Sää

  • Talvisesonki alkaa helmikuussa, kun keli muuttuu epävarmasta aurinkoiseksi. Rinteissä riittää lunta toukokuun puoliväliin. Silloin päivälämpötilat ovat reilusti plussalla, mutta yöt edelleen kylmiä. Säätilan vaihtelut ovat tuntureilla nopeita, mikä kannattaa ottaa huomioon varustevalinnoissa.

Majoitus

  • Riksgränsenissä laskettelukeskuksen sydän on suuri Hotell Riksgränsen, jonka huonevalikoima on laaja himolaskettelijan koppero hyteistä perhesviitteihin. Perhehotelli Meteorologen Ski Lodge tarjoaa personnallista luksusmajoitusta.
  • Björklidenissa majoitustilaa tarjoaa hotelli Fjället 1-4 hengen huoneissa ja lomamökeissä. Todellista huippumajoitusta tarjoaa pieni Låktatjåkkan tunturihotelli 1228 metyrin korkeudessa.