Vuoristopurot ylitetään toisinaan alkeellisia siltoja pitkin.
Vuoristopurot ylitetään toisinaan alkeellisia siltoja pitkin.

Vaellusretki vie huikeisiin vuoristomaisemiin ja pikkuruisiin kyliin, joissa kanat kuopsuttavat ja lapset vilkuttavat ohikulkijoille.

 

Vuoristokylän lapset vetävät tien poikki narun ja rallattavat kovaäänisesti. Leikkimielisestä katusulusta pääsee vain antamalla kymmenen rupian setelin, joka vastaa kymmentä senttiä. Kaivan rinkastani rahaa, ja saan keltaisen samettiruusun ja otsaan punaisen merkin. Näin Nepal viettää hindujen syksyistä tihar-juhlaa.

On vasta aamu, mutta olemme olleet hereillä jo monta tuntia. Opas nouti meidät aamuvarhain majapaikastamme Pokharasta, maan toiseksi suurimmasta kaupungista. Rinkkamme hädin tuskin mahtuivat kolhuiseen taksiin. Olimme viettäneet Fewa-järven rannalla muutaman päivän leväten ja soudellen. Matka Suomesta oli ollut pitkä: lento Delhiin, jatkolento Kathmanduun ja sieltä vielä bussilla kuoppaista tietä seitsemän tuntia Pokharaan.

Nyt jaksamme taas kävellä. Aamuhämärässä pysähdymme Nayapulin kylään. Nepalilaisen mausteisen maitoteen jälkeen lähdemme jalkapatikassa kiertämään Poon Hillin reittiä.

 Vauva kulkee isoäidin mukana peltotöissä.
Vauva kulkee isoäidin mukana peltotöissä.

Pikkukylissä näemme kyläläisiä arkisissa puuhissaan: hampaiden pesua, hiusten harjaamista ja letittämistä sekä pyykkäämistä. Kodit ovat pieniä, japesupaikat sijaitsevat vesipisteen äärellä, usein ihan polun vierellä.

Opas kulkee varmoin askelin edellämme kantaen meidän rinkkojamme. Minulla on vain päiväreppuni – luksusta, kun mietin Lapin­vaelluksiani 20 kiloisen rinkan kanssa.

Ylämäkeen kulkeva tie vaihtuu portaiksi. Kaikki askelmat eivät suinkaan ole tasakorkuisia, vaan välillä saa harppoa puoli metriä. Syke nousee, ja otsamerkki värjää kasvoni punaiseksi. Ymmärrän, että täällä on turha kiirehtiä. Portaita on jo ensimmäisen päivän etapilla parisen tuhatta.

Hidas vauhti, säännölliset tauot ja pienet venyttely­tuokiot auttavat jaksamaan. Ihailtavaa riittää: riisipelto­plänttejä vuoren rinteissä, puhveleita vetämässä auraa ja maatiaiskanoja kuopsuttamassa maata. Samettiruusut loistavat keltaisina rykelminä polun varressa.

Puut kukkivat keväällä maaliskuusta toukokuulle.
Puut kukkivat keväällä maaliskuusta toukokuulle.

Vaellusmajoja, joita kutsutaan nimellä teahouse, on tiheässä. Niissä voi syödä, juoda, levätä ja yöpyä. Pysähdymme yhteen lounaalle. Ruokalistat tulevat pian tutuksi, sillä niissä on vain pientä vaihtelua. Kasvissyöjälle paras on perinteinen dal bhat -ateria, johon kuuluu riisiä, linssikeittoa ja lisukkeita. Lasagne, nuudelit ja pizza valmistetaan paikalliseen tapaan ja voivat yllättää jo ulkonäöllään.

Vielä usean kilometrin korkeudessa myydään kansainvälisiä juomamerkkejä. Mitä ylemmäs kiipeämme, sitä vähemmän lautasella on tuoreita kasviksia ja sitä korkeammat ovat hinnat – viedäänhän kaikki kantamalla ylös kyliin.

Maksan kuitenkin mielelläni vuoristolisän, sillä kylmä virvoitusjuoma tekee terää hikisen päivän jälkeen.

Autoteitä ei ole, ja samoilla vaelluspoluilla kulkevat myös kyliin ruokaa ja muita hyödykkeitä vievät kantajat. He kulkevat nopeasti, toisinaan juoksujalkaa.

 Muulit selviävät jyrkistä rappusista.
Muulit selviävät jyrkistä rappusista.

Nuori mies ohittaa meidät selässään monikerroksinen häkki kanoineen kaikkineen. Vastaan tulevan muulin selkään on viritetty leveä taakka. Eläimet kiikkerine kantamuksineen selviävät jyrkistäkin poluista, uskaliaimmat paikalliset jopa ratsastavat portaissa.

Sukellamme metsään, jossa purot solisevat ja kaskaiden sirinä raastaa korvia. Jättimäiset, värikkäät perhoset ovat kuin sadusta. Kokenut vaelluskumppani kertoo, että jättimäinen alue on huumaavan kaunis keväällä, kun alppiruusut puhkeavat kukkaan.

Oppaamme Cham on kovakuntoinen kaveri, jonka pohje on monta kertaa paksumpi kuin omani. Hän on tottunut kiipeämään isojen kantamusten kanssa retkikuntien mukana korkeille vuorille. Nelipäiväinen Poon Hillin reitti, jonka kuljemme, on hänelle mukavaa tepastelua, nousemmehan vain reiluun kolmeen kilometriin. Toista ovat viikkokausien vaellukset, joilla kannetaan raskaita varusteita ja kiivetään monta kilometriä.

Cham kertoo kuuluvansa gurkhien heimoon, joka tunnetaan taistelijoistaan. Myös Chamin veljet ovat töissä Intian armeijassa.

Dal bhat koostuu monesta ruokalajista samalla lautasella.
Dal bhat koostuu monesta ruokalajista samalla lautasella.

Opas huolehtii, että kaikki sujuu. Kun päivän päätteeksi saavumme vaellusmajaamme, hän esittelee meille huoneemme, näyttää suihkut ja sopii päivällisajan. Päivällisellä hän noutaa ruuan keittiöstä ja tarjoilee sen pitkän pöydän ääreen. Oppaat ruokailevat vasta vaeltajien jälkeen. Joskus he siemailevat myös yrttijuomaksi kutsumaansa alkoholia mutta saapuvat silti selvinä aamiaiselle.

Majan ruokasali on kuin iso olohuone, johon kaikki kokoontuvat lämmittelemään, tarinoimaan ja kuivattamaan vaatteitaan kamiinan ääreen. Moni tulee tutuksi, kun samoihin ihmisiin törmää vaelluspoluilla ja -tuvissa. Osa kulkee yksin, osa ryhmissä. Nuorimmat kulkevat mukana kantorinkassa, vanhimmat ovat vaareja.

Kiinalaiset vaeltajat keskustelevat kanssamme muutamalla osaamallaan englannin sanalla. Naurua riittää. Kaksi keski-ikäistä naista soittaa kännyköillään täysillä Gangnam Style -hittiä. He tanssivat ruokaa odotellessaan.

Mukavinta on tavata paikallisia. Nähdä herttaisen pikkutytön hymyilevän ikkunaluukun takaa tai uurteisen vanhuksen suoristavan selkänsä peltotöissä. Namaste!

Unta ei koskaan tarvitse odotella. Unirytmi muotoutuu valon mukaan. Nukkumaan mennään aikaisin. Kukko pihalla hoitaa herätyskellon virkaa.

 Kamiinan ympärillä syntyy uusia ystävyyksiä.
Kamiinan ympärillä syntyy uusia ystävyyksiä.

Kolmannen yön etapissamme Ghorepanin kylässä on yllättäen kirjakauppa. Sen englanninkielinen valikoima ei ole hääppöinen, mutta ostan Patricia McCormickin kirjoittaman teoksen Sold, joka kertoo ihmiskaupan uhriksi joutuvan nepalilaisen tytön tarinan.

Tämä on kauniin, mutta köyhän maan häpeätahra: moni perhe on niin köyhä, ettei ole varaa edes ruokaan. Ratkaisu on myydä tytär taloudenhoitajaksi rikkaaseen perheeseen. Näin on yksi suu vähemmän ruokittavana ja perhe saa pienen korvaussumman tytöstä. Todellisuudessa lapsi lähetetään usein Intiaan seksityöläiseksi.

Onneksi monet järjestöt, kuten Friends of Maiti Nepal, tekevät tehokasta valistustyötä, ja myytyjen lasten osuus on enää vain murto-osa siitä, mitä kymmenen vuotta sitten. Lisäksi järjestöt etsivät myytyjä tyttöjä ja pyrkivät palauttamaan heidät takaisin koteihinsa.

Myös matkailija voi tehdä hyvää: turismin ansiosta olosuhteet Nepalissa ovat kohentuneet monin paikoin.

Jättimäiset joulutähdet kukkivat Nepalissa jo hyvissä ajoin ennen joulua.
Jättimäiset joulutähdet kukkivat Nepalissa jo hyvissä ajoin ennen joulua.

Huoneestani on huikea näköala alas laaksoon ja kylää ympäröiville vuorille. Ghorepanin kylä sijaitsee 2 800 metrin korkeudessa. Hörpin ikkunan ääressä inkivääri-sitruuna-hunajateetä ja nautin kauneudesta.

Yhtäkkiä alkaa ukkostaa ja sataa rakeita. Seutu on maan sateisimpia ja tunnettu vaihtelevista sääoloistaan.

Raekonsertti yltyy niin kovaääniseksi, että toivon, ettei myrsky vie peltikattoamme mennessään.

Majassa on hyytävän kylmä, eikä suihkuun meno todellakaan houkuttele, mutta pakotan itseni riisuutumaan ja pesulle ennen päivällistä. Lämmintä vettä riittää vain ensimmäisille. Pikapesun jälkeen hytisen hetken untuvamakuupussissani.

Otsalamppujen valossa kulkeva jono muistuttaa pitkää tuhatjalkaista.

Herätys on aamulla jo kello 4.30, paljon ennen auringonnousua. Iso joukko unisia vaeltajia kulkee hiljaa kolmen vartin matkan ylös Poon Hillin vuorelle tai kukkulalle, kuten täällä kutsutaan paikallisittain pieniä, pari- ja kolmekilometrisiä huippuja. Otsalamppujen valossa kulkeva jono muistuttaa pitkää tuhatjalkaista.

Ylhäällä paleltaa. Pienessä majassa myydään teetä ja kaakaota. Kuuma kuppi tulee nyt tarpeeseen. Lämmitän sormiani peltimukin kyljessä. Jännittyneinä odotamme, että aurinko ilmestyisi näkyviin.

Poon Hill on reitin korkein piste, 3 210 metriä, ja matkan kohokohta. Hyvällä onnella huipulla avautuu laaja näkymä ympärillä kohoaville Himalajan vuorille, joista korkeimmat ovat yli 8 000-metriset Dhaulagiri ja Annapurna. Huonolla onnella näen lumiset huiput vain postikorteista.

Henkäisen helpotuksesta, kun pilvimassat väistyvät valkoisina hohtavien vuorten edestä. Värikkäät rukous­liput värisevät tuulessa. Haikeus valtaa mielen.

 Australialaiset Karolina ja Mark virkistyivät Jhinun kylän kuumilla lähteillä Annapurna Base Camp -vaelluksen jälkeen.
Australialaiset Karolina ja Mark virkistyivät Jhinun kylän kuumilla lähteillä Annapurna Base Camp -vaelluksen jälkeen.

Hyvä tietää

Näin perille

  •  Suomesta järjestetään vaellusmatkoja Nepaliin, esimerkiksi Annapurnalle, 17 päivää, 2 600 e.
  •  Omatoimimatka Helsingistä Kathmanduun, meno-paluu, kaksi välilaskua, alkaen 720 e.
  •  Suomalainen tarvitsee Nepaliin viisumin, jonka saa lentokentältä. Passin pitää olla voimassa vähintään 6 kk viisumia haettaessa. Viisumi 15 päiväksi 25 e.

Paras aika matkustaa

  • Maalis–huhtikuu ja loka–marraskuu. Sadekausi kesäkuun lopusta syyskuun puoliväliin.

SOS

  • Ota kaikenkattava matkavakuutus.
  • Älä lähde vaellukselle yksin. Käytä luotettavia matkatoimistoja, kuten walkecotrek.com
  • Tiet ovat huonokuntoisia, liikenne vasemmanpuoleinen. Jos liikenneonnettomuudessa on osapuolena ulkomaalainen, häntä pidetään yleensä syyllisenä onnettomuuteen. Korvausvaatimukset ovat suuria.
  • Maa on maanjäristys-alueella, järistyksiä usein.
    seismonepal.gov.np
  • Nepalin sairaalat eivät vastaa länsimaista tasoa. Suomen suurlähetystö neuvoo Kathmandun luotettavat klinikat.
    formin.fi > matkustustiedotteet
  • Juo vain pullotettua vettä ja pese kädet usein saippualla. Varaudu turistiripuliin.
  • Perusrokotusten lisäksi hepatiitti A -suojaus.
  • Vuoristotaudin oireet: päänsärky, pahoinvointi ja unettomuus. Anna elimistölle aikaa sopeutua nousemalla vuoristossa riittävän hitaasti, yli 2 500 metrin korkeudessa 300 metriä vuorokaudessa. Arviolta 40 % vaeltajista sairastuu vuoristotautiin 4 200 metrin korkeudessa.

Trekkaaminen

Vaeltamista kylien halki kutsutaan trekkaamiseksi. Se eroaa muusta vaeltamisesta siinä, että samalla pääsee tutustumaan kylien elämään ja syömään sekä yöpymään vaellustuvissa. Trekkaaja ei etsi yksinäisyyttä, vaikka nauttii luonnonrauhasta ja kauneudesta. poonhilltrekking.com

Vanha Jeti

Nepal – täydelliset maastot vaeltajalle

Onhan se mukavaa, että toimittaja on löytänyt Nepalin ja vuoristovaelluksen. Tuollainen muutaman päivän kiekka ei kyllä vielä anna todellista kuvaa siitä, mitä OIKEA vaeltaminen pitää sisällään, nimittäin todellista matkantekoa tiettömillä alueilla, kasvillisuus- ja kultturivyöhykkeiltä toiselle. Olen vaeltanut Nepalissa viimeisten 30 vuoden aikana kymmenkunta kertaa ja vaellusten pituudet ovat ollet kymmenestä 52 päivään. Normaalilla maalaispojan, ja vaimoni kohdalla maalaistytön, sitkeydellä...
Lue kommentti

Sinikka Saastamoisen lapset puolisoineen ja lapsineen vuokraavat joka jouluksi mökin, johon mahtuu koko heimo.

1960-luvulla pohjoiskarjalainen Sinikka Saastamoinen jäi leskeksi neljän alle 10-vuotiaan lapsen kanssa. Lisäksi hän odotti viidettä.

– Perhe hitsautui yhteen niin tiukasti, että aikuiset lapset perheineen haluavat vieläkin viettää joulut yhdessä, kertoo Maija-Liisa Punta-Saastamoinen, Sinikan ainoan pojan Maurin vaimo.

Miniä ja vävyt ovat sopeutuneet perinteeseen.

– Aiemmin menimme kaikki – puolisot, lapset ja lastenlapset – anopin luo, mutta nyt haluamme, että hän saa helpon joulun. Kahdeksankymppisen mummon koko joulukuu ei saa mennä keittiössä.

Kuvassa vasemmalla Pirjo, etualalla Elmeri. Suvetar ja Kaisa koristelevat kuusta.
Kuvassa vasemmalla Pirjo, etualalla Elmeri. Suvetar ja Kaisa koristelevat kuusta.

Pinja koristelee kuusta.
Pinja koristelee kuusta.

Joka jouluksi suku vuokraa mökin, yleensä eri paikasta. Viime vuonna valinta oli Simpelejärvi, jonka rannalla olevaan mökkiin mahtui koko 20 hengen seurue.

Joulunviettoon tulevat Maurin ja Maija-Liisan lisäksi heidän lapsensa Jesperi, 27, ja Suvetar, 22, sekä Maurin sisarukset lapsineen. Maurin sisar Pirjo ja hänen miehensä Pentti Sahlman ajavat vuokramökille Vantaalta. Sinikan esikoistytär Eija ja hänen puolisonsa Pauli Purmonen tulevat Joensuusta, samoin tytär Tarja ja Heino Hämäläinen poikansa Severin kanssa. Tytär Heli tulee joulunviettoon Tampereelta miehensä Keijo Karjulan ja lastensa Jonnen, Pinjan ja Elmerin kanssa.

– Parasta on yhdessäolo. Tuntuu hyvältä päivittää kuulumiset ilman kiirettä. Jokainen tuo jotain jouluruokaa. Esimerkiksi Mauri tekee sinapin, minä jälkiruuan. Tarja on koristelemisen mestari, hän tuo kukat, viimeksi upeat jouluruusut, Maija-Liisa sanoo.

Pirjo ottaa rennosti.
Pirjo ottaa rennosti.

Kodassa paistetaan makkaraa.
Kodassa paistetaan makkaraa.

Näkymä Parikkalan mökin ikkunasta pysäytti.

– Istuin sohvalla ja vain katselin, järvi tuli kuin syliin. Jää oli kaunista, vaikka sen päällä oli muutama sentti vettä. Kastelimme siinä varpaat saunan jälkeen, Maija-Liisa kertoo.

Suvun ohjelmaan kuuluu jouluna herkuttelu, saunominen, ulkoilu ja Trivial Pursuit -peli. Viimeksi sitkeimmät pelasivat aamuneljään.

– Sen jälkeen nukuimme hyvin.

Sinikka viettää joulua lapsenlapsensa Kaisan kanssa.
Sinikka viettää joulua lapsenlapsensa Kaisan kanssa.

Jouluaamuna mummo heräsi keittämään puuron, ja puolen päivän jälkeen koko seurue lähti ulos.

– Oli ihana nähdä, kun mummo käveli nuorten kanssa käsikoukkua ja nautti siitä, että kaikki ovat koolla.

Huvila.net > Loikonsaari 3


Mukana joulunvietossa oli myös Uniikki-kissa. Perhe tuo vuokramökille mukanaan myös piparkakkutalon.
Mukana joulunvietossa oli myös Uniikki-kissa. Perhe tuo vuokramökille mukanaan myös piparkakkutalon.

Ruotsin Lapista ei löydä joulupukkia, mutta hurjia rinteitä senkin edestä. Keltanokka lähti testaamaan, miten pääsee alas Riksgränseniä ja Björklideniä.

Opashan on hullu!

Olen saapunut vasta tunti sitten Ruotsin Lappiin, marssinut saman tien suksivuokraamoon, ährännyt vaivalloisesti massiiviset laskettelumonot jalkaan ja kuunnellut huolestuneena miniluentoa lumivyöryn vaaroista. Ja nyt pitäisi seurata lasketteluopasta vielä kilometri ylämäkeen kohti tunturin huippua.

Olen näännyksissä, hikinorot valuvat poskilla. Ihan kuin noutajan kalsa kosketus tuntuisi olkapäillä.

Björklidenin laelta näkyy Norjaan saakka.
Björklidenin laelta näkyy Norjaan saakka.

Matkaa on tehty jo puoli tuntia, ylämäkeen luonnollisesti. Björklidenin laskettelukeskus näkyy alhaalla pienenä. Horisontissa siintävät Norjan tunturit ja jossain niiden takana Atlantti. Jalassani on karvapohjaiset sukset. Ne eivät lipsu senttiäkään. Eivätkä kyllä luistakaan. Niillä vain tampataan matkaa ylämäkeen.

– Mika, sinä pystyt tähän. Ajattele, miten hienot maisemat ylhäällä odottavat. Sitten laskettelemme pitkin neitseellisiä lumia alas laaksoon. Det är kul! tsemppaa opas Kim Bergsten.

Mihin olen joutunut?

Opas Kim Bergsten vei meidät huipulle.
Opas Kim Bergsten vei meidät huipulle.

Sisulla huipulle

Kokeilin laskettelua ensimmäisen kerran 15-vuotiaana Jyväskylän Laajavuoressa. Alku oli vauhdikas, syöksyin pipo silmillä rinteen suoraan alas. En osannut oudoilla suksilla kurvata, kun en tullut keneltäkään kysyneeksi, miten se tapahtuu. Vauhdin sain pysähtymään juuri ennen parkkipaikkaa.

Sen jälkeen eksyin mäkeen satunnaisesti, keskimäärin kerran vuosikymmenessä. Rinteessä oli joka kerta kivaa, mutta laskettelupuremaa en koskaan saanut. Ehkä Suomen rinteet olivat liian vaatimattomia tällaiselle Laajavuoren veteraanille.

Sitten ystäväni houkutteli testaamaan "vähän kovempaa kamaa", Ruotsin Lapin tuntureita. Ruotsihan on suomalaiselle kuin Amerikka. Siellä kaikki on hienompaa ja suurempaa, niin tunturitkin. Ruotsin Åre tunnetaan pikku-Alppeina, sillä sen korkein huippu Åreskutan yltää yli 1400 metriin. Rinteet ovat kilometrien pituisia. Suomen laskettelukeskuksissa moisista lukemista vain unelmoidaan.

Luonnonrinteissä lasketaan kuin pumpulissa.
Luonnonrinteissä lasketaan kuin pumpulissa.

Vierekkäin sijaitsevissa Björklidenissä ja Riksgränsenissa tunturit kohoavat reiluun kilometriin. Niiden luonnonrinteet sopivat monipuoliseen lasketteluun kuin valetut.

Bergsten on päässyt tunturin laelle ja jatkaa tsemppaamista. Ammattilaiselle kapuaminen on niin helppoa. Määränpää häämöttää, tamppaan karvapohjasuksiani rinnettä vimmaisesti ylös suomalaisella sisulla.

Det är kul! Det måste vara kul!

Lopulta pääsen perille. Viisikymppisen kunto voisi olla kovempikin, mutta olen yhä elossa.

Hiihtopummin tunnustukset

Bergsten auttaa irrottamaan karvapohjat suksista. Vedän keuhkot täyteen tunturi-ilmaa ja annan katseeni nuolla horisonttia. Olen kilometrin lähempänä taivasta kuin tunti sitten suksivuokraamossa. Olo on juhlallinen. Alan ymmärtää, miksi joskus pitää kärsiä, että voi nauttia.

Bergsten kaataa kuksaan kahvia.

– Olen ollut neljä vuotta Björklidenissä ja Riksgränsenissä lasketteluoppaana. Nuorena elin hiihtopummina Ranskan Chamonix'ssa. Siellä aloin myös vuorikiipeillä, ja se on suurin intohimoni. Laskettelu tulee kakkosena. Nytkin jatkaisin mieluiten matkaa aina vain ylöspäin, Bergsten tarinoi kahvitauollamme.

Täällä vartioin minä!
Täällä vartioin minä!

Näkemykseni vain vahvistuu: mieshän on umpihullu.

Huipulla tuulee. Kahvin lämmittävä vaikutus hupenee. On aika miettiä paluuta alas. Bergstenilla on suunnitelma. Seuraamme mestaria jyrkän rinteen reunaan. Rinne ei ole pitkä, mutta korkeusero nostaa hikikarpalot taas pintaan.

– Tässä on paljon pehmeää lunta, kuin höyhenillä laskisi. Seuraa vain minua, tee pitkiä nautinnollisia kaarroksia, nauti joka hetkestä, Bergsten sanoo ja lähtee.

Hiihtohissit lähtevät aivan Riksgränsenin keskustasta.
Hiihtohissit lähtevät aivan Riksgränsenin keskustasta.

Kuperkeikkoja pumpulissa

Bergsten pöllyttää tyylikkäästi lunta kaarrellessaan. Pian hän on rinteen alaosassa odottamassa meitä muita.

Olen ryhmämme keltanokka, muut ovat kokeneita laskettelijoita ja laskevat perässä leikitellen, kaiketi nautiskellen. Lähden liikkeelle. Luonnonrinteessä, vasta sataneessa pumpulilumessa laskeminen tuntuu erikoiselta. Lumi upottaa, vauhti kiihtyy hitaasti. Mutta se kiihtyy.

Tulee kaarroksen aika. Sukset eivät tahdo totella. Käännyn puolittain ja heitän kuperkeikan. Rämmin pystyyn. Sama toistuu seuraavassa mutkassa. Ja sitä seuraavassa.

Alas ehtineet hymyilevät hyväntahtoisesti. Onneksi rinteessä on niin paljon lunta, että kuperkeikkailu ei vammauta, mitä nyt vähän henkisesti.

– Onnittelut, Mika, selvisit. Se oli päivän haastavin osuus. Nyt pidetään hauskaa, Bergsten lupaa.

Puuterilumirinteet houkuttelevat rinnehait näyttäviin temppuihin.
Puuterilumirinteet houkuttelevat rinnehait näyttäviin temppuihin.

Rinne jatkuu loivahkona, ja löydän oman tapani kääntyä upottavassa lumessa. Tuuli suhisee korvissa, laakso lähenee ja talot muuttuvat näkökentässä isommiksi. Mäkeä riittää. Laskettelu kysyy reisilihaksia.

Pidän välillä taukoja ja ihailen arktisen luonnon kauneutta. Olen jo hyljännyt ajatuksen pysyä muiden matkassa. Hiljaa hyvä tulee, alas pääsee kaikilla nopeuksilla.

Lasken hotelli Fjälletin pihaan suksitelineen luo. Pian istun hotellin aulassa, ja takkatuli loimottaa. Kylmä huurteinen tuoksuu edessäni.

Reidet tutisevat, mutta nautin maisemasta Lapporteniin, Lapin porttiin. Näyttää kuin kuu olisi aikojen alkuhämärässä hipaissut Maata ja vienyt puolipallon muotoisen palan tuntureita mennessään.

Björklidenin Fjället tarjoaa huoneiden lisäksi mökkejä.
Björklidenin Fjället tarjoaa huoneiden lisäksi mökkejä.

Vihdoin vohvelia

Hotellin edessä odottaa hytillinen telavaunu. Se täyttyy matkustajista ja lähtee Låktatjåkkon tunturiasemalle 1228 metrin korkeuteen.

Alhaalla aurinko paistaa, mutta perillä odottaa vaakasuoraan viuhuva hyytävä tuuli ja lumimyräkkä. Lapin luonto luo Ruotsissakin outoa taikaa.

Puikahdan kohti mustaseinäistä hirsitaloa. Sisällä odottaa maailman pohjoisin vohvelikahvila. Käyn pirttipöytään, riisun toppatakkini ja tartun vohveliin.

Olen laskettelu-urani huipulla, kukkulan kuningas. Mietin jo tulevaa Åren-retkeä. Pohjoismaiden pisimmät rinteet vain naurattavat Björklidenin veteraania.

Rapea vohveli palkitsee laskettelijan.
Rapea vohveli palkitsee laskettelijan.

Låktatjåkkon vohvelikahvila on maailman korkeatasoisin sananmukaisesti.
Låktatjåkkon vohvelikahvila on maailman korkeatasoisin sananmukaisesti.

Artikkeli on julkaistu ET Matkaopas -lehden numerossa 6/2016.

Laskettelukeskukset

  • Riksgränsenin ja Björklidenin laskettelukeskukset sijaitsevat vierekkäin Kiirunasta kaakkoon lähellä Norjan rajaa, Napapiiriltä 200 kilometriä pohjoiseen. Molemmat tunnetaan hyvistä off-piste-laskuista eli vapaalaskuista rakentamattomilla luonnonlumisilla rinteillä.
  • Björklidenissä on 23 rinnettä ja viisi hissiä. Kittelsdalsin hissi vie korkeimmalle, 1100 metriin. Riksgränsenissä löytyy 15 rinnettä, 6 hissiä ja liki rajattomasti vapaalaskurinteitä. 

Näin pääset perille

  • Helsingistä Tukholman kautta lento Kiirunaan, mistä matkaa perille valtatietä E10 on noin 130 kilometriä. Lentoaika Helsinki-Kiiruna 2,5 tuntia. Kentältä on bussiyhteys laskettelukeskuksiin, 30 e/suunta. Bussi kulkee usein myös Björklidenin ja Riksgränsenin välillä.
  • Kiirettömille sopii juna Tukholmasta Riksgränseniin, matka-aika 18 tuntia.
  • Norjan Narvikin lentokentälle on Riksgränsenistä vain 40 kilometriä, mutta bussiyhteyttä kentältä Ruotsin puolelle ei ole. Ruotsin ja Norjan välinen tie on joskus lumimyrskyn takia päiviä poikki. Oulusta maantietä pitkin Riksgänseniin on 620 kilometriä.
  • Helikopterilla? Arctic Elementsin järjestämillä räätälöidyillä 1-7 päivän Heliski-retkillä kokeneet laskettelijat viedään helikopterilla laskemaan neitseellisille puuterilumille vuoristoon, kuten yli 2 000-metriselle, jyrkkärinteiselle Kebnekaiselle. 

SOS

  • Merkitsemättömillä luonnonrinteillä on lumivyöryvaara. Suksivuokraamoista saa pakollisena lisävarusteena repun, jossa on muun muassa lähetin ja lumilapio. Suksivuokraamojen henkilökunta ja laskettelunopettajat opastavat, miten toimia lumivyöryssä.
  • Laskettelussa voi loukkaantua kaatuessaan. Kannattaa varmistaa ennen matkaa, että vakuutukset ovat voimassa. Kypärä on tärkeä turvavaruste.
  • Ruotsin hätänumero on 112.

Sää

  • Talvisesonki alkaa helmikuussa, kun keli muuttuu epävarmasta aurinkoiseksi. Rinteissä riittää lunta toukokuun puoliväliin. Silloin päivälämpötilat ovat reilusti plussalla, mutta yöt edelleen kylmiä. Säätilan vaihtelut ovat tuntureilla nopeita, mikä kannattaa ottaa huomioon varustevalinnoissa.

Majoitus

  • Riksgränsenissä laskettelukeskuksen sydän on suuri Hotell Riksgränsen, jonka huonevalikoima on laaja himolaskettelijan koppero hyteistä perhesviitteihin. Perhehotelli Meteorologen Ski Lodge tarjoaa personnallista luksusmajoitusta.
  • Björklidenissa majoitustilaa tarjoaa hotelli Fjället 1-4 hengen huoneissa ja lomamökeissä. Todellista huippumajoitusta tarjoaa pieni Låktatjåkkan tunturihotelli 1228 metyrin korkeudessa.