Porilainen Ilari Tapio kuluttaa kulttuuria ennakkoluulottomasti. Hän hakeutuu uteliaasti niin klassisen kuin underground-musiikin konsertteihin, mutta diggailee myös Beatlesia.

Toimittaja Ilari Tapio, 59, kuvailee itseään kulttuurin löytöretkeilijäksi. Hän viihtyy taidenäyttelyissä ja tanssiesityksissä – esimerkiksi Tero Saarisen muutaman vuoden takainen Hunt-esitys on vieläkin mielessä. Musiikki ja erityisesti jazz ovat syvimmällä sielussa.

– Kuulin nuorena ja vastaanottavaisena Porissa Cecil Tayloria – vuosi oli 1976, ja se oli tajunnan räjäyttävä elämys. Olin aloittanut musiikin kuuntelun Beatleseista, ja lähdin sitten sivupoluille katsomaan, mitä sieltä löytyy.

Ilarin mukaan jazzissa on hienointa sen yllätyksellisyys: seuraavan kulman takana voi olla mitä vain. Taitavan soittajan kyky luoda erilaisia tunnelmia on koskettavaa. Kulttuurissa on ylipäätään tärkeää, että se tuntuu. Hyvä viihdekin voi saada sen aikaan. Esimerkistä käy vuoden 2014 euroviisuvoittaja Conchita Wurst ja Rise Like A Phoenix.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Hyvän musiikin perässä Ilari on valmis lähtemään ulkomaillekin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Syksyllä Kate Bush konsertoi 30 vuoden jälkeen Lontoossa, ja sinne oli päästävä. Kun hän astui lavalle, yleisö räjähti. Sellaista tunnelmaa en ole kokenut missään, Ilari myhäilee vieläkin.

Paratiisi Porissa

– Pori Jazz on edelleen jazzin ystävän paratiisi, vaikka jotkut kritisoivat, että Tom Jonesit ja Paul Ankat pilasivat sen.

Pari vuotta sitten tapahtumassa otettiin uudelleen käyttöön Lokki-lava, ja siellä esitettiin pelkkää jazzia.

Jyrki Kankaan merkitystä jazzien kehittäjänä ei voi liikaa korostaa. Pikkukaupungissa festarista tulee koko paikkakunnan tapahtuma, ja paljolti sille perustuu jazzien ainutlaatuinen tunnelma.

Voimannostajien kaupunki

– Jos Porilla on maine lyhyttukkaisten voimannostajatyyppisten miesten kaupunkina, niin Juha Seppälä sopii siihen seuraan hyvin. Hän kirjoittaa hyvin niukkaa tekstiä, jonka helposti tunnistaa miehen tekemäksi. Kirjat eivät päästä lukijaansa helpolla. Matka aurinkoon -kirjaa en ole ehtinyt vielä lukea. Siinä on Seppälälle poikkeuksellisesti naisia päähenkilöinä.

Ilari kiittelee Maire Gullichsenia, joka onnistui saamaan taidemuseon Porin kokoiseen kaupunkiin.

Marketta Seppälä vei toimintaa voimakkaasti eteenpäin.

Porista on lähtöisin karismaattisia miehiä kuten tanssijat Tero Saarinen, Jorma Uotinen ja Pori Dance Companya vetävä Mikko Lampinen – kiitos Liisa Nojosen tanssikoulun.

– Ehkä täällä on myös Liverpool-ilmiötä, joka vaikutti Beatlesin taustalla. Kasvuympäristössä pitää olla särmää, jotta se voi jalostaa karismaattisia taiteilijoita. Eikä mainitsematta voi jättää tietenkään Salme Pasia, tuota voitokasta Liitto-Oravaa ja AY-jyrsijää!

Pori tunnettiin pitkään Dingon ja Mamban kotikaupunkina, mutta nyt siitä on kehittynyt melkein huomaamatta underground-musiikin keskus.

– Esimerkiksi Circle-yhtyeellä on kansainvälinen kulttimaine, ja tunnettu on myös Kuusumun profeetta. Vapaa ammattiteatteriryhmä Rakastajat tekee ennakkoluulotonta teatteria.

Upeat ruukit

Fiskarsin ruukkialueen kaikki tuntevat, mutta Satakunnassakin löytyy: Kauttua Eurassa ja Leineperi Ulvilassa.

– Oma suosikkini on Ahlströmin ruukkialue Noormarkussa.

Alueella on kauniita rakennuksia ruukin kukoistusajalta 1800-luvun lopulta ja 1900-luvun alusta, ja kivenheiton päässä Alvar Aallon suunnittelema Villa Mairea. Ruukkialueen sivuitse virtaa Noormarkun joki, jonka varressa kulkee pitkä kävelypolku.

– Maisemat ovat villejä, välillä tuntuu kuin vaeltaisi suorastaan erämaassa.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 2/2015. Kulttuurikulkuri-sarjassa kulttuurin suurkuluttajat ympäri Suomen kertovat omista suosikeistaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla