Hedelmät ja vihannekset nostavat veden kielelle Nuwara Eliyan torilla.
Hedelmät ja vihannekset nostavat veden kielelle Nuwara Eliyan torilla.
Haparanan norsusafarille lähdetään varhain aamulla, kun ei vielä ole liian kuuma.
Haparanan norsusafarille lähdetään varhain aamulla, kun ei vielä ole liian kuuma.
Dambullan temppeliluolat ovat täynnä buddhalaisen taiteen aarteita.
Dambullan temppeliluolat ovat täynnä buddhalaisen taiteen aarteita.
Noin 70 prosenttia srilankalaisista on buddhalaisia.
Noin 70 prosenttia srilankalaisista on buddhalaisia.
Isäntä ottaa vastaan vieraat tienvarren ruokapaikassa.
Isäntä ottaa vastaan vieraat tienvarren ruokapaikassa.
Morsiustyttöjä srilankalaisissa häissä.
Morsiustyttöjä srilankalaisissa häissä.
Vesiputous Elian kylän lähistöllä kutsuu virkistäytymään.
Vesiputous Elian kylän lähistöllä kutsuu virkistäytymään.
Intian valtameren aallot huuhtovat Colombon rantaa.
Intian valtameren aallot huuhtovat Colombon rantaa.

Saarivaltion rannat ovat kuumia, ja palmut keinuvat vienossa tuulessa. Sisämaassa odottavat temppelit, teeplantaasit ja elefantit.

Puhelin pärähtää hotellihuoneessamme aamulla kello kuusi.

– Hyvää huomenta, autonkuljettajanne täällä. Mihin aikaan haluaisitte lähteä?

Ennen Sri Lankan matkaa meitä varoitettiin saaren liikenteestä. Ei kannattaisi edes ajatella oman auton vuokraamista. Niinpä tilasimme kuljettajan viemään meitä ympäri saarta.

Aurinko on juuri noussut Colombossa. Tammikuun keskilämpötila keikkuu kolmenkymmenen asteen paremmalla puolella. Tarkenemme.

Aamiaisella kokki taiteilee meille appamin, pienen kulhomaiseksi muotoillun ohuen pannukakun, jonka pohjalle paistetaan kananmuna. Ikkunasta avautuu näköala Intian valtamerelle.

Suoraan pähkinästä

Suuntaamme kohti koillista, saaren keskiosan kulttuurikolmiota. Se muodostuu kolmen muinaisen pääkaupungin, Anuradhapuran, Polonnaruwan ja Kandyn välisestä alueesta ja on kuuluisa buddhalaisesta arkkitehtuuristaan ja taiteestaan. Ensimmäinen etappimme on muinainen Sigiriya parisataa kilometriä pääkaupungista Colombosta.

Tievarsien mainosviidakko on tiheä, joka paikasta pistävät esiin singaleesin- ja englanninkieliset kyltit. Puolimatkassa suurten kookosviljelmien kohdalla pidämme tauon.

Ostamme katukeittiöstä kookosmehun, thambilin. Juoma tarjoillaan suoraan pähkinästä. Myyjä muotoilee sen taitavasti suurella veitsellään ja avaa maljaksi. Virkistävää ja kuulemma hyvin ravitsevaa.

Viiden tunnin ajoseikkailun jälkeen saavumme Sigiriyaan eli Leijonakalliolle, jonka laelle kuningas Kassapa rakennutti palatsinsa reilut 1 500 vuotta sitten.

Palatsin raunioihin ja upeisiin kalliomaalauksiin pääsee tutustumaan vain kiipeämällä tuhatkunta porrasta jyrkän vuorenseinämän laitaa.

Mitä korkeammalle pääsemme, sitä kapeammiksi kiviportaat käyvät. Onneksi kaiteet tuntuvat tukevilta.

Puolivälissä pidämme tauon maisemia ihaillen. Alhaalla levittäytyvä viidakko näyttää eteerisen kauniilta. Vehreiden latvojen yllä kilometrien päässä pilkistää Mihintalen valtava Buddha-patsas.

Meille riittää tällä kertaa. Ylemmäs emme uskalla, vaikka suurin osa ryhmästämme jatkaa kallion laelle asti.

Läheisessä Habaranan kaupungissa on kätevä yöpyä, sillä se sijaitsee sopivan matkan päässä useimmista kulttuurikolmion vierailukohteista.

Pari vuotta sitten valmistunut Sorowwa Resort & Spa sijaitsee rauhallisella paikalla suuren järven rannalla. Virkistäydymme uima-altaan viileässä vedessä ennen illallista. Myös perinteisiä Ayurveda-hoitoja on tarjolla.

Fanttien marssi

Aamulla heräämme parvekkeemme alta kuuluviin ääniin: norsuhan se siellä tallustelee kuljettaen selässään päivän ensimmäisiä luontoretkelle menijöitä. Norsun rauhallinen askellus on äänetöntä, mutta turistien keskustelu ja ihastelu kuuluvat kauas. Kohta fantteja kulkee peräkanaa puolisen tusinaa.

Norsusafarit ja norsut ovat Sri Lankan matkailuvaltteja. Elefantti on täällä aina ollut korvaamaton kumppani niin raskaan työn tekijänä kuin juhlakulkueiden kruununakin.

Pinnawelan norsuorpolassa pääsee eläimiin aivan kosketusetäisyydelle. Vierailu kannattaa ajoittaa aamuun tai iltapäivään, jolloin voi osallistua nuorimpien elefanttien pesemiseen ja tuttipullolla syöttämiseen. Päivittäin pääsee myös seuraamaan norsujen riemukasta kylpyretkeä läheiselle joelle.

Lähellä orpokotia sijaitsevat Dambullan temppeliluolat tarjoavat vierailijalle yltäkylläisesti buddhalaista taidetta. 160 metrin matkalle graniittikallioon louhitut viisi luolaa on koristeltu katosta lattiaan maalauksilla ja patsailla.

Luoliin pääsee tutustumaan kipuamalla ensin varttitunnin kiviportaita kallion ylätasanteelle. Villit makaki-apinat tulevat syömään kädestä.

Kengät pitää jättää vartioidulle lippuluukulle. Vierailijat sipsuttavat avojaloin tai sukkasillaan tunnelmavalaistuun, värikkääseen luolastoon ihastelemaan tekijöiden taituruutta ja vaivannäköä.

Viidakon kosto

Matkalla Pinnawelasta Kandyn kaupunkiin kuljettajamme kertoo tien reunaan rakennetun muistomerkin tarinan. Vuonna 1829, brittien siirtomaaherruuden aikaan, englantilainen kapteeni Dawson menehtyi käärmeenpuremaan rakennuttaessaan tätä tietä viidakon läpi. Paikalliset sanoivat, että se oli viidakon kosto sitä häiritsevälle.

Dawsonille pystytettiin joka tapauksessa komea muistomerkki, ja tie rakennettiin loppuun. Se yhdisti Colombon ja Kandyn kaupungit ja on ahkerassa käytössä edelleen.

Keskelle saarta miltei läpitunkemattomaan viidakkoon perustettu Kandy suojautui 1500-luvulla portugalilaisten ja myöhemmin hollantilaisten siirtomaavallalta vaalien omia singaleesi-perinteitään. Vasta englantilaiset saivat Kandyn antautumaan 1800-luvun alussa.

Reilun sadantuhannen asukkaan Kandy on nykyäänkin merkittävä kulttuurikaupunki ja rauhoittava vastakohta Colombon ihmisvilinälle. Maan tärkein buddhalaispyhäkkö, Pyhän Hampaan Temppeli, sijaitsee kaupungin länsiosassa Kandyjärven rannalla. Lootuskukkia kantavat pyhiinvaeltajat johdattavat temppelin ajattomaan tunnelmaan.

Iltaisin kansantanssijat väläyttelevät taitojaan Kandyn kulttuuritalossa. Tunnin kestävässä näytöksessä rummut pärisevät värikkäisiin asuihin pukeutuneiden tanssijoiden esittäessä kymmenen ohjelmanumeroa. Show huipentuu tulennielijöiden kävelyyn kuumalla hiilipedillä.

Ateria-aikaan kannattaa ajaa kaupunkia ympäröiville vuorille. Siellä sijaitsevat ravintolat tarjoavat upeat näkymät historialliseen Kandyyn.

Ceylonin teetä

Matka jatkuu ylemmäs vuoristoon kohti teeplantaaseistaan tunnettua Nuwara Eliyaa. Kuskimme avaa autonikkunat ja kehottaa meitä vetämään keuhkot täyteen virkistävää ilmaa.

Hän on syntyperäinen colombolainen ja tietää kertoa, että pääkaupunkilaiset lomailevat Nuwara Eliyassa maalis–toukokuussa, kun Colombossa sää käy liian kuumaksi. Samoin tekivät englantilaiset siirtomaaherrat 1800-luvulla. He perustivat Nuwara Eliyan puutarhakaupungin maan korkeimman vuoren Pidurutalagalan juurelle.

Nuwara Eliya on yhä hyvin englantilainen. Sir Edward Barnesin kodikseen rakennuttama Grand Hotel elää kuin aikakapselissa. Hotellin aula, tilava päivällissali, puupaneloitu baari tunnelmallisine takkoineen ja biljardihuone ovat kuin suoraan vanhasta englantilaisesta kartanohotellista.

Pikku-Englanniksi ristitystä Nuwara Eliyan kaupungista löytyvät luonnollisesti myös golfkenttä, hevoskilparata ja monia englantilaistyyliin rakennettuja taloja sievine puutarhoineen.

On pakko pysähtyä juomaan kupillinen teetä. Sri Lanka on maailman kolmanneksi tärkein teentuottajamaa. Siitä on kiittäminen englantilaisia, jotka maailmanvalloituksillaan ihastuivat kiinalaiseen teehen ja alkoivat viljellä sitä ensin Kandyn lähistöllä ja sitten Nuwara Eliyan rinteillä.

Kierrämme oppaan kanssa Mackwoods-plantaasin tehtaan ja istahdamme terassille, josta avautuu vehreä näkymä yli peltojen.

Plantaasin kaupasta ostamme tuliaiset. Teepaketin kyljessä lukee Mackwoods Ltd, Knightsbridge, London. Englantilaisilla on näköjään vieläkin sormensa pelissä Sri Lankan teebisneksessä.

Jeeppien armeija

Nuwara Eliyasta suuntaamme kohti etelärannikkoa. Tie vuorilta alas kiemurtelee ohi vesiputousten, joista kuuluisin on Devon Falls.

Lounas tienvarren piskuisessa bambumajassa osoittautuu herkulliseksi. Srilankalaiseen tapaan isäntäpari hymyilee ja hääräilee alati täyttääkseen vierailijan toiveet.

Seuraavana aamuna on taas aikainen herätys. Jeeppi odottaa meitä puoli kuudelta hotellin edessä. Lähdemme kohti Yalaa, joka on Sri Lankan suurimpia kansallispuistoja.

Puolen tunnin kuluttua saavumme puiston portille ja huomaamme, ettemme ole yksin. Noin 30 muuta jeeppiä matkustajineen odottaa porttien aukaisemista. Onneksi puisto käsittää yli satatuhatta hehtaaria, ja jeepit hajaantuvat yksitellen omille teilleen.

Oppaamme kertoo, että puistossa on leopardeja. Hän johdattaa meidät paikkaan, missä niitä on useimmiten nähty.

Kiertelemme aluetta, mutta isoja kissoja ei ilmaannu. Sitten soi kännykkä, ja saamme kuulla toisen jeepin oppaalta, että lähistöllä on nähty leopardi.
Kaahaamme paikalle, ja siellähän se kisuli lekottelee puun oksalla häiriintymättä lainkaan ympärille kerääntyvistä ajoneuvoista.

Paluumatkalla näemme vesipuhveleita, villisikoja, erilaisia eksoottisia lintuja, elefantteja – ja auringossa paistattelevia krokotiilejä.

Viimeiset lomapäivät vietämme merenrannalla auringosta ja uimisesta nauttien. Palaamme Bandaranaiken lentokentälle Sri Lankan ensimmäistä moottoritietä. Se lyhentää sadan kilometrin matkan kolmesta tunnista noin tuntiin.

Sijainti Saarivaltio Intian valtameressä Intian kaakkoispuolella.

Pinta-ala 65 600 km².

Asukkaita Noin 21,5 miljoonaa.

Pääkaupunki Colombo, kaupallinen. Sri Jayewardenepura, hallinnollinen.

Kieli Singaleesia puhuu noin75 % väestöstä, tamilia noin 20 %. Englanti on yleisesti käytetty.

Uskonto Noin 70 % buddhalaisia, 8 % muslimeja, 7 % hinduja, 6 % kristittyjä.

Ilmasto Trooppinen. Normaali lämpötila rannikkoseuduilla läpi vuoden  +28–31 °C. Saaren keskiosan vuoristoseuduilla on varsinkin iltaisin viileämpää. Sadekausi on maan etelä- ja länsiosissa kesä–lokakuussa, pohjois- ja itäosissa joulu–maaliskuussa. Välimonsuunikaudet ovat maalis–huhtikuussa ja loka–marraskuussa.

Aikaero Suomeen +3,5 tuntia.

Rahayksikkö Sri Lankan rupia. 1 000 LKR = 6,20 €. Valuuttaa voi  vaihtaa rahanvaihtopisteissä, pankeissa ja hotelleissa. Kannattaa pitää mukana pieniä alle 500 rupian seteleitä kaupoissa asioidessa.

Juomaraha Hotellien ja ravintoloiden loppulaskuun lisätty palvelumaksu päätyy usein omistajalle. Muista siis sinua palvellutta henkilöä erikseen. Yleensä palvelumaksu on 10 % laskun loppusummasta.

Hintataso Hinnat Suomeen verrattuna edulliset.

Tuliaiset Valtion ylläpitämät puukäsityöliikkeet hintavia, mutta tuotteiden laatu on hyvä. Toreilta ostetut maustetuliaiset hyvin edullisia.

Passi ja viisumi Passin on oltava voimassa puoli vuotta matkan jälkeen. 30 päivän viisumin voi hankkia maahan saavuttaessa tai aikaisintaan kolme kuukautta ennen maahan saapumista Electronic Travel Authorization ETA:n verkkosivuilta.

www.eta.gov.lk

Matkoja Suomesta järjestetään Sri Lankaan valmismatkoja reittilennoilla. Viikon matka alkaen noin 1 000 €.

Lisätietoja

www.srilankatourism.org

www.srilanka.travel

Liikkuminen paikan päällä

Liikenne on vasemmanpuoleinen, ajotyyli kaoottinen ja monet tiet ovat huonokuntoisia. Bussien ja junien sijaan suositellaan auton vuokraamista kuljettajan kera. Paikallisen matkatoimiston Prasad-toursin palveluksessa oli suomea puhuva srilankalainen autokuski-opas. Halvat tuk tuk -taksit ovat kätevä tapa siirtyä lyhyitä matkoja kaupungin sisällä.

www.prasadtours.com

Turvallisuus

Sri Lankassa turvallisuustilanne ja sisäpoliittinen tilanne ovat vakiintuneet, ja maata voidaan pitää edelleen suhteellisen vakaana ja turvallisena, vaikkakin uskonnollisten ryhmittymien välisiä levottomuuksia on esiintynyt jonkin verran. Matkustamista maan pohjois- ja itäosiin on helpotettu ja rajoituksia poistettu. Luottokorttipetokset ovat yleistyneet, joten maksukortteja kannattaa käyttää harkiten. Meressä on paikoin voimakkaita virtauksia.

Ulkoministeriön matkustustiedote

Terveys

Suojaa itsesi auringolta ja hyttysiltä. Hyvä käsihygienia on tärkeää. Juo vain pullotettua vettä. Tarkista rokotukset ja muut terveydenhoitoon liittyvät asiat hyvissä ajoin ennen matkaa. Srilankalainen ruoka on voimakkaasti maustettua ja voi aiheuttaa vaivoja herkkävatsaisille. Länsimaalaista ruokaa on tarjolla hyvätasoisissa hotelleissa ja ravintoloissa.

Sinikka Saastamoisen lapset puolisoineen ja lapsineen vuokraavat joka jouluksi mökin, johon mahtuu koko heimo.

1960-luvulla pohjoiskarjalainen Sinikka Saastamoinen jäi leskeksi neljän alle 10-vuotiaan lapsen kanssa. Lisäksi hän odotti viidettä.

– Perhe hitsautui yhteen niin tiukasti, että aikuiset lapset perheineen haluavat vieläkin viettää joulut yhdessä, kertoo Maija-Liisa Punta-Saastamoinen, Sinikan ainoan pojan Maurin vaimo.

Miniä ja vävyt ovat sopeutuneet perinteeseen.

– Aiemmin menimme kaikki – puolisot, lapset ja lastenlapset – anopin luo, mutta nyt haluamme, että hän saa helpon joulun. Kahdeksankymppisen mummon koko joulukuu ei saa mennä keittiössä.

Kuvassa vasemmalla Pirjo, etualalla Elmeri. Suvetar ja Kaisa koristelevat kuusta.
Kuvassa vasemmalla Pirjo, etualalla Elmeri. Suvetar ja Kaisa koristelevat kuusta.

Pinja koristelee kuusta.
Pinja koristelee kuusta.

Joka jouluksi suku vuokraa mökin, yleensä eri paikasta. Viime vuonna valinta oli Simpelejärvi, jonka rannalla olevaan mökkiin mahtui koko 20 hengen seurue.

Joulunviettoon tulevat Maurin ja Maija-Liisan lisäksi heidän lapsensa Jesperi, 27, ja Suvetar, 22, sekä Maurin sisarukset lapsineen. Maurin sisar Pirjo ja hänen miehensä Pentti Sahlman ajavat vuokramökille Vantaalta. Sinikan esikoistytär Eija ja hänen puolisonsa Pauli Purmonen tulevat Joensuusta, samoin tytär Tarja ja Heino Hämäläinen poikansa Severin kanssa. Tytär Heli tulee joulunviettoon Tampereelta miehensä Keijo Karjulan ja lastensa Jonnen, Pinjan ja Elmerin kanssa.

– Parasta on yhdessäolo. Tuntuu hyvältä päivittää kuulumiset ilman kiirettä. Jokainen tuo jotain jouluruokaa. Esimerkiksi Mauri tekee sinapin, minä jälkiruuan. Tarja on koristelemisen mestari, hän tuo kukat, viimeksi upeat jouluruusut, Maija-Liisa sanoo.

Pirjo ottaa rennosti.
Pirjo ottaa rennosti.

Kodassa paistetaan makkaraa.
Kodassa paistetaan makkaraa.

Näkymä Parikkalan mökin ikkunasta pysäytti.

– Istuin sohvalla ja vain katselin, järvi tuli kuin syliin. Jää oli kaunista, vaikka sen päällä oli muutama sentti vettä. Kastelimme siinä varpaat saunan jälkeen, Maija-Liisa kertoo.

Suvun ohjelmaan kuuluu jouluna herkuttelu, saunominen, ulkoilu ja Trivial Pursuit -peli. Viimeksi sitkeimmät pelasivat aamuneljään.

– Sen jälkeen nukuimme hyvin.

Sinikka viettää joulua lapsenlapsensa Kaisan kanssa.
Sinikka viettää joulua lapsenlapsensa Kaisan kanssa.

Jouluaamuna mummo heräsi keittämään puuron, ja puolen päivän jälkeen koko seurue lähti ulos.

– Oli ihana nähdä, kun mummo käveli nuorten kanssa käsikoukkua ja nautti siitä, että kaikki ovat koolla.

Huvila.net > Loikonsaari 3


Mukana joulunvietossa oli myös Uniikki-kissa. Perhe tuo vuokramökille mukanaan myös piparkakkutalon.
Mukana joulunvietossa oli myös Uniikki-kissa. Perhe tuo vuokramökille mukanaan myös piparkakkutalon.

Ruotsin Lapista ei löydä joulupukkia, mutta hurjia rinteitä senkin edestä. Keltanokka lähti testaamaan, miten pääsee alas Riksgränseniä ja Björklideniä.

Opashan on hullu!

Olen saapunut vasta tunti sitten Ruotsin Lappiin, marssinut saman tien suksivuokraamoon, ährännyt vaivalloisesti massiiviset laskettelumonot jalkaan ja kuunnellut huolestuneena miniluentoa lumivyöryn vaaroista. Ja nyt pitäisi seurata lasketteluopasta vielä kilometri ylämäkeen kohti tunturin huippua.

Olen näännyksissä, hikinorot valuvat poskilla. Ihan kuin noutajan kalsa kosketus tuntuisi olkapäillä.

Björklidenin laelta näkyy Norjaan saakka.
Björklidenin laelta näkyy Norjaan saakka.

Matkaa on tehty jo puoli tuntia, ylämäkeen luonnollisesti. Björklidenin laskettelukeskus näkyy alhaalla pienenä. Horisontissa siintävät Norjan tunturit ja jossain niiden takana Atlantti. Jalassani on karvapohjaiset sukset. Ne eivät lipsu senttiäkään. Eivätkä kyllä luistakaan. Niillä vain tampataan matkaa ylämäkeen.

– Mika, sinä pystyt tähän. Ajattele, miten hienot maisemat ylhäällä odottavat. Sitten laskettelemme pitkin neitseellisiä lumia alas laaksoon. Det är kul! tsemppaa opas Kim Bergsten.

Mihin olen joutunut?

Opas Kim Bergsten vei meidät huipulle.
Opas Kim Bergsten vei meidät huipulle.

Sisulla huipulle

Kokeilin laskettelua ensimmäisen kerran 15-vuotiaana Jyväskylän Laajavuoressa. Alku oli vauhdikas, syöksyin pipo silmillä rinteen suoraan alas. En osannut oudoilla suksilla kurvata, kun en tullut keneltäkään kysyneeksi, miten se tapahtuu. Vauhdin sain pysähtymään juuri ennen parkkipaikkaa.

Sen jälkeen eksyin mäkeen satunnaisesti, keskimäärin kerran vuosikymmenessä. Rinteessä oli joka kerta kivaa, mutta laskettelupuremaa en koskaan saanut. Ehkä Suomen rinteet olivat liian vaatimattomia tällaiselle Laajavuoren veteraanille.

Sitten ystäväni houkutteli testaamaan "vähän kovempaa kamaa", Ruotsin Lapin tuntureita. Ruotsihan on suomalaiselle kuin Amerikka. Siellä kaikki on hienompaa ja suurempaa, niin tunturitkin. Ruotsin Åre tunnetaan pikku-Alppeina, sillä sen korkein huippu Åreskutan yltää yli 1400 metriin. Rinteet ovat kilometrien pituisia. Suomen laskettelukeskuksissa moisista lukemista vain unelmoidaan.

Luonnonrinteissä lasketaan kuin pumpulissa.
Luonnonrinteissä lasketaan kuin pumpulissa.

Vierekkäin sijaitsevissa Björklidenissä ja Riksgränsenissa tunturit kohoavat reiluun kilometriin. Niiden luonnonrinteet sopivat monipuoliseen lasketteluun kuin valetut.

Bergsten on päässyt tunturin laelle ja jatkaa tsemppaamista. Ammattilaiselle kapuaminen on niin helppoa. Määränpää häämöttää, tamppaan karvapohjasuksiani rinnettä vimmaisesti ylös suomalaisella sisulla.

Det är kul! Det måste vara kul!

Lopulta pääsen perille. Viisikymppisen kunto voisi olla kovempikin, mutta olen yhä elossa.

Hiihtopummin tunnustukset

Bergsten auttaa irrottamaan karvapohjat suksista. Vedän keuhkot täyteen tunturi-ilmaa ja annan katseeni nuolla horisonttia. Olen kilometrin lähempänä taivasta kuin tunti sitten suksivuokraamossa. Olo on juhlallinen. Alan ymmärtää, miksi joskus pitää kärsiä, että voi nauttia.

Bergsten kaataa kuksaan kahvia.

– Olen ollut neljä vuotta Björklidenissä ja Riksgränsenissä lasketteluoppaana. Nuorena elin hiihtopummina Ranskan Chamonix'ssa. Siellä aloin myös vuorikiipeillä, ja se on suurin intohimoni. Laskettelu tulee kakkosena. Nytkin jatkaisin mieluiten matkaa aina vain ylöspäin, Bergsten tarinoi kahvitauollamme.

Täällä vartioin minä!
Täällä vartioin minä!

Näkemykseni vain vahvistuu: mieshän on umpihullu.

Huipulla tuulee. Kahvin lämmittävä vaikutus hupenee. On aika miettiä paluuta alas. Bergstenilla on suunnitelma. Seuraamme mestaria jyrkän rinteen reunaan. Rinne ei ole pitkä, mutta korkeusero nostaa hikikarpalot taas pintaan.

– Tässä on paljon pehmeää lunta, kuin höyhenillä laskisi. Seuraa vain minua, tee pitkiä nautinnollisia kaarroksia, nauti joka hetkestä, Bergsten sanoo ja lähtee.

Hiihtohissit lähtevät aivan Riksgränsenin keskustasta.
Hiihtohissit lähtevät aivan Riksgränsenin keskustasta.

Kuperkeikkoja pumpulissa

Bergsten pöllyttää tyylikkäästi lunta kaarrellessaan. Pian hän on rinteen alaosassa odottamassa meitä muita.

Olen ryhmämme keltanokka, muut ovat kokeneita laskettelijoita ja laskevat perässä leikitellen, kaiketi nautiskellen. Lähden liikkeelle. Luonnonrinteessä, vasta sataneessa pumpulilumessa laskeminen tuntuu erikoiselta. Lumi upottaa, vauhti kiihtyy hitaasti. Mutta se kiihtyy.

Tulee kaarroksen aika. Sukset eivät tahdo totella. Käännyn puolittain ja heitän kuperkeikan. Rämmin pystyyn. Sama toistuu seuraavassa mutkassa. Ja sitä seuraavassa.

Alas ehtineet hymyilevät hyväntahtoisesti. Onneksi rinteessä on niin paljon lunta, että kuperkeikkailu ei vammauta, mitä nyt vähän henkisesti.

– Onnittelut, Mika, selvisit. Se oli päivän haastavin osuus. Nyt pidetään hauskaa, Bergsten lupaa.

Puuterilumirinteet houkuttelevat rinnehait näyttäviin temppuihin.
Puuterilumirinteet houkuttelevat rinnehait näyttäviin temppuihin.

Rinne jatkuu loivahkona, ja löydän oman tapani kääntyä upottavassa lumessa. Tuuli suhisee korvissa, laakso lähenee ja talot muuttuvat näkökentässä isommiksi. Mäkeä riittää. Laskettelu kysyy reisilihaksia.

Pidän välillä taukoja ja ihailen arktisen luonnon kauneutta. Olen jo hyljännyt ajatuksen pysyä muiden matkassa. Hiljaa hyvä tulee, alas pääsee kaikilla nopeuksilla.

Lasken hotelli Fjälletin pihaan suksitelineen luo. Pian istun hotellin aulassa, ja takkatuli loimottaa. Kylmä huurteinen tuoksuu edessäni.

Reidet tutisevat, mutta nautin maisemasta Lapporteniin, Lapin porttiin. Näyttää kuin kuu olisi aikojen alkuhämärässä hipaissut Maata ja vienyt puolipallon muotoisen palan tuntureita mennessään.

Björklidenin Fjället tarjoaa huoneiden lisäksi mökkejä.
Björklidenin Fjället tarjoaa huoneiden lisäksi mökkejä.

Vihdoin vohvelia

Hotellin edessä odottaa hytillinen telavaunu. Se täyttyy matkustajista ja lähtee Låktatjåkkon tunturiasemalle 1228 metrin korkeuteen.

Alhaalla aurinko paistaa, mutta perillä odottaa vaakasuoraan viuhuva hyytävä tuuli ja lumimyräkkä. Lapin luonto luo Ruotsissakin outoa taikaa.

Puikahdan kohti mustaseinäistä hirsitaloa. Sisällä odottaa maailman pohjoisin vohvelikahvila. Käyn pirttipöytään, riisun toppatakkini ja tartun vohveliin.

Olen laskettelu-urani huipulla, kukkulan kuningas. Mietin jo tulevaa Åren-retkeä. Pohjoismaiden pisimmät rinteet vain naurattavat Björklidenin veteraania.

Rapea vohveli palkitsee laskettelijan.
Rapea vohveli palkitsee laskettelijan.

Låktatjåkkon vohvelikahvila on maailman korkeatasoisin sananmukaisesti.
Låktatjåkkon vohvelikahvila on maailman korkeatasoisin sananmukaisesti.

Artikkeli on julkaistu ET Matkaopas -lehden numerossa 6/2016.

Laskettelukeskukset

  • Riksgränsenin ja Björklidenin laskettelukeskukset sijaitsevat vierekkäin Kiirunasta kaakkoon lähellä Norjan rajaa, Napapiiriltä 200 kilometriä pohjoiseen. Molemmat tunnetaan hyvistä off-piste-laskuista eli vapaalaskuista rakentamattomilla luonnonlumisilla rinteillä.
  • Björklidenissä on 23 rinnettä ja viisi hissiä. Kittelsdalsin hissi vie korkeimmalle, 1100 metriin. Riksgränsenissä löytyy 15 rinnettä, 6 hissiä ja liki rajattomasti vapaalaskurinteitä. 

Näin pääset perille

  • Helsingistä Tukholman kautta lento Kiirunaan, mistä matkaa perille valtatietä E10 on noin 130 kilometriä. Lentoaika Helsinki-Kiiruna 2,5 tuntia. Kentältä on bussiyhteys laskettelukeskuksiin, 30 e/suunta. Bussi kulkee usein myös Björklidenin ja Riksgränsenin välillä.
  • Kiirettömille sopii juna Tukholmasta Riksgränseniin, matka-aika 18 tuntia.
  • Norjan Narvikin lentokentälle on Riksgränsenistä vain 40 kilometriä, mutta bussiyhteyttä kentältä Ruotsin puolelle ei ole. Ruotsin ja Norjan välinen tie on joskus lumimyrskyn takia päiviä poikki. Oulusta maantietä pitkin Riksgänseniin on 620 kilometriä.
  • Helikopterilla? Arctic Elementsin järjestämillä räätälöidyillä 1-7 päivän Heliski-retkillä kokeneet laskettelijat viedään helikopterilla laskemaan neitseellisille puuterilumille vuoristoon, kuten yli 2 000-metriselle, jyrkkärinteiselle Kebnekaiselle. 

SOS

  • Merkitsemättömillä luonnonrinteillä on lumivyöryvaara. Suksivuokraamoista saa pakollisena lisävarusteena repun, jossa on muun muassa lähetin ja lumilapio. Suksivuokraamojen henkilökunta ja laskettelunopettajat opastavat, miten toimia lumivyöryssä.
  • Laskettelussa voi loukkaantua kaatuessaan. Kannattaa varmistaa ennen matkaa, että vakuutukset ovat voimassa. Kypärä on tärkeä turvavaruste.
  • Ruotsin hätänumero on 112.

Sää

  • Talvisesonki alkaa helmikuussa, kun keli muuttuu epävarmasta aurinkoiseksi. Rinteissä riittää lunta toukokuun puoliväliin. Silloin päivälämpötilat ovat reilusti plussalla, mutta yöt edelleen kylmiä. Säätilan vaihtelut ovat tuntureilla nopeita, mikä kannattaa ottaa huomioon varustevalinnoissa.

Majoitus

  • Riksgränsenissä laskettelukeskuksen sydän on suuri Hotell Riksgränsen, jonka huonevalikoima on laaja himolaskettelijan koppero hyteistä perhesviitteihin. Perhehotelli Meteorologen Ski Lodge tarjoaa personnallista luksusmajoitusta.
  • Björklidenissa majoitustilaa tarjoaa hotelli Fjället 1-4 hengen huoneissa ja lomamökeissä. Todellista huippumajoitusta tarjoaa pieni Låktatjåkkan tunturihotelli 1228 metyrin korkeudessa.