Sri Lankaan pääsee taas suoralla lennolla

Tie Sri Lankan lentokentältä kiemurtelee ylös kohti saaren keskiosan ylänkömaata ja sen teeviljelmiä. Taaksemme jäävät alankoalueen riisipellot, banaani- ja kookosviljelmät sekä kumipuuplantaasit.
 
Ajamme läpi Watawalan, Sri Lankan sateisimman paikkakunnan. Seudun runsas sademäärä, kosteus ja rannikkoa viileämpi ilmasto suosivat teenkasvatusta. Kuljettajamme osoittaa sormella teeviljelmien lomassa kasvavia tulppaanipuita, jättibambuja, sokeripalmuja ja eukalyptuspuita ja kertoo meille, mitä ne ovat.

Sri Lankan sateisin paikkakunta on Watawala.

Enkelinpasuunat kukoistavat valtavina pensasrykelminä tienvarsilla täynnä valkoisia ja vaaleanpunaisia kukkia.

Matkan varrelle jää muutama kahvipensaskin, mutta tee oli se kasvi, joka kiinnosti eniten brittejä, Sri Lankan viimeisiä siirtomaaisäntiä. Itsenäisyys myönnettiin saarelle vasta 1948.

Hotelli keskellä plantaasia

Hotellimme on reilun kilometrin korkeudessa, Norwoodin yhä toimivalla teeplantaasilla: siirtomaatyylinen, kuuden makuuhuoneen bungalow. Se rakennettiin alun perin 1800-luvun lopulla, jolloin brittiläiset teenviljelijät asuivat seudulla.
 
Hotellin terassille on katettu aamiaispöytä. Silmä lepää nurmikkoa ympäröivissä herkissä kukissa ja niiden takana näkyvissä teepensaissa, jotka täyttävät ympäröivät rinteet vihreinä mattoina silmänkantamattomiin.
 
Toipumiseen pitkästä lentomatkasta auttavat hotellimme uima-allas, auringonvalo, virkistävä vuori-ilma ja hyvä ruoka. Iltapäivällä saamme kaneliteetä ja leivonnaisia, illallisella teessä haudutettua, herkullisen mausteista kanaa.

Eväät mukaan hotellista

Kävelyretket Norwoodin teerinteille ovat näin maaliskuun alussa otollisia, sillä sateet ovat vähissä ja lämpötila jää päivisinkin alle 25 asteen. Valittavana on neljän tai kahdentoista kilometrin reitti. Saamme hotellilta mukaan piknik-eväät ja kartan. Reitit on merkitty opastein maastoon.
 
Kävelyllä kohtaamme teenpoimijoita, pienikokoisia, avojaloin kulkevia tamilinaisia värikkäissä sareissa. He juttelevat nauraen, ja seuraamme heitä teesäkkien punnituspaikalle. Siellä joukko saa levähtää hetken katoksen varjossa.

Maaliskuussa ei sada ja lämpöasteita on 25.

Teesäkit kuljetetaan tehtaalle, joka sijaitsee aivan hotellimme alapuoleisella rinteellä. Tehtaan opastetun kierroksen vetää Andrew Taylor, joka on Sri Lankan teenviljelyn aloittaneen skotti James Taylorin (1835–1892) jälkeläinen suoraan neljännessä polvessa. Teeguru Taylor opettaa ja viihdyttää kierrokselle osallistuvia kuuden vuosikymmenen teetuntemuksellaan.

Upea uusi lomakeskus

Saaren eteläkärkeen avattiin Cape Weligaman lomakeskus syyskuussa 2014. Hotellin puolikuun muotoisessa, 60-metrisessä ulkouima-altaassa uiminen virkistää monen tunnin ajomatkan jälkeen. Samalla ihailemme Intian valtameren aaltoja ja rannan palmuja.
 
Rantakohteena Sri Lankan etelärannikko on ihanteellinen. Vaikka merenkäynti on joskus kovaakin, se ei yleensä estä uimista. Saaren kaikki uimarannat ovat julkisia. Weligaman lahden kerrotaan olevan paras paikka sukeltajille ja surffausta aloitteleville.
 
Hotellin molemmin puolin sijaitsee pieni hiekkaranta. Kauempana lännen puoleisen rannan takana voi aamuvarhain ja iltaisin ennen pimeän tuloa nähdä perinteiseen tyyliin kalastavia miehiä. He istuvat onkimassa muutaman metrin päässä rannasta pystytetyn puupaalun päällä.

Miehet onkivat pystypaalun päällä

Taivaallinen hieronta

Kokeilemme hotellin hierontaa, jossa perustana ovat saaren mausteet ja yrtit. Tuoksuu jouluiselta, ja tuntuu taivaalliselta. Kanelia, mausteneilikkaa ja muskottipähkinää sisältävä hierontaöljy hellii lihaksia, vilkastuttaa verenkiertoa, rentouttaa ja virkistää.

Sri Lankan kanelia ovat vuosisatojen ajan himoinneet sekä arabialaiset että eurooppalaiset valloittajat, jotka vuorotellen omivat saaren kanelikaupan monopolikseen.

Mirissa Hillsin plantaasilla kaneli on löytänyt arvoisensa kasvupaikan. Mirissan pienen rantakaupungin lähellä sijaitsevan plantaasin kanelipuut saavat kasvaa kuumassa auringossa. Merenpuoleiselle rinteelle on istutettu muitakin puita suojaamaan kanelia tuulelta.

Kanelia hammastahnaan

Oppaamme Thilak kertoo kanelipuun lehdistä saatavaa öljyä käytettävän parfyymeihin, hammastahnaan ja saippuaan. Puun kuoresta tehty kallis öljy on lehtiöljyä vahvempaa.
 
Sato korjataan aina alkuvuodesta. Kuukauden päästä siitä satoa kantaneiden puiden tyviin näyttää jo kasvaneen uusia, punalehtisiä versoja. Kaneli myydään paikallisille, jotka vievät sen Colomboon huutokaupattavaksi tai lähettävät kanelin suoraan ulkomaisille ostajille. Emme siis pääse tuliaisostoksille.
 
Loman viimeisenä aamuna nousemme aikaisin ihailemaan auringonnousua. Kalastajaveneitä tuoreine saaliineen palaa hiljalleen rantaan, jossa sinivalaiden bongausretkelle valmiit veneet odottelevat viimeisiä asiakkaitaan.