Kun omainen vaatii ympärivuorokautista hoitoa, moni jättää työnsä hoitaakseen läheistään. Uhrauksella on taloudellisia vaikutuksia.

Kunta maksaa omaishoitajalle tukea, joka kartuttaa työeläkettä kunnallisen eläkelain mukaan. Hoitopalkkio on vähintään 381 euroa kuukaudessa.

Eläkettä voi karttua rinnakkain omaishoidosta ja palkkatyöstä, jos työssäkäynti on mahdollista hoitosuhteen aikana.

Ennen vuotta 1940 syntyneelle, jonka hoitotyö alkoi alle 65-vuotiaana, karttuu eläkettä niin kauan kuin hoitosuhde jatkuu. 1940 ja sen jälkeen syntyneelle eläkettä karttuu enintään 68-vuotiaaksi saakka.

Omaishoidosta karttunut eläke alkaa samaan aikaan kuin muusta työstä karttunut vanhuuseläke, jos hoitosuhde on päättynyt. Vain, jos hoitaja jää eläkkeelle kunnan palveluksesta, hoitosuhteen ei tarvitse katketa. Jos vanhuuseläkkeen saaja ryhtyy omaishoitajaksi, hän voi hakea tästä karttuneen eläkkeen 68 vuotta täytettyään, kun hoitosuhde on päättynyt.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jos ansiotyötä tekevä omaishoitaja siirtyy osa-aikaeläkkeelle, omaishoidon palkkio otetaan huomioon sekä osa-aikaeläkkeen perusteena olevassa vakiintuneessa ansiossa että osa-aikatyön palkassa. Jos jo osa-aikaeläkettä saava ryhtyy omaishoitajaksi, hoitopalkkio otetaan huomioon osa-aikatyön ansiona. Eläke lasketaan uudelleen, jos osa-aikatyön ansiot muuttuvat yli 15 % aikaisemmasta osa-aikatyön ansiosta.
 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Asiantuntijat: Merja Purhonen Omaishoitajat ry, Raija-Liisa Foudila Kela ja Hannele Kantanen, eläketiedottaja Keva.

Muutamia mietteitä omaishoidosta joka perheessämme vallitsee.

Olen 59v työssäkäyvä hoitaja jonka vanhemmat asuvat n. 70 km päässä. Isäni vaatii lähes jatkuvaa hoivaa ja huoltoa, On ajoittain kärsimätön ja vaativa varsinkin äitini suhteen, Äiti on vireä ja hyväkuntoinen, sosiaalinen ja haluaisi käydä teattereissa, elokuvissa, kerhoissa, matkustellakin. Isäni taas liikkuu huonosti, vaatii säännöllistä ruokailua(johon äitini on hänet opettanut). Isällä ei ole muistisairautta, ajokortinkin väenväkisin halusi vaikka ei juuri ajakaan. Äitini on väsynyt, mutta isä ei suostu lähtemään mihinkään päivätoimintaan. Äitini toivoisi minun auttavan mutta esittää asian jotenkin niin, että tunnen jatkuvasti huonoa omaatuntoa kun en jaksa joka viikonloppu heidän luokseen ajella. Isäni ei kuitenkaan kunnan päätöksen mukaan täytä omaishoidon kriteerejä, koska muisti pelaa ja on ajokortti.Ulkopuolisille hän on aina kovin ystävällinen ja näyttää parhaat puolensa.

Olen eronnut ja asun omakotitalossa, mikä myös vaatii osansa. Kolme aikuista poikaani taas hoitavat toista 92v mummuaan joka asuu isossa omakotitalossa yksin, ei suostu muuttamaan pois kotoaan, mutta ei myöskään käy enää kaupassa, ei pysty huimauksen takia hoitamaan pihaansa, käy suihkussa alakerrassa kun joku pojista on vartiossa. Minun osuudeksi jää seurustelu jota haluaisi minun harrastavan kanssaan kerran viikossa. Tai ainakin pitkiä puheluita.

Minukin vanhempani toivoisivat osaa poikieni elämästä, mutta kaikilla on perhe, kahdella lapsia, pitkät hankalat työajat, pitkiä päiviä, vuorotyötä ym.

Pelkään että kohta me kaikki uuvumme. Mietin usein synnytinkö poikani palvelemaan isovanhempiaan? He ovat kilttejä, mutta esikoinen juuri oli itkun partaalla kun ei tiedä miten miellyttäisi kaikkia lähimpiään. Minullekin iskee joskus tunne, että haluaisin paljon enemmän päättää omasta elämästäni kuin mitä nyt pystyn, ahdistaa jos kolmekymppiset poikani uupuvat...

Keuhkokuumekaan ei ollut syy ottaa isääni sairaalaan, äidin hoitoon luotettiin. Sanottiin että on sulkuja. 

Rakastan vanhempiani, mutta voimille rakkaus ottaa. Poikieni hyvinvointi olisi myös tosi arvokas asia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla