Suomeen on syntynyt mökkikuilu: toisille kesämökki on taivas, toisille kiirastuli. Kesämökit ovat suurelta osin seniorien omistuksessa, joten kannattaa selvittää hyvissä ajoin, tuleeko mökistä perintöpommi.

Tilastokeskuksen tietojen mukaan kesämökkien omistajien keski-ikä on 61 vuotta, ja eniten mökkejä omistavat 60–69-vuotiaat.

Tässä ei ole sinänsä mitään ihmeellistä saati surkuteltavaa. 60+-vaihe on ihmiselämässä parasta mahdollista mökkeilyaikaa, sillä mökillä ehtii jo ollakin. Lisäksi mökki tarjoaa aktiivisessa eläkeiässä monipuolista ja terveellistä hyötyliikuntaa.

Huolestuttavampi kehitys on se, että kohta 30 prosenttia mökkien omistajista on yli 70-vuotiaita. Jopa yli 80-vuotiaat omistavat mökkejä enemmän kuin alle 40-vuotiaat.

Hyvällä syyllä voi puhua mökki-Suomen sukupolvikuilusta. Vanhemmille sukupolville mökki on vuosikymmenten muistoilla kuorrutettu keidas, nuoremmille piipahtelupaikka, josta ampaistaan pois jos kelit eivät suosi tai nettiyhteys takkuaa.

Lue myös: 6 kysymystä ja vastausta kesämökin hankkimisesta

Hyvät syyt karttaa mökkielämää

Laulaja-lauluntekijä Kauko Röyhkä, 56, luetteli vuonna 2015 Facebook-sivuillaan syyt, miksi hän suuntaa lomallaan mieluummin ulkomaille kuin kesämökille.

Röyhkä on kuunnellut mökin omistavia ystäviään ja pannut merkille, että mökillä riittää tekemistä.

”Mökkiä täytyy hoitaa ja siivota, puita pilkkoa, paskahuusi tyhjentää, nurmikkoa leikata, kukkia ja taimia istuttaa, koivu kaataa, laituri korjata. Eli siellä siis pitää paiskia töitä, ehkä jopa enemmän kuin kotona”, Röyhkä kirjoittaa ja jatkaa:

”Lisäksi rasitteena ovat sateiset tai kolkonkalseat ilmat, sääsket ja paarmat, sukulaiset, jotka tunkevat samalle mökille vittuilemaan, uteliaat naapurit, inisevät pennut, räksyttävät koirat, maalaistiet, joita pitkin ei voi kävellä karkuun mökillä kytevää helvettiä koska ne eivät johda kuin toisen talon pihaan tai pöllipinolle, perämoottori, joka ei lähde käyntiin, vene joka vuotaa, saunan piippu tukossa, ampiaispesä katossa, myyrät, hiiret, lepakot sekä vaimo, joka syyttää sinua kaikesta tästä ja vielä muustakin, mitä olet tehnyt tai jättänyt tekemättä."

Röyhkän johtopäätös on looginen: "En halua sellaista. En halua kärsiä."

Nuoretkin haluavat mökin

Mikkeli on Suomen suosituin kesämökkikunta, jossa hintataso on ollut viime vuosina laskussa. Osan hintojen laskusta selittää venäläisten ostajien väheneminen.

Nyt vaatimattoman mökin Saimaan rannalta voi saada taas alle 100 000 euron ja pienemmiltä järviltä ja lammilta jopa 60 000 eurosta lähtien.

SKV Kiinteistönvälityksen välittäjän Leena Korhosen mukaan laskevat hinnat ovat tuoneet mökkikaupoille pitkästä aikaa myös nuoret ostajat, jotka haluavat sisustaa ja laittaa mieleisensä mökin itse. Lähtökohdaksi kelpaa vaatimaton kesämökki, kunhan se on järven rannalta.

– Kyllä se mökkielämän kaipuu on aika syvällä nuorillakin, Korhonen sanoo.

Keski-ikäiset luopuvat mökeistään

Mökin myyjissä on tapahtunut mielenkiintoinen muutos. Mökeistään luopuvat nyt monet keski-ikäiset, jotka haluavat tulevina eläkevuosinaan mieluummin matkustella kuin mökkeillä.

Mökeistään luopuu siis Kauko Röyhkän sukupolvi, eivät niinkään suurten ikäluokkien eläkeläiset.

– Eläkeläisten mökeille on kertynyt vuosikymmenet tunnearvoa, ja luopumisen tuska on melkoinen. Useimmiten nämä mökit jäävät perikunnille, Leena Korhonen kertoo.

Muistoja ja tunnearvoa tihkuvat mökit jäävät helposti vähälle käytölle, jos vanhat omistajat eivät jaksa enää mökkeillä, mutta pitävät mökistään kiinni viimeiseen asti.

Nyt puhutaan mökkiasia selväksi!

Jos mökki on omistajille rakkaista rakkain ja perillisille lähinnä huonosti varusteltu loma-asunto hankalien kulkuyhteyksien päässä, mökin kohtalosta kannattaa keskustella hyvissä ajoin ja maltilla.

Ainakin seuraavat kysymykset kannattaa selvittää juurta jaksain:

  • Miten kauan omistajat uskovat nauttivansa mökkeilystä?
  • Millaista nuorempien sukupolvien työpanosta mökillä kaivataan tulevina vuosina?
  • Jos joku perillisistä tekee mökillä kunnostus- ja huoltotöitä muita enemmän, miten nämä työt huomioidaan perintöä jaettaessa?
  • Olisiko joku lapsista tai jopa lapsenlapsista kiinnostunut ostamaan mökin?
  • Haluaako perikunta ensinkään periä kyseistä mökkiä, tonttia ja elämäntapaa?
  • Mikä on mökin käypä arvo ja miten suuntaan se on kehittymässä?

Mökkien nykyiset omistajat ovat sitä sukupolvea, joka rakensi mökit edullisesti sotien jälkeen. Vaikka mökit ovat omistajiensa silmäteriä, niiden elinkaari alkaa tulla tiensä päähän.

Seuraavassa vaiheessa luvassa on lisäinvestointeja, jos mökit haluaa pitää käytössä vielä seuraavat vuosikymmenet.

Suurten ikäluokkien kannattaisi luopua rakkaista kesänviettopaikoistaan ajoissa. Perinteinen kesämökkeily, jossa mökille vietetään lähes koko kesä, on heidän juttunsa. Interrail-sukupolvesta sen on omaksunut vielä osa, halpalentosukupolvesta enää ani harva.

Vinkki! Mitä kaikkia papereita kesämökistä pitää hankkia?

Mökki tykkää, kun sitä käytetään

Kummeli-sketsissä valtion ohjeistamispäällikkö Jaakko Parantainen totesi, että auto tykkää kun sillä ajetaan. Mökkien suhteen asia on juuri niin: mökki tykkää, kun sitä käytetään. 720 000 mökkikiinteistön maassa on melkoinen haaste löytää kaikille mökeille aktiiviset käyttäjät.

Mökkien lukumäärä on Suomessa lisääntynyt, kun pari sataa tuhatta vanhaa maalais- ja omakotitaloa on siirtynyt mökkikäyttöön puolen miljoonan kesämökin lisäksi.

Mummonmökit ja maalaistalot ilman rantaa alkavat olla vaikeita myytäviä.

Rakennustutkimus RTS:n Suomi mökkeilee 2014 -tutkimuksen mukaan mökkien käyttö on laskussa. Mökit ovat vuodessa käytössä keskimäärin 76 päivää.

Onko sinulla kesämökki? Koetko sen työleirinä vai mansikkapaikkana? Entäpä, oletko suunnittelut mökkisi tulevaisuutta? Kerro ja keskustele aiheesta alla olevassa kommentointikentässä.

Riitta Suomi, 68, testamenttasi puolet omaisuudestaan Unicefin kautta maailman lapsille. Hän oppi jo kotona, että heikompaa pitää auttaa.

– Testamenttiajatus syntyi yllättäen. Olin Unicefin tilaisuudessa, jossa käsiteltiin testamenttilahjoittamista. Siellä sanoin ääneen, että nyt teen testamentin, Riitta Suomi kertoo.

Riitalla ja hänen miehellään on uusperhe.

– Periminen voi olla monimutkaista ilman testamenttia, kun molemmilla on aikuisia lapsia aiemmista liitoista. Lapsenlapsiakin on yhteensä seitsemän.

– Mieheni päätyi myös tekemään testamenttilahjoituksen. Mietimme kahdestaan kotona sitä, miten omaisuutemme jaetaan. Keksimme kaikenlaisia hullujakin ratkaisuja, joille nauroimme moneen kertaan. Marssimme suunnitelmamme kanssa Unicefin asiantuntijan luokse, joka kirjoitti varsinaisen testamentin toiveittemme mukaan. Muokkasimme siitä vielä paria kohtaa ennen kuin laitoimme nimet alle.

Testamenteista ei paljon puhuta. Riitta arvelee sen johtuvan siitä, että siihen liittyy aina kuolema. Se saa ihmiset arastelemaan.

"Me olemme kertoneet lapsillemme avoimesti testamentista."

– He hyväksyvät päätöksemme täysin. Meillä on yhteinen käsitys siitä, että henkinen perintö on kuitenkin tärkeintä, mitä kotoa voi saada. Perinnönjaossa Unicef saa suurin piirtein saman verran kuin lapsenikin.

– Olen miettinyt myös historiaa. Suomen lapset saivat sodan jälkeen Unicefilta paljon apua. Pidän omaa toimintaani myös velanmaksuna.

Riitta syntyi keväällä 1948 kuopiolaisen perheen kolmanneksi lapseksi.

– Kaikesta oli puutetta. Äiti ompeli vaatteet lapsille setien ja tätien vanhoista takeista, hameista ja housuista. Kengät olivat aina sisarusten perintöä. Vielä kouluaikanakin minulla oli monojen pohjissa suksisiteitä varten reikiä, joista lumi ja kosteus pääsivät palelluttamaan varpaat.

Koti oli omakotitalossa, jossa asui kolme muutakin perhettä.

– Meillä oli käytössä kammari ja keittiö. Pihan perällä oli ulkohuussi, ja vesi haettiin keskellä katua olevalta kaivolta.

– Kansakoulun jälkeen pyrin oppikouluun ja onneksi pääsin. Kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 1967. Neljä vuotta myöhemmin valmistuin rakennusinsinööriksi ja astuin työelämään.

"Nälkää näkevien lasten kuvat pysäyttivät minut 80-luvun alussa."

– Olin oppinut vanhemmiltani, että heikompaa pitää auttaa. Niinpä aloin hakea sopivaa tapaa olla avuksi. Monet sanoivat, ettei siitä ole mitään hyötyä, ei yhden ihmisen työ auta yhtään. Minä kuitenkin jatkoin etsimistä. Lopulta päädyin mukaan Unicefin toimintaan. Valitsin järjestön sen takia, että se auttaa nimenomaan lapsia.

– Elämässäni oli tuohon samaan kaikenlaista ikävää. Kun ryhdyin tekemään vapaaehtoistyötä, aloin voida itsekin paremmin. Niin vähällä voi tehdä hyvää toisille ja maailmasta ainakin vähän paremman.

Riitta on käynyt Nepalissa todistamassa itse, että apu oikeasti menee perille.

– Vierailin vuoristokylässä, jossa oli käynnissä naisten luototusohjelma. Koko kylän toimeentulo oli lähtenyt nousuun naisten yritteliäisyyden ansiosta. Unicefin tuella rakennetut kaivot ja käymälät puolestaan paransivat koko kyläyhteisön elinoloja. Matkalla näin, miten paljon Unicefin toimintaa ja työntekijöitä arvostetaan.

Teksti on lyhennelmä ET 13/2016:ssa julkaistusta artikkelista.

Hyväntekijän testamentti on harvinaisuus

Suomessa tehdään vuosittain noin 15 000 testamenttia, joista vain satakunta määrää perinnön tai osan siitä jonkin järjestön hyväksi. Määrä kasvaa hiljalleen.

Hyväntekeväisyyteen voi osoittaa pienenkin osan perinnöstä. Osatestamentissa voi määrätä hyvin tarkasti, millaisen summan tai osan omaisuudestaan haluaa hyväntekeväisyyteen osoittaa. Samalla voi kertoa, mille järjestölle tai taholle haluaa tehdä lahjoituksen.

Liian yksityiskohtaiset määräykset testamentissa saattavat johtaa siihen, ettei järjestö voi ottaa lahjoitusta vastaan. Lahjoitustestamentti kannattaakin tehdä suunnitelmallisesti ja yhteistyössä sen järjestön kanssa, jota haluaa auttaa.

Kuluttajaliiton tuoreen selvityksen mukaan asianajajan laatiman testamentin saa yleensä 200–500 eurolla. Hintaan vaikuttavat esimerkiksi omaisuuden määrä ja laatu sekä se, onko testamentin laatija lapseton leski vai uusperheessä asuva pariskunta.

Osa yleishyödyllisistä järjestöistä tarjoaa ilmaista lakimiespalvelua testamentin laatimiseen, jos järjestö on yksi edunsaajista. Osalla järjestöistä on kohtuuhintainen yhteistyökumppani, joka auttaa testamenttilahjoittajia asiakirjojen tekemisessä.

20 yleishyödyllistä järjestöä on perustanut yhteisen Hyvä testamentti -verkkosivun, jossa kerrotaan testamenttilahjoittamiseen liittyvästä lainsäädännöstä, annetaan vinkkejä testamentin laadintaan ja vastataan yleisimpiin kysymyksiin.

Testamentilla halutaan etenkin turvata puolison asuminen ja talous ja taata se, että omaisuus ei valu lasten puolisoille. Mutta mitä muuta viimeiset tahdot yleensä sisältävät?

Yhä useampi ja nuorempi laatii testamentin. Joensuulainen asianaja Harri Kontturi suositteleekin, että jokainen, jolta jää perittävää, tekisi sen. Testamentilla voi määrätä, kuka saa omaisuutta, ja sillä voi myös ehkäistä perillisten riitoja.

Asiakirjan sisältöön vaikuttaa, onko testamenttaaja avio- tai avosuhteessa vai yksineläjä ja onko hänellä lapsia. Parit tahtovat yleensä varmistaa, että jäljelle jäävän ei tarvitse surra, miten hänelle käy.

Vaikka välit perillisiin olisivat hyvät, tilanteet voivat muuttua. Lapset saattavat toimia itse tai puolisoidensa lietsomana arvaamattomasti ja esimerkiksi kävellä lesken yli.

Harri Kontturi suosittelee, että ainakin nämä asiat kannattaa ottaa huomioon tetatmentissa.

1. Antakaa lesken päättää asumisesta

Avioleskellä on lain mukaan oikeus jäädä asumaan parin yhteiseen kotiin ja pitää sen irtaimisto jakamattomana elinikänsä. Jos hän vaihtaa asuntoa, perilliset voivat vaatia perimäänsä puolikasta asunnon myyntihinnasta. Tällöin leski ei välttämättä pysty ostamaan haluamaansa asuntoa, sillä esimerkiksi hieman rapistunut omakotitalo voi olla suunnilleen keskustakaksion arvoinen.

Testamentissa voidaan sanktion uhalla määrätä, että perillisten on suhtauduttava lesken asunnonvaihtotoiveeseen myötämielisesti. Kontturin mukaan käyttökelpoiseksi on osoittautunut vastahankaisten perintöosan kutistaminen lakiosaan. Se on tavallisesti selvästi vähemmän kuin perillinen muuten saisi.

– Kun perijä ymmärtää, että perintö pienenee, yleensä suostumus tulee.

Järjestely siirtää perinnön saamista. Toisaalta, perintö suurenee, jos uuden asunnon arvo nousee.

2. Älkää myykö mökkiä

Kesämökistä voi tulla kiistakapula, jos lapset tarvitsevat rahaa vaikkapa perintöveroihin. Kun pari haluaa taata, että mökkiä ei myydä ja eloon jäänyt saa vastaisuudessakin olla siellä, leskelle määrätään usein hallintaoikeus.

– Mökki voi olla tärkeä puolisoille. Sen sijaan esimerkiksi metsien tai arvopapereiden myynti harvemmin haittaa leskeä, Kontturi vertaa.

Vaikka leski ei omistaisi koko mökkiä, hallintaoikeuden turvin hän saa hallita sitä ja voi kieltää sen myynnin. Lesken hallintaoikeus keventää myös perintöveroa.

3. Avopuoliso ei ole vieras

Avopuolisoille testamentti on hyvin tärkeä. Vaikka pari olisi asunut vuosikymmeniä yhdessä, sillä ei ole lain edessä edes aviopuolison vähimmäissuojaa. Kun avopuoliso kuolee, keskeistä on, kuka omistaa minkäkin omaisuuden. Puolisoilla voi olla lapsia edellisistä liitoistaan, eivätkä he aina piittaa avolesken tahdosta.

– Jos asunnon omistaja kuolee, lapset voivat olla häätämässä jäljelle jäänyttä ennen kuin hautajaisia on pidetty, Kontturi kertoo.

Jälkeen jäävälle tulisi hänestä turvata asumisoikeus ainakin joksikin aikaa sekä hallintaoikeus yhteiseen koti-irtaimistoon. Oikeuksia voidaan laajentaa koskemaan myös mökin, auton tai vaikkapa Lapin viikkolomaosakkeen käyttöä.

4. Leskelle jätetään käyttörahaa

Leski ei puolisonsa kuoltua saa käyttää tämän rahoja, vaikka aiemmin lehden tilaukset, ruokaostokset, kiinteistöverot ja vakuutukset olisivat menneet yhteisestä pussista. Jotta hän ei joutuisi liian tiukoille, hänelle voidaan testamentata rahavaroja.

– Rahojen osalta hallintaoikeus ei ole riittävä eikä järkevä, Kontturi sanoo.

5. Ja määrätään tukihenkilö

Lesken turva voidaan maksimoida määräämällä testamentissa toimeenpanija. Hän auttaa, jos joku lapsista rupeaa änkyräksi esimerkiksi asunnonvaihdon yhteydessä.

6. Omaisuus pidetään suvussa

Avioerojen yleistyttyä on alettu määrätä, että lasten puolisoilla ei ole avio-oikeutta perinnöksi jäävään omaisuuteen eikä sen tuottoon.

– Vanhemmat varmistavat, että jos lapset eroavat, perityt rahat eivät lähde edes osaksi maailmalle miniöiden tai vävyjen mukana.

7. Perinnöstä voi poimia osan

Yhä useammin perijälle annetaan oikeus valita, ottaako hän koko perinnön, osan siitä, käyttöoikeuden vai luopuuko hän perinnöstä kokonaan. Ilman erillistä määräystä perijä voi vain ottaa perinnön tai luopua sitä.

– Jos viisikymppinen isä ei tarvitse rahaa, mutta haluaa isänsä metsästysmajan ja avoveneen, testamentin ansiosta hän voi saada ne ja siirtää loput lapsilleen, Kontturi sanoo.

Tällainen on järeää verosuunnittelua. Perintöveron alaraja on 20 000 euroa ja vero on progressiivinen eli kasvaa perinnön suuretessa.

Veropotti pienenee selvästi, kun perintö jakautuu monelle. Jos nyt perineen lapset perivät aikanaan saman omaisuuden, hyppääminen sukupolven yli säästää yhdet verot.

8. Minkä maan lakia sovelletaan?

Testamentissa kannattaa mainita, minkä maan lakia perintöön sovelletaan.

– Jos eläkeläinen muuttaa Aurinkorannikolle ja vähintään puolen vuoden asumisen jälkeen kuolee aurinkotuoliinsa, perintöön sovelletaan Espanjan, ei Suomen lakia, vaikka hän olisi yhä Suomen kansalainen.

9. Rahakokoelma kummipojalle

Kuka tahansa voi antaa omaisuuttaan muillekin kuin rintaperillisille.

Lapseton yksin elävä testamenttaaja haluaa usein jakaa jäämistönsä toisin kuin se lain mukaan menisi. Hän voi jättää kirjastonsa siskonsa tyttärelle, joka on suomen kielen opettaja tai rahakokoelmansa numismaatiikasta innostuneelle kummipojalleen.

Kontturi muistuttaa, että isoista perinnöistä muut kuin verisukulaiset voivat joutua maksamaan jopa puolet veroa.

10. Meritaulun tarina mukaan

Yhä useammin testamentti on viimeinen puheenvuoro läheisille. Sen uusi piirre on lämpimät viestit. Eno voi osoittaa meriaiheisen taulun siskonsa pojalle, koska tämä rakastaa merta ja kävi hänen kanssaan kalassa. Tai täti saattaa jättää kansallispukunsa tanhuavalle veljentytölleen.

Kontturi pitää tunnearvoa tärkeänä ja rohkaisee tarinoiden kertomiseen.

– Kun testamenttia luetaan perukirjoituksessa, kyyneleet valuvat perillisten silmäkulmista, hän kertoo.