"Muutamme, ennen kuin lapset muuttavat meidät." Niin Timo Laamanen perustelee vuoden takaista muuttoa uuteen asuntoon – joka on tehty aikuisen maun mukaan.

Timo ja Leena Laamasen 45 vuotta kestäneeseen avioliittoon mahtuu neljä asuntoa: kerrostaloyksiö, arava-kolmio, paritalo Helsingin Puistolassa ja nykyinen rivitalokolmio rivitaloyhtiössä Vantaan Rekolassa.

– Halusimme yhden tason asunnon, ja paritalon puolikas oli turhan iso, Timo, 66, kertoo.

Suuresta asunnosta luopumiseen kannustivat myös halvemmat asumiskustannukset, remonttien välttäminen ja ennemmin tai myöhemmin väistämätön roinanperkuu.

– Kyllä helpotti päästä eroon turhasta tavarasta, Leena muistelee.

Laamaset etsivät ensin uutta kotia tutulta asuinalueeltaan. Kun sopivaa ei löytynyt, he laajensivat hakua ja lähtivät katsomaan suunnitteilla olevan rivitaloyhtiön tonttia Vantaan Rekolaan. Se oli rakkautta maisemaan ensi silmäyksellä, vaikka elettiin keskellä talvea.

– Kuin olisi tullut maalle, Leena kuvailee Vantaan jokivarren maisemaa.

Asunto-osakeyhtiön nimi on Emeritus, ja kyseessä on juuri Laamasten kaltaisille yli 55-vuotiaille suunniteltu rivitaloyhtiö. Suunnittelija, arkkitehti Matti Iiramo oli miettinyt jo pitkään, millaisia asuntoja ikääntyvät suuret ikäluokat kaipaisivat.

Lue myös: Eläkeläiset Päivi ja Heikki tekivät sen, mistä moni haaveilee: "Huolet jäivät omakotitaloon"

Timo ja Leena Laamanen halusivat paritalon jälkeen vähemmän tilaa ja pienemmän pihan. ”Sähkölasku oli ennen 170-180 euroa kuukaudessa, nyt kolmisen kymppiä.”

Mallia naapurista

Matti Iiramo, 58, valmistui arkkitehdiksi Tukholmasta kolmisenkymmentä vuotta sitten. Ruotsissa arkkitehtiopinnot painottuivat vahvasti asunto- ja aluesuunnitteluun.

– Opetuksen lähtökohta oli humaani, arkkitehtuuri kytkettiin elämään ja elämäntilanteisiin, Matti Iiramo sanoo.

Ruotsissa ja Tanskassa ymmärrettiin varhain, että rakennettu ympäristö vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin ja terveyteen. Huono suunnittelu synnyttää yksinäisyyttä ja muita pulmia, hyvä vuorovaikutusta ja kohtaamisia. Muissa Pohjoismaissa on pohdittu vakavasti myös senioriasumisen kysymyksiä.

– Meillä poliitikot todistavat, että vanhukset pystyvät asumaan kotona elämänsä loppuun asti. Nykyisellä asuntokannalla se on pötyä.

"Kotona ikääntyminen - pötyä! Eivät kunnat pysty kantamaan taloudellista vastuuta senioreiden asumisesta."

Pohjoismaisten esimerkkien innoittamana hän alkoi suunnitella jo 2000-luvun alussa uudenlaisia koteja, joihin voisi muuttaa, kun lapset ovat lähteneet omilleen. Suunnittelussa oli muutamia johtotähtiä: yksikerroksisuus, esteettömyys, ekologisuus, pieni oma piha, mahdollisuus yhteisöllisyyteen, tiivis rakentaminen ja tilojen muunneltavuus.

Matti Iiramon mukaan liian moni jää vanhan ja epäkäytännöllisen asuntonsa vangiksi.

– Senioriasumisen haasteesta ei selvitä kalliilla korjausrakentamisella. Pääpaino pitää olla uuden rakentamisessa.

Mielenkiintoinen artikkeli:
Seija Keränen, 71, muutti asumaan vuokralle: "Nyt on säästöjäkin"

Väliaikaista kaikki

Itä-Suomen yliopiston sosiaalipolitiikan professori Juhani Laurinkari on yksi Matti Iiramon ajatuksista innostuneista.

– Suomeen tarvitaan koteja, joissa voi asua mahdollisimman pitkään, Juhani Laurinkari sanoo. Hänen mukaansa hyvä kypsän iän asunto on esteetön, kohtuuhintainen, turvallinen, yhteisöllinen ja lähellä palveluja.

Eurooppalaisessa vertailussa suomalainen asuminen on kallista ja yksipuolista. Panostamme omakoti- ja omistusasumiseen.

– Kun suuret ja hyvätuloiset ikäluokat eläköityvät, paine uusiin asumisratkaisuihin kasvaa. Asuminen kiinnostaa myös tutkimuskohteena.

Suomalaiset alkavat suunnitella seniorivaiheen asumista eläkeiän kynnyksellä. Ikääntyneistä enää kolmasosa pitää omakotitaloa toiveasuntonaan. Juhani Laurinkari tosin korostaa, ettei tässäkään asiassa ole yhtä totuutta.

– Emme tee ihmisistä onnellisia tuottamalla jonkin ikästandardin mukaisia asuntoja.

Suomessa asuttiin pitkään maaseudun elävissä kylissä, joissa kaikenikäisillä oli paikkansa. Tämä näkyy edelleen: harva haluaa lähelleen vain saman ikäisiä kuin itse on.

– Moni kaipaa kyläyhteisöjä, vaikkei niitä romantisoikaan.

Agraaritausta oirehtii myös toisella tavalla. Suomessa ei ole kunnon perinnettä, miten kaupunkioloissa ikäännytään.

– Omistusasunto on kuten elämäkin, väliaikainen. Toiveasuntoa ei voi hankkia samalla itselleen ja perijöilleen. Ruotsissa asuntolainoista maksetaan vain osa ja asutaan tavallaan pankin vuokralaisena, Juhani Laurinkari muistuttaa.


Kaksio riittää. Asuntoyhtiö Emerituksen kaksio on Harri ja Miku Anttilan kolmas yhteinen koti.

Ystäviä saunasta

Harri, 67, ja Mirja ”Miku” Anttila, 72, ovat kotiutuneet niin ikään Vantaan Emeritukseen. Pari löysi toisensa naistentansseissa vuonna 1993.

Kummallakin on kaksi lasta aiemmasta avioliitosta. Lastenlapsia on yhteensä kymmenen. Rivitaloyhtiö, jonka asukkaaksi pääsevät vain yli 55-vuotiaat, tuntui Harrista ja Mikusta hyvältä vaihtoehdolta.

– Lastenlapsia pyörii elämässä muutenkin riittävästi, Harri sanoo.

Kun Harri ja Miku löivät hynttyyt yhteen, Harri muutti Mikun omakotitaloon. Vuosien saatossa Harrin sydänvaivat pahenivat ja etenkin talvet kävivät raskaiksi vanhassa talossa. Anttilat muuttivat rivitaloon.

Kun Emeritus-talon huoneistot tulivat myyntiin, Anttilat tekivät kaupat ensimmäisten joukossa.

"Oma piha ja yksitasoratkaisu olivat meille ehdottoman tärkeät."

Anttilat eivät saaneet vanhasta asunnostaan aivan sitä hintaa, minkä he maksoivat uudesta. Toisaalta asumiskustannukset laskivat.

– Olemme todella tyytyväisiä edulliseen maalämpöön.

Emerituksen asukkaiden käytössä on yhteinen kerho- ja saunatalo. Tilassa järjestetään ruokailuja, iltapäiväkahveja, lenkkisaunoja ja formulakisojen katsomoita.

Kukaan asukkaista ei halunnut saunaa omaan asuntoonsa.

– Yhteissaunassa tutustuu ihmisiin parhaiten, Miku kertoo.

Tänne seniorit nyt muuttavat – katso Suomen top 10

Stop voivottelu

Vantaan Emeritus on kokeilu, jossa kaupunki tarjosi sopivan tontin ja yksityinen sijoittaja rahoituksen. Honkatalot hoiti rakentamisen.

– Haluan mieluummin ratkaista ongelmia kuin voivotella. Jos tällaisen asumismuodon tuotteistaisi, talot voisi tehdä tehtaassa linjalla ja pystyttää kuukaudessa. Rakentaminen tulisi paljon halvemmaksi kuin vanhan saneeraaminen, arkkitehti Matti Iiramo sanoo.

Senioriasuminen kiinnostaa sijoittajia. Arkkitehdin mukaan kunnat voisivat tarttua tilaisuuteen ja teettää osan senioriasunnoista yksityisillä.

– Kunta voi jopa tienata, jos hyvätuloisia eläkeläisiä muuttaa kuntaan.

Tilanne innostaa myös pikavoittojen metsästäjiä. Asuntorakentamisessa on suuri kiusaus viherpesun kaltaiseen ”senioriystävällisyyteen”.

– Tavallinen kerrostalo voidaan vain nimetä senioritaloksi, Matti Iiramo varoittaa.

Hänen mukaansa jokaisen pitää saada ikääntyä asunnossa, jossa vanhuuden päiviä ei tarvitse pelätä.

Timo ja Leena Laamanen kokevat olevansa nyt vahvasti kotonaan.

– Meidän tavoitteemme on, ettei tarvitsisi enää muuttaa, Timo Laamanen sanoo.

Emerituksen yhteisessä olohuoneessa on tilaa yhteis­ruokailuun sekä sauna- ja tv-iltojen viettoon. Yhteistilassa on myös pieni keittiö.

Artikkeli on julkaistu alunperin ET-lehdessä 11/2015.

Lue myös: Ihannekoti vai kallista sumutusta? 12 kysymystä senioritaloista

Elämä keveni. Anttilat, Laamaset ja Kari Taive eivät ole jääneet kaipaamaan pois annettuja tavaroita ja menetettyjä lumitöitä.