Palkittu työterveyshuollon ja työlääketieteen erikoislääkäri Kari-Pekka Martimo tunnetaan hyvän työelämän puolestapuhujana. Miten hän oikeasti neuvoo työuupuneita?

  1. Väsyykö 55+ -ikäinen fyysisesti­ raskaissa hommissa enemmän kuin ­psyykkisesti kuormittavissa töissä?

    Eipä oikeastaan. Jaksamisen vaihtelu on yksilöllistä ja sitä esiintyy kaikenikäisillä. Esimerkiksi täydelliseen työsuoritukseen pyrkivä perfektionisti saattaa uupua missä iässä vaan.Vanhemmissa ikäluokissa vaihtelu tosin on suurempaa kuin nuorilla.
    Fyysinen kuormitus on ongelma sitten, kun työntekijällä alkaa olla liikuntaelinvaivoja. Tällöin työn sisältöä on syytä muokata. Sekin pitää muistaa, että myös fyysisessä työssä tunnetaan psyykkistä ­kuormitusta.

  2. Miten saisin lisättyä henkistä ­kestävyyttäni?

    Tässä iän tuoma kokemus on oivallinen apu. Kokemus lisää tietoisuutta siitä, mikä on riittävän hyvä suoritus. Silloin osaa olla armollinen itseään kohtaan.

  3. Minun mielestäni jaksaminen syntyy ­arvostuksen tunteesta. Miksi tämä ­johtamisessa niin usein unohtuu?

    Ensisijaisesti arvostuksen tunne lähtee itsestä. Omalle, riittävän hyvin tehdylle työlle pitää ja kannattaa antaa arvoa. Siitä riippuu, miten pystyy arvostamaan muita ja ottamaan vastaan arvostusta. Hyvä esimies on kiinnostunut alaisen tekemisestä ja antaa tälle mahdollisuuden esittää ajatuksiaan oman työn kehittämisestä.

    Lue myös: Palkitun lääkärin ohjeet – näin vältät työuupumuksen

  4. Ennen kokemuksesta katsottiin olevan hyötyä. Miksi väliin kuulee sanottavan, että se onkin haitta ja kehityksen jarru?

    Voi se olla sitäkin, jos ihminen jää elämään menneisyydessä, pysähtyy. Parhaimmillaan kokemus taas antaa uskallusta tuoda esiin työn epäkohtia ja kykyä tarjota niihin rakentavia vaihtoehtoja. Töissä olisi hyvä joskus tehdä historiakartta, johon kirjattaisiin, millaista työ oli 5, 10, 15, 20, 25 ja 30 vuotta sitten. Se auttaisi näkemään, kuinka monia muutoksia pitkään töissä olleet ovat käyneet läpi – ja keränneet niistä lisää arvokasta kokemusta, joka on monin tavoin käyttökelpoista edelleen.

  5. Meillä on taas menossa organisaatio­muutos, joka tuntuu vähän turhalta. ­Miten pysyn työn muutoksissa mukana?

    Organisaatiomuutoksia on kahta sorttia: niitä, joihin oikeasti voi vaikuttaa, ja niitä, joihin on vain viisainta sopeutua mahdollisimman nopeasti. Nykyisin työpaikoilla tapahtuu paljon muutoksia, joihin työntekijöiden halutaankin ottavan kantaa.
    Kannattaa muistaa, että muutos on meille kaikille mahdollisuus kehittymiseen, emme ole koskaan täysin valmiita. Ihminen ei kärsi niinkään muutoksesta kuin siitä, että muutos jää puolitiehen, toteutumatta.
    Minulla on 80-vuotias kollega, joka on yhä avoin uusille asioille ja halukas yhdistämään niihin omaa aiempaa kokemustaan. Kun ottaa ajoissa kiinni alkavasta muutoksesta, ei joudu kokemaan kärryiltä putoamisen tunnetta.

  6. Aika paljon puhutaan muutosvasta­rinnasta, jopa syyttelevään sävyyn.

    Syyttely on hälyttävä piirre työyhteisössä. Työelämän nopeissa muutoksissa ihmiset menettävät mahdollisuuden arvioida omaa työtään ja keskittyä varsinaisten ongelmien ratkaisuun. Tilalle tulee syyttely. Se ei kohdistu vain tietyn ikäisiin. Yleensä ensin syyllistä etsitään esimiesten joukosta, sitten toiselta osastolta ja lopuksi jo omasta porukasta jonkun ominaisuuden perusteella. Se voi olla ikä, mutta myös vaikkapa perhesuhteet.

  7. Pidän työstäni, mutta vähän vähempikin sitä lystiä riittäisi. Lisäisikö osa-aikatyö tai lyhennetty työviikko meille 55+ ­-ikäisille hyviä työvuosia?

    On hyvin tärkeää, että ikääntyvä työntekijä kokee voivansa vaikuttaa oman työnsä määrään. Jos työajan lyhentäminen ei onnistu, älä lannistu. On vielä muitakin vaihtoehtoja, kuten palkaton vapaa. Pitkään työelämässä olleelle se voi olla taloudellisestikin mahdollista.
    Työn ja vapaan jakaminen uudella tavalla voi myös auttaa jaksamaan työelämässä jopa pitempään kuin juuri eläkeiän kynnykselle, jolloin esimerkiksi lyhennetyn työajan taloudelliset vaikutukset jäävät vähäisemmiksi.

  8. Entä voimien keruu ihan tavallisen työpäivän aikana? Jaksaisin paremmin, jos voisin käydä puolen tunnin kävelyllä. Miten perustelen tämän työnantajalleni?

    Liikkumistuokiot tekevät varmasti hyvää. Entäpä jos menisitte yhdessä työporukalla? Pienet kokoukset kävelylenkin aikana ovat osoittautuneet toimiviksi.
    Kaikissa töissä ei ole mahdollista lähteä päivän aikana ulos. Silloin avuksi voi tulla työpöytä, jonka saa säädettyä työskentelyyn seisoma-asennossa. Joillakin työpaikoilla on kokeiltu jopa kävelymattoja.

  9. Ovatko sairauspoissaolot suurempia iäkkäämmillä työntekijöillä kuin pienten lasten vanhemmilla?

    Poissaolojen määrä on nuoremmilla työntekijöillä suurempi, mutta ne kestävät lyhyemmän aikaa kuin iäkkäämpien työntekijöiden poissaolot. Työjärjestelyjen ja esimiehen kannalta pitkät poissaolot saattavat olla pienempi paha, sillä niihin yleensä voi valmistautua ennakkoon ja sijaisjärjestelyt onnistuvat paremmin kuin lyhyissä poissaoloissa.

  10. Huoli omien vanhempien tilanteesta painaa 55+ -sukupolvea. Tätä ei työelämässä ole vielä tunnistettu eikä tunnustettu, miksi?

    Onneksi työsopimuslaki sentään mahdollistaa palkattoman vapaan lähiomaisen äkillisen sairastumisen johdosta. Tämän lisäksi olisi kohtuullista, että työnantajilta löytyisi ymmärrystä inhimillisille joustotarpeille työssä, esimerkiksi silloin, kun on huolehdittava ikääntyneistä vanhemmista.

    Asiantuntijana Työterveyslaitoksen palvelukeskus­johtaja Kari-Pekka Martimo.

Kotitarveviljelijä ja kalastaja säästävät ruokalaskussa, mutta onnistuu se ostoruuan varassa olijaltakin. Avainsana on ajoitus.

1. Tunne satokaudet ja osta oikeaan aikaan

Saatavuus vaikuttaa merkittävästi vihannesten ja marjojen hintaan kesällä. Selvitä, mihin ajankohtaan pääsatokaudet kotimaassa osuvat. Koska vuodet eivät ole veljeksiä, seuraa uutisia ja tutkaile erityisesti torikauppiaiden tarjontaa. Kannattaa piipahtaa torilla lähellä sulkemisaikaa, koska silloin voi tehdä todella edullisia ostoksia.

Tuontilajikkeista kesäsesonkiin kuuluvat muun muassa aprikoosi, kirsikka, luumu, maissi, melonit, munakoiso, nektariini ja persikka.

2. Tiedosta tarpeesi, älä haali

Vaikka halvalla saisit, älä hamstraa marjoja metsästä tai tomaatteja torilta enempää kuin käytät heti tai talven mittaan. Kalleimmaksi tulee heittää ruokaa pois.

Taloutesi talvivarastojen tarve on ehkä vuosien mittaan vähentynyt: sunnuntaivierailulla käyvät lapset eivät edes perheineen jaksa syödä yhtä paljon kuin kasvuikäisinä kotona asuessaan. Jos pakastin pursuilee ja kellarin hyllyt notkuvat vielä juhannuksen alla edellisvuoden satoa, on aika päivittää säilömisen määrää.

Lue myös: Herkuttele pakastin tyhjäksi – näitä uskaltaa vielä käyttää 

3. Jos kasvatat itse, laske tuotoksi myös hyvä mieli

Ahkera kotitarveviljelijä voi omalla työllään pitkän päälle säästää ruokakaupan laskussa. Aloitusinvestointeja silti kertyy esimerkiksi työkaluista, kasteluvälineistä, suojarakenteista, taimista, siemenistä ja lannoitteista.

Jos omaa viljelymaata ei ole, palstan voi vuokrata kunnalta tai puutarha- tai asukasyhdistykseltä. Pienimuotoista kasvatusta pystyy harrastamaan vaikka parvekkeella. Jos rahansäästö on ykkösasia, kannattaa keskittyä yrtteihin ja salaatteihin.

Itse kasvatettuun ruokaan liittyy kuitenkin myös muita etuja, jotka voi laskea tuotoksi: parvekkeella ja kasvimaalla puuhaillessa saa hyötyliikuntaa ja mielihyvää. Moni arvostaa kotona kasvaneen ruuan puhtautta ja tuoreutta.

4. Luonnostakin saat vihanneksia

Nokkonen, voikukka ja vuohenputki ovat runsassatoisia luonnonvihanneksia, joiden keruu puhtailta kasvupaikoilta on silkkaa säästöä talousmenoissa.

Syötäväksi sopivia yleisiä villivihanneksia on useita kymmeniä, joten syötävää riittää. Lajitunnistuksen kanssa pitää olla tarkkana.

Parhaimmillaan villivihannekset ovat nuorina ja nuppuisina, joten pääkeruukausi on alkukesästä. Vielä sen jälkeenkin ehtii mainiosti kerätä esimerkiksi mustikan, villivadelman ja horsman lehtiä sekä mesiangervon ja apilan kukkia teehen.

Jokamiehenoikeuden ulkopuolelle jäävät muun muassa kuusenkerkät, puiden silmut, lehdet ja versot.

5. Sata kiloa marjoja tarjolla jokaiselle

Suomen luonnossa kasvaa 37 syötäväksi kelpaavaa marjaa. Huononakin satovuonna marjoja kypsyy sata kiloa jokaista suomalaista kohti. Eniten kerätään puolukkaa ja mustikkaa, mutta niidenkin sadosta 90 prosenttia jää metsään.

Kerää ja syö marjoja reilusti jo tuoreina, älä tyydy vain säilömään niitä talven varalle.

Lue myös: Marjat säilöön! Älä tee näitä virheitä pakastaessasi

6. Lavenna sienien tuntemustasi

Peräti 60 prosenttia suomalaisista ei sienestä. Lisäksi suurin osa sienten kerääjistä keskittyy vain 5-10 sienilajiin.

Elintarvikeviranomaisen suositeltavien ruokasienten listalla on 23 helposti tunnistettavaa lajia. Kun opettelet tunnistamaan niistä muutaman uuden ja teet hieman nykyistä useamman sienireissun, saat helposti lisää ilmaista ruokaa pöytään ja pakastimeen.

Lue myös: Tunnetko syötävät sienet? Testaa tietosi

7. Suunnittele ja säilö

Mieti, miten hyödynnät satokauden parhaiten. Arvioi realistisesti käyttösi ja säilytystilasi. Laadusta tinkiminen voi kostautua, jos halvasta marjalaatikosta puolet onkin homeisia.

Käytä hyväksi kaupan pakasteiden edulliset hinnat ja säästä oma pakastustila taloutesi kannalta arvokkaimmille tuotteille. Säilö sienet ja yrtit kuivaamalla. Hyvinä omenavuosina etsi tarhureita netistä tai kysy reilusti lähiseudun kotipuutarhureilta, voiko omenoita ostaa edullisesti vaikka korjuuapua vastaan.

+ Hyödynnä sesongit!

Kesäkuu

Kaupoista ja toreilta kannattaa hakea kotimaisia retiisejä, varhaiskaalia, nippusipulia, kurkkua, paprikaa ja varhaisperunaa. Metsästä löytyy kantarelleja sekä koivu- ja keltahaperoita.

Heinäkuu

Sesonkiruokaa ovat kukka- ja parsakaali, salaatit, herneet, avomaankurkku, pinaatti, porkkana, kesäperuna ja mansikka.

Herkku- ja punikkitatit, kangashaperot ja leppärouskut nousevat. Mustikka kypsyy.

Elokuu

Tarjolle tulee suomalaista kesäkurpitsaa, papuja, fenkolia ja varsiselleriä sekä viinimarjoja ja omenoita.

Sienikoriin ilmestyvät haapa- ja kangasrouskut. Metsävadelmat ja hillat kypsyvät.

Syyskuu 

Syksy tuo mukanaan kotimaisen sipulin ja purjon, mukulasellerin, kurpitsan, raitajuuren ja lehtikaalin. Metsästä saa karvarouskuja, viinihaperoita, mustavahakkaita, lampaankääpiä ja puolukoita.

Lähteet: Anja Hopsu-Neuvonen, Marttalitto, Jaana Vetikko ja Mika Oraluoma, Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö, Mika Jääskeläinen, Kalatukku Eriksson.

Painaako mieltäsi iäkkään läheisen yksinäisyys? Osta hänelle virkistävää seuraa! "Hyvän omantunnon ostamisessakaan ei ole mitään pahaa", sanoo senioreille palveluja tarjoava Mirka Saarinen. 

– Sopiiko, että etsin papalle maksullisen naisen?

Näin räväkästi Mirka Saarinen kertoi lähipiirille ideastaan – ja murheestaan. Mirkan sydäntä puristi huoli isoisän yksinäisistä ja ilottomista päivistä  palvelutalossa. Omaiset ehtivät vanhuksen luokse Pirkanmaalle vain viikonloppuisin, eivät aina silloinkaan.

Mirka lähti etsimään papalle säännöllistä seuranpitäjää. Mukavaa ja luotettavaa naista, joka kerran pari viikossa ulkoilisi ja seurustelisi puheliaan miehen kanssa. Veisi kuoroharjoituksiin, lukisi ääneen, kuuntelisi tarinoita. Saisi vanhuksen tuntemaan itsensä merkitykselliseksi.

Mirkan laatukriteerit täyttävää ihmistä ei Mäntän seudulta ehtinyt löytyä. Isoisä kuoli pari vuotta sitten.

Seuraa vanhuksille ja helpotusta omaisille

Papan kohtalo oli lähtölaukaus uudelle uralle. Markkinarako ja liikeidea olivat kirkastuneet kuin itsestään. Mirka perusti Seuranan, joka tarjoaa palveluja senioreille.

Samalla Mirka Saarinen tuli tehneeksi suuren henkilökohtaisen elämänmuutoksen, joka oli muhinut mielessä jo vuosia. Ennen Seuranan perustamista hän oli työskennellyt liki parikymmentä vuotta johtotehtävissä Management Eventissä, joka järjestää tapahtumia yritysjohdolle.

Kulunut vuosi on todistanut, että moni omainen on valmis maksamaan vanhuksen laadukkaasta viriketoiminnasta ja asiointiavusta. Tarjolla on myös rupattelua puhelimessa.

Mirka Saarinen perusti palvelun, joka tarjoaa seuraa vanhuksille.
Mirka Saarinen perusti palvelun, joka tarjoaa seuraa vanhuksille.

Moni seniori on tilannut seuraa myös itselleen. Kahvilaan, teatteriin tai lenkille on mukavampi lähteä kannustavassa seurassa.

Palvelua voi tilata myös kertaluonteisesti esimerkiksi omaisten lomareissun ajaksi.

– Hyvän omantunnon ostamisessakaan ei ole mitään pahaa, huomauttaa Mirka.

Asiakkaat asuvat joko kotona tai palvelutalossa.  

Seuranan toiminta on Valviran ja kunkin kunnan virallisesti hyväksymää sosiaalipalvelua.

Palvelun tilaaja on oikeutettu kotitalousvähennykseen – 50 %.

Mitä seura maksaa?

Hinta määräytyy palvelupaketin  mukaan tai omien tarpeiden mukaan räätälöimällä.

  • 2 tuntia joka toinen viikko: 229 e/ kk (kotitalousvähennys 114 e)
  • 3 tuntia joka toinen viikko:  269 e/kk  (kotitalousvähennys 134 e)
  • 2 tuntia viikossa: 320 e/kk (kotitalousvähennys 160 e)
  • 2+2 tuntia viikossa & 2 puhelua (30 min): 769 e/kk (kotitalousvähennys 384 e)

Jokaisen käynnin jälkeen omaisille raportoidaan päivän kulusta ja seniorin tunnelmista.

Lisää tietoa Seurana-palvelusta löydät täältä.

Vertaile

  1. Markkinoilla on myös muita uusia, senioreille tukipalveluja tarjoavia yrityksiä, kuten Ida Kujanpään johtama Ilostu Oy, jonka toimialaan seurustelun ohella kuuluvat siivoukset ja puutarhatyöt.  
  2. Hämeenlinna seudulla apua askareisiin, ulkoiluun ja muuhun asiointiin tarjoaa Pirkko Ratisen luotsaama toiminimi Kummityttö.
  3. Pääkaupunkiseudulla toimiva Suomen Seniorihoiva tarjoaa seurapidon lisäksi myös sairaanhoidollisia  palveluja.