Palkittu työterveyshuollon ja työlääketieteen erikoislääkäri Kari-Pekka Martimo tunnetaan hyvän työelämän puolestapuhujana. Miten hän oikeasti neuvoo työuupuneita?

  1. Väsyykö 55+ -ikäinen fyysisesti­ raskaissa hommissa enemmän kuin ­psyykkisesti kuormittavissa töissä?

    Eipä oikeastaan. Jaksamisen vaihtelu on yksilöllistä ja sitä esiintyy kaikenikäisillä. Esimerkiksi täydelliseen työsuoritukseen pyrkivä perfektionisti saattaa uupua missä iässä vaan.Vanhemmissa ikäluokissa vaihtelu tosin on suurempaa kuin nuorilla.
    Fyysinen kuormitus on ongelma sitten, kun työntekijällä alkaa olla liikuntaelinvaivoja. Tällöin työn sisältöä on syytä muokata. Sekin pitää muistaa, että myös fyysisessä työssä tunnetaan psyykkistä ­kuormitusta.

  2. Miten saisin lisättyä henkistä ­kestävyyttäni?

    Tässä iän tuoma kokemus on oivallinen apu. Kokemus lisää tietoisuutta siitä, mikä on riittävän hyvä suoritus. Silloin osaa olla armollinen itseään kohtaan.

  3. Minun mielestäni jaksaminen syntyy ­arvostuksen tunteesta. Miksi tämä ­johtamisessa niin usein unohtuu?

    Ensisijaisesti arvostuksen tunne lähtee itsestä. Omalle, riittävän hyvin tehdylle työlle pitää ja kannattaa antaa arvoa. Siitä riippuu, miten pystyy arvostamaan muita ja ottamaan vastaan arvostusta. Hyvä esimies on kiinnostunut alaisen tekemisestä ja antaa tälle mahdollisuuden esittää ajatuksiaan oman työn kehittämisestä.

    Lue myös: Palkitun lääkärin ohjeet – näin vältät työuupumuksen

  4. Ennen kokemuksesta katsottiin olevan hyötyä. Miksi väliin kuulee sanottavan, että se onkin haitta ja kehityksen jarru?

    Voi se olla sitäkin, jos ihminen jää elämään menneisyydessä, pysähtyy. Parhaimmillaan kokemus taas antaa uskallusta tuoda esiin työn epäkohtia ja kykyä tarjota niihin rakentavia vaihtoehtoja. Töissä olisi hyvä joskus tehdä historiakartta, johon kirjattaisiin, millaista työ oli 5, 10, 15, 20, 25 ja 30 vuotta sitten. Se auttaisi näkemään, kuinka monia muutoksia pitkään töissä olleet ovat käyneet läpi – ja keränneet niistä lisää arvokasta kokemusta, joka on monin tavoin käyttökelpoista edelleen.

  5. Meillä on taas menossa organisaatio­muutos, joka tuntuu vähän turhalta. ­Miten pysyn työn muutoksissa mukana?

    Organisaatiomuutoksia on kahta sorttia: niitä, joihin oikeasti voi vaikuttaa, ja niitä, joihin on vain viisainta sopeutua mahdollisimman nopeasti. Nykyisin työpaikoilla tapahtuu paljon muutoksia, joihin työntekijöiden halutaankin ottavan kantaa.
    Kannattaa muistaa, että muutos on meille kaikille mahdollisuus kehittymiseen, emme ole koskaan täysin valmiita. Ihminen ei kärsi niinkään muutoksesta kuin siitä, että muutos jää puolitiehen, toteutumatta.
    Minulla on 80-vuotias kollega, joka on yhä avoin uusille asioille ja halukas yhdistämään niihin omaa aiempaa kokemustaan. Kun ottaa ajoissa kiinni alkavasta muutoksesta, ei joudu kokemaan kärryiltä putoamisen tunnetta.

  6. Aika paljon puhutaan muutosvasta­rinnasta, jopa syyttelevään sävyyn.

    Syyttely on hälyttävä piirre työyhteisössä. Työelämän nopeissa muutoksissa ihmiset menettävät mahdollisuuden arvioida omaa työtään ja keskittyä varsinaisten ongelmien ratkaisuun. Tilalle tulee syyttely. Se ei kohdistu vain tietyn ikäisiin. Yleensä ensin syyllistä etsitään esimiesten joukosta, sitten toiselta osastolta ja lopuksi jo omasta porukasta jonkun ominaisuuden perusteella. Se voi olla ikä, mutta myös vaikkapa perhesuhteet.

  7. Pidän työstäni, mutta vähän vähempikin sitä lystiä riittäisi. Lisäisikö osa-aikatyö tai lyhennetty työviikko meille 55+ ­-ikäisille hyviä työvuosia?

    On hyvin tärkeää, että ikääntyvä työntekijä kokee voivansa vaikuttaa oman työnsä määrään. Jos työajan lyhentäminen ei onnistu, älä lannistu. On vielä muitakin vaihtoehtoja, kuten palkaton vapaa. Pitkään työelämässä olleelle se voi olla taloudellisestikin mahdollista.
    Työn ja vapaan jakaminen uudella tavalla voi myös auttaa jaksamaan työelämässä jopa pitempään kuin juuri eläkeiän kynnykselle, jolloin esimerkiksi lyhennetyn työajan taloudelliset vaikutukset jäävät vähäisemmiksi.

  8. Entä voimien keruu ihan tavallisen työpäivän aikana? Jaksaisin paremmin, jos voisin käydä puolen tunnin kävelyllä. Miten perustelen tämän työnantajalleni?

    Liikkumistuokiot tekevät varmasti hyvää. Entäpä jos menisitte yhdessä työporukalla? Pienet kokoukset kävelylenkin aikana ovat osoittautuneet toimiviksi.
    Kaikissa töissä ei ole mahdollista lähteä päivän aikana ulos. Silloin avuksi voi tulla työpöytä, jonka saa säädettyä työskentelyyn seisoma-asennossa. Joillakin työpaikoilla on kokeiltu jopa kävelymattoja.

  9. Ovatko sairauspoissaolot suurempia iäkkäämmillä työntekijöillä kuin pienten lasten vanhemmilla?

    Poissaolojen määrä on nuoremmilla työntekijöillä suurempi, mutta ne kestävät lyhyemmän aikaa kuin iäkkäämpien työntekijöiden poissaolot. Työjärjestelyjen ja esimiehen kannalta pitkät poissaolot saattavat olla pienempi paha, sillä niihin yleensä voi valmistautua ennakkoon ja sijaisjärjestelyt onnistuvat paremmin kuin lyhyissä poissaoloissa.

  10. Huoli omien vanhempien tilanteesta painaa 55+ -sukupolvea. Tätä ei työelämässä ole vielä tunnistettu eikä tunnustettu, miksi?

    Onneksi työsopimuslaki sentään mahdollistaa palkattoman vapaan lähiomaisen äkillisen sairastumisen johdosta. Tämän lisäksi olisi kohtuullista, että työnantajilta löytyisi ymmärrystä inhimillisille joustotarpeille työssä, esimerkiksi silloin, kun on huolehdittava ikääntyneistä vanhemmista.

    Asiantuntijana Työterveyslaitoksen palvelukeskus­johtaja Kari-Pekka Martimo.

Riitta Suomi, 68, testamenttasi puolet omaisuudestaan Unicefin kautta maailman lapsille. Hän oppi jo kotona, että heikompaa pitää auttaa.

– Testamenttiajatus syntyi yllättäen. Olin Unicefin tilaisuudessa, jossa käsiteltiin testamenttilahjoittamista. Siellä sanoin ääneen, että nyt teen testamentin, Riitta Suomi kertoo.

Riitalla ja hänen miehellään on uusperhe.

– Periminen voi olla monimutkaista ilman testamenttia, kun molemmilla on aikuisia lapsia aiemmista liitoista. Lapsenlapsiakin on yhteensä seitsemän.

– Mieheni päätyi myös tekemään testamenttilahjoituksen. Mietimme kahdestaan kotona sitä, miten omaisuutemme jaetaan. Keksimme kaikenlaisia hullujakin ratkaisuja, joille nauroimme moneen kertaan. Marssimme suunnitelmamme kanssa Unicefin asiantuntijan luokse, joka kirjoitti varsinaisen testamentin toiveittemme mukaan. Muokkasimme siitä vielä paria kohtaa ennen kuin laitoimme nimet alle.

Testamenteista ei paljon puhuta. Riitta arvelee sen johtuvan siitä, että siihen liittyy aina kuolema. Se saa ihmiset arastelemaan.

"Me olemme kertoneet lapsillemme avoimesti testamentista."

– He hyväksyvät päätöksemme täysin. Meillä on yhteinen käsitys siitä, että henkinen perintö on kuitenkin tärkeintä, mitä kotoa voi saada. Perinnönjaossa Unicef saa suurin piirtein saman verran kuin lapsenikin.

– Olen miettinyt myös historiaa. Suomen lapset saivat sodan jälkeen Unicefilta paljon apua. Pidän omaa toimintaani myös velanmaksuna.

Riitta syntyi keväällä 1948 kuopiolaisen perheen kolmanneksi lapseksi.

– Kaikesta oli puutetta. Äiti ompeli vaatteet lapsille setien ja tätien vanhoista takeista, hameista ja housuista. Kengät olivat aina sisarusten perintöä. Vielä kouluaikanakin minulla oli monojen pohjissa suksisiteitä varten reikiä, joista lumi ja kosteus pääsivät palelluttamaan varpaat.

Koti oli omakotitalossa, jossa asui kolme muutakin perhettä.

– Meillä oli käytössä kammari ja keittiö. Pihan perällä oli ulkohuussi, ja vesi haettiin keskellä katua olevalta kaivolta.

– Kansakoulun jälkeen pyrin oppikouluun ja onneksi pääsin. Kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 1967. Neljä vuotta myöhemmin valmistuin rakennusinsinööriksi ja astuin työelämään.

"Nälkää näkevien lasten kuvat pysäyttivät minut 80-luvun alussa."

– Olin oppinut vanhemmiltani, että heikompaa pitää auttaa. Niinpä aloin hakea sopivaa tapaa olla avuksi. Monet sanoivat, ettei siitä ole mitään hyötyä, ei yhden ihmisen työ auta yhtään. Minä kuitenkin jatkoin etsimistä. Lopulta päädyin mukaan Unicefin toimintaan. Valitsin järjestön sen takia, että se auttaa nimenomaan lapsia.

– Elämässäni oli tuohon samaan kaikenlaista ikävää. Kun ryhdyin tekemään vapaaehtoistyötä, aloin voida itsekin paremmin. Niin vähällä voi tehdä hyvää toisille ja maailmasta ainakin vähän paremman.

Riitta on käynyt Nepalissa todistamassa itse, että apu oikeasti menee perille.

– Vierailin vuoristokylässä, jossa oli käynnissä naisten luototusohjelma. Koko kylän toimeentulo oli lähtenyt nousuun naisten yritteliäisyyden ansiosta. Unicefin tuella rakennetut kaivot ja käymälät puolestaan paransivat koko kyläyhteisön elinoloja. Matkalla näin, miten paljon Unicefin toimintaa ja työntekijöitä arvostetaan.

Teksti on lyhennelmä ET 13/2016:ssa julkaistusta artikkelista.

Hyväntekijän testamentti on harvinaisuus

Suomessa tehdään vuosittain noin 15 000 testamenttia, joista vain satakunta määrää perinnön tai osan siitä jonkin järjestön hyväksi. Määrä kasvaa hiljalleen.

Hyväntekeväisyyteen voi osoittaa pienenkin osan perinnöstä. Osatestamentissa voi määrätä hyvin tarkasti, millaisen summan tai osan omaisuudestaan haluaa hyväntekeväisyyteen osoittaa. Samalla voi kertoa, mille järjestölle tai taholle haluaa tehdä lahjoituksen.

Liian yksityiskohtaiset määräykset testamentissa saattavat johtaa siihen, ettei järjestö voi ottaa lahjoitusta vastaan. Lahjoitustestamentti kannattaakin tehdä suunnitelmallisesti ja yhteistyössä sen järjestön kanssa, jota haluaa auttaa.

Kuluttajaliiton tuoreen selvityksen mukaan asianajajan laatiman testamentin saa yleensä 200–500 eurolla. Hintaan vaikuttavat esimerkiksi omaisuuden määrä ja laatu sekä se, onko testamentin laatija lapseton leski vai uusperheessä asuva pariskunta.

Osa yleishyödyllisistä järjestöistä tarjoaa ilmaista lakimiespalvelua testamentin laatimiseen, jos järjestö on yksi edunsaajista. Osalla järjestöistä on kohtuuhintainen yhteistyökumppani, joka auttaa testamenttilahjoittajia asiakirjojen tekemisessä.

20 yleishyödyllistä järjestöä on perustanut yhteisen Hyvä testamentti -verkkosivun, jossa kerrotaan testamenttilahjoittamiseen liittyvästä lainsäädännöstä, annetaan vinkkejä testamentin laadintaan ja vastataan yleisimpiin kysymyksiin.

Matkustajavakuutuksella voit leikata matkalla puhjenneen sairauden tuomia kuluja, mutta vanhojen sairauksien kohdalla korvaus on tiukasti rajattu. 

1. Sairastuminen matkalla ei aina ole matkasairaus

Matkustajavakuutus on se matkavakuutuksen osa, joka on tarkoitettu turvaksi matkustajalle itselleen, ei tavaroille.

Matkustajavakuutus korvaa ensisijaisesti niitä kuluja, jotka syntyvät matkalla sattuneesta tapaturmasta tai matkan aikana puhjenneesta uudesta sairaudesta. Vakuutusyhtiöt käyttävät sanaa  matkasairaus.

Jos sairastuminen matkalla johtuu jo ennen matkaa alkaneesta tai pitkäaikaissairaudesta, korvaukset ovat huomattavasti vaatimattomammat tai niitä ei saa lainkaan.

2. Matkasairauden hoitokuluissa on harvoin enimmäisraja

Vakuutukset korvaavat matkasairauden ja -tapaturman kuluja yleensä ilman enimmäisrajaa, mutta poikkeuksiakin on, sillä jokainen vakuutusyhtiö määrittelee vakuutustensa sisällön itse.

Korvattavia kuluja ovat esimerkiksi lääkärin tutkimukset ja toimenpiteet, lääkkeet, sairaalan hoitopäivämaksut ja sairaankuljetuksen maksut.

Listat korvattavista kuluista löytyvät vakuutusehdoista, samoin luettelot kuluista, joita ei korvata. Muun muassa haaverit monien urheilulajien parissa jäävät vaille korvauksia, ellei niitä varten ota lisävakuutusta.. 

3. Matkasairaudessakin korvattava hoitoaika on rajattu

Vakuutusyhtiöt rajaavat korvaamaansa matkasairauden tai -tapaturman hoitoaikaa. Korvausta maksetaan esimerkiksi korkeintaan 90-120 päivän ajan hoidon aloittamisesta. Tapaturmissa aikaraja on tyypillisesti kolme vuotta. Jos hoitoja tämän jälkeen tarvitsee, ne saa pulittaa omasta kukkarosta.

4. Krooninen sairaus on joskus kokonaan rajattu vakuutuksesta

Joistakin matkustajavakuutuksista on rajattu kokonaan pois jo ennen matkaa todetut sairaudet. Esimerkiksi kaikki ulkomaiset vakuutusyhtiöt eivät välttämättä maksa minkäänlaista korvausta edes silloin, kun pitkään oireettomana ollut sairaus yllättäen vaatii matkalla hoitoa.

5. Vanhasta sairaudesta korvataan vain ensiapuhoitoa

Suomalaiset vakuutukset korvaavat yleensä akuutteja hoitokuluja, jos pitkäaikainen tai jo ennen matkaa alkanut sairaus odottamattomasti äityy hoitoa vaativaksi. Tätä kutsutaan ensiapuluonteiseksi hoidoksi.

Sitä korvataan tavallisesti enintään 7-10 vuorokauden ajalta. Jos akuuttia hoitoa on jatkettava pidempään, kulut  joutuu maksamaan itse.

Ensiapuhoitoa ei ole esimerkiksi potilaan kuljetus kotimaahan

Ensiapuhoidosta saa korvauksen vain, jos sairauden tilanne ennen matkaa on ollut hyvä.

Korvauksia ei yleensä saa, jos sairauden tutkimukset tai hoito ovat matkalle lähtiessä kesken ja sairaus vaatiikin hoitoa matkan aikana.

6. Terveysselvitys ei takaa korvausta

Jos matka kestää jopa kuukausia tai vakuutuksen ostaja on iäkäs vakuutusyhtiöt saattavat pyytää selvitystä terveydentilasta. Ikärajat vaihtelevat yhtiöittäin. Tarkkakaan selvitys ei sinänsä takaa korvauksia.

7. Oman lääkärin matkustuslupa ei vaikuta vakuutuskorvauksiin

Vakuutus on sopimus vakuutusyhtiön ja asiakkaan välillä. Matkustajavakuutus on kaupallinen palvelu, jonka ehdot vakuutusyhtiö määrittelee. Vaikka oma hoitava lääkäri olisi sitä mieltä, että terveydentilan puolesta voi lähteä matkalle, vakuutusyhtiö tekee korvauksen maksamisesta omat päätöksensä, jos sairaus sittenkin yllättää.

8. Mikään vakuutus ei suojaa kaikelta – kukkaron sietokyky pitää laskea

Sellaista vakuutusta Suomessa ei ole tarjolla, joka suojaisi olemassa olevan sairauden ensiapuhoitoa laajemmilta kuluilta. Jokaisen on matkaa harkitessaan itse arvioitava, millaisia riskejä omaan olemassa olevaan sairauteen liittyy ja miten omat rahat riittävät, jos matkalla sairastuu.

9. Euroopassa on hyötyä Kelan ilmaisesta eurooppalaisesta sairaanhoitokortista

Euroopassa matkustava suomalainen saa äkillisesti sairastuessaan tai onnettomuuteen joutuessaan samanlaista hoitoa ja samaan hintaan kuin maan omat asukkaat. Tämän oikeuden todistaa eurooppalainen sairaanhoitokortti, jonka voivat tilata ilmaiseksi Kelasta kaikki Suomen sairausvakuutukseen piiriin kuuluvat henkilöt sekä Euroopassa asuvat suomalaiset eläkeläiset.

10. Vakuutusyhtiön päätökseen voi hakea muutosta

FINEn Vakuutus- ja rahoitusneuvonnan puoleen voi kääntyä, jos vakuutusyhtiön korvauspäätös tuntuu kohtuuttomalta. Palvelu on maksuton.

FINE tutkii asian ja antaa siitä suositusluonteisen ratkaisuehdotuksen. Jos FINE suosittaa vakuutusyhtiölle korvauksen muuttamisesta, yhtiö yleensä noudattaa suositusta.

FINEn verkkosivuilla on linkki ratkaisutietokantaan, josta löytyvät muun muassa matkavakuutuskorvauksista annetut ratkaisusuositukset.

Lähteet: FINEn Vakuutus- ja rahoitusneuvonnan vakuutusasiantuntija Katja Lappi,

FINEn raportti ”Mitä matkavakuutus korvaa, jos sairaus pahenee matkalla” (FINE 6/2015), terveyskirjasto.fi, kela.fi, fine.fi, vakuutusyhtiöiden verkkosivut