Palkittu työterveyshuollon ja työlääketieteen erikoislääkäri Kari-Pekka Martimo tunnetaan hyvän työelämän puolestapuhujana. Miten hän oikeasti neuvoo työuupuneita?

  1. Väsyykö 55+ -ikäinen fyysisesti­ raskaissa hommissa enemmän kuin ­psyykkisesti kuormittavissa töissä?

    Eipä oikeastaan. Jaksamisen vaihtelu on yksilöllistä ja sitä esiintyy kaikenikäisillä. Esimerkiksi täydelliseen työsuoritukseen pyrkivä perfektionisti saattaa uupua missä iässä vaan.Vanhemmissa ikäluokissa vaihtelu tosin on suurempaa kuin nuorilla.
    Fyysinen kuormitus on ongelma sitten, kun työntekijällä alkaa olla liikuntaelinvaivoja. Tällöin työn sisältöä on syytä muokata. Sekin pitää muistaa, että myös fyysisessä työssä tunnetaan psyykkistä ­kuormitusta.

  2. Miten saisin lisättyä henkistä ­kestävyyttäni?

    Tässä iän tuoma kokemus on oivallinen apu. Kokemus lisää tietoisuutta siitä, mikä on riittävän hyvä suoritus. Silloin osaa olla armollinen itseään kohtaan.

  3. Minun mielestäni jaksaminen syntyy ­arvostuksen tunteesta. Miksi tämä ­johtamisessa niin usein unohtuu?

    Ensisijaisesti arvostuksen tunne lähtee itsestä. Omalle, riittävän hyvin tehdylle työlle pitää ja kannattaa antaa arvoa. Siitä riippuu, miten pystyy arvostamaan muita ja ottamaan vastaan arvostusta. Hyvä esimies on kiinnostunut alaisen tekemisestä ja antaa tälle mahdollisuuden esittää ajatuksiaan oman työn kehittämisestä.

    Lue myös: Palkitun lääkärin ohjeet – näin vältät työuupumuksen

  4. Ennen kokemuksesta katsottiin olevan hyötyä. Miksi väliin kuulee sanottavan, että se onkin haitta ja kehityksen jarru?

    Voi se olla sitäkin, jos ihminen jää elämään menneisyydessä, pysähtyy. Parhaimmillaan kokemus taas antaa uskallusta tuoda esiin työn epäkohtia ja kykyä tarjota niihin rakentavia vaihtoehtoja. Töissä olisi hyvä joskus tehdä historiakartta, johon kirjattaisiin, millaista työ oli 5, 10, 15, 20, 25 ja 30 vuotta sitten. Se auttaisi näkemään, kuinka monia muutoksia pitkään töissä olleet ovat käyneet läpi – ja keränneet niistä lisää arvokasta kokemusta, joka on monin tavoin käyttökelpoista edelleen.

  5. Meillä on taas menossa organisaatio­muutos, joka tuntuu vähän turhalta. ­Miten pysyn työn muutoksissa mukana?

    Organisaatiomuutoksia on kahta sorttia: niitä, joihin oikeasti voi vaikuttaa, ja niitä, joihin on vain viisainta sopeutua mahdollisimman nopeasti. Nykyisin työpaikoilla tapahtuu paljon muutoksia, joihin työntekijöiden halutaankin ottavan kantaa.
    Kannattaa muistaa, että muutos on meille kaikille mahdollisuus kehittymiseen, emme ole koskaan täysin valmiita. Ihminen ei kärsi niinkään muutoksesta kuin siitä, että muutos jää puolitiehen, toteutumatta.
    Minulla on 80-vuotias kollega, joka on yhä avoin uusille asioille ja halukas yhdistämään niihin omaa aiempaa kokemustaan. Kun ottaa ajoissa kiinni alkavasta muutoksesta, ei joudu kokemaan kärryiltä putoamisen tunnetta.

  6. Aika paljon puhutaan muutosvasta­rinnasta, jopa syyttelevään sävyyn.

    Syyttely on hälyttävä piirre työyhteisössä. Työelämän nopeissa muutoksissa ihmiset menettävät mahdollisuuden arvioida omaa työtään ja keskittyä varsinaisten ongelmien ratkaisuun. Tilalle tulee syyttely. Se ei kohdistu vain tietyn ikäisiin. Yleensä ensin syyllistä etsitään esimiesten joukosta, sitten toiselta osastolta ja lopuksi jo omasta porukasta jonkun ominaisuuden perusteella. Se voi olla ikä, mutta myös vaikkapa perhesuhteet.

  7. Pidän työstäni, mutta vähän vähempikin sitä lystiä riittäisi. Lisäisikö osa-aikatyö tai lyhennetty työviikko meille 55+ ­-ikäisille hyviä työvuosia?

    On hyvin tärkeää, että ikääntyvä työntekijä kokee voivansa vaikuttaa oman työnsä määrään. Jos työajan lyhentäminen ei onnistu, älä lannistu. On vielä muitakin vaihtoehtoja, kuten palkaton vapaa. Pitkään työelämässä olleelle se voi olla taloudellisestikin mahdollista.
    Työn ja vapaan jakaminen uudella tavalla voi myös auttaa jaksamaan työelämässä jopa pitempään kuin juuri eläkeiän kynnykselle, jolloin esimerkiksi lyhennetyn työajan taloudelliset vaikutukset jäävät vähäisemmiksi.

  8. Entä voimien keruu ihan tavallisen työpäivän aikana? Jaksaisin paremmin, jos voisin käydä puolen tunnin kävelyllä. Miten perustelen tämän työnantajalleni?

    Liikkumistuokiot tekevät varmasti hyvää. Entäpä jos menisitte yhdessä työporukalla? Pienet kokoukset kävelylenkin aikana ovat osoittautuneet toimiviksi.
    Kaikissa töissä ei ole mahdollista lähteä päivän aikana ulos. Silloin avuksi voi tulla työpöytä, jonka saa säädettyä työskentelyyn seisoma-asennossa. Joillakin työpaikoilla on kokeiltu jopa kävelymattoja.

  9. Ovatko sairauspoissaolot suurempia iäkkäämmillä työntekijöillä kuin pienten lasten vanhemmilla?

    Poissaolojen määrä on nuoremmilla työntekijöillä suurempi, mutta ne kestävät lyhyemmän aikaa kuin iäkkäämpien työntekijöiden poissaolot. Työjärjestelyjen ja esimiehen kannalta pitkät poissaolot saattavat olla pienempi paha, sillä niihin yleensä voi valmistautua ennakkoon ja sijaisjärjestelyt onnistuvat paremmin kuin lyhyissä poissaoloissa.

  10. Huoli omien vanhempien tilanteesta painaa 55+ -sukupolvea. Tätä ei työelämässä ole vielä tunnistettu eikä tunnustettu, miksi?

    Onneksi työsopimuslaki sentään mahdollistaa palkattoman vapaan lähiomaisen äkillisen sairastumisen johdosta. Tämän lisäksi olisi kohtuullista, että työnantajilta löytyisi ymmärrystä inhimillisille joustotarpeille työssä, esimerkiksi silloin, kun on huolehdittava ikääntyneistä vanhemmista.

    Asiantuntijana Työterveyslaitoksen palvelukeskus­johtaja Kari-Pekka Martimo.