Siinä se oli, polku, arvaamaton tie kohti elämää.
Pieni ihmistaimi lähtöviivalla,
vain arka käden hipaisu ja ihmettelevä katse siinä
missä polku alkaa.
Voimallinen ääni tunnusmerkkinä vanhemmille
syntymästään tietoinen hallintatavasta.

Sellaisista rakennuspalikoista on ihminen tehty,
että kohta nousee seisomaan nähdäkseen paremmin
ja pian alkaa polulle kertyä pienten jalkojen
tepsuttamia askelkuvioita.
Askelten suunta on määrätietoinen
ja pieni käsi on löytynyt suun mihin voi tunkea kaiken löytämänsä.
Minä itse, ja puurolautanen on nurin lattialla.

Pian polunvarrelle ilmestyy koulu
ja polku täyttyy askelista. Kengän-numero kasvaa kilvan
käyttäjänsä kanssa.
Elämää varten, koko pitkää elämää varten, vuosi vuodelta
polku löytää uomansa, suuntaa etsien maailmassa.

Nuoruuden sankarit elämän polulla
hapuilevat mietteet, miksi ja mihin?
On tehtävä valintoja, suuria elämän valintoja
missä polku kulkee, missä on seuraava viitta minulle?
On aika erottautua laumasta, lähdettävä kulkemaan omaa tietä
kukin valintansa mukaan.

Nuoruuden sankaruus aika on jäänyt taakse,
on opittu seisomaan polulla omin avuin.
On opittu muutakin kuin kirjaviisautta,
on siirrytty elämän korkeakouluun oppimaan itse elämää.
On vastuut ja velvoitteet itseään ja muita kohtaan.
Nuoren aikuisen mieli on täynnä elämän suomia mahdollisuuksia
Polku on muuttunut valtatieksi.

Vuosien vieriessä toiveet tasaisesta polusta nostavat päätään.
Arjen viihtyvyys tyynnyttää mielen
ja juhlahetket rakentuvat perheestä, läheisistä, ystävistä.
Merkkipäivät ovat kuin majakat polun varrella viittomassa tietä
seuraavalle etapille.
On aikaa seurata luonnon kiertokulkua ja huomata ne ihmeet
mihin aiemmin ei ollut aikaa.

Nyt on jo aika katsella taakseen, viivähtää muistoissa,
katsella sukupolvien kasvua, iloita pienistä taaperoista
ja antaa elämän kannatella kämmenellään.
Nyt saa nuoremmat mennä juosten poluillaan,
kiirehtiä ties minne tietokonesalkkuineen ja kännykät soiden.
Elämälle kiitos polun nousuista, laskuista ja mutkista.
Jälkeenpäin tulee huomanneeksi ettei ollut ollenkaaan pahitteeksi
vaikkei aina etukäteen nähnytkään mitä seuraavan mutkan takana oli.