Syksyinen sade huuhtelee kasvojani,
aivan kuin kyynleet,.
sinä surullisena päivänä.
Päivänä,
jolloin huomasin pilvilinnojen hajonnen,
haaveiden haihtuneen pois.
Päivänä
joka toi tullessaan tietoisuuden yksinäisyydestä.

Katselin surullisin silmin
harmaata kuuta.
Yhtä harmaata,kuin mieleni.
Olin kuin alaston runko,
kuin puut syksyllä ilman lehtien suojaa,
joita sade piskaa ja tuuli riepotaa.
Niin olin minä alaston ja yksin,
vain kyyneleet seuranani.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla