Viime yön sylissä tummassa

uni minua tuuditti houreessa,

jossa tanssi kaksi hullua keijua

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

silmäluomillani viehkoa valssia

Sisältö jatkuu mainoksen alla

nilkoin norjin, säärin sorjin, ja

ne korviini kuiski: kulta, kulta...

Se veitikkamaisin, keiju toinen,

paletiltaan värin riemuntäyteisen

siveltimeensä sipaisi ja maalasi

ison isot sydämet pojanposkiini,

vasempaan ja oikeaan, vuorotellen,

siveltimen vedoin herkin, hellien.

Keiju toinen lupasi, vaati lupaamaan,

me ensi yönä taas täällä tavataan,

me maalataan, me tanssitaan -

mitäs me taiteilijat, me uhotaan,

meillä on taito, joka on harvoilla:

kokea maailma aina niin kauniina...

Vierailija

Erilaisissa houreissa näkyvät olevan monetkin näistä runojen tekijöistä - kait se on sitä taidetta sitten.

Niihä sitä luulis

Sisältö jatkuu mainoksen alla