Viime yön sylissä tummassa
uni minua tuuditti houreessa,
jossa tanssi kaksi hullua keijua
silmäluomillani viehkoa valssia
nilkoin norjin, säärin sorjin, ja
ne korviini kuiski: kulta, kulta...
Se veitikkamaisin, keiju toinen,
paletiltaan värin riemuntäyteisen
siveltimeensä sipaisi ja maalasi
ison isot sydämet pojanposkiini,
vasempaan ja oikeaan, vuorotellen,
siveltimen vedoin herkin, hellien.
Keiju toinen lupasi, vaati lupaamaan,
me ensi yönä taas täällä tavataan,
me maalataan, me tanssitaan -
mitäs me taiteilijat, me uhotaan,
meillä on taito, joka on harvoilla:
kokea maailma aina niin kauniina...