Me kuljemme kuin kerjäläiset
yltäkylläisyyden keskellä.
Anomme itsellemme ystävällisyyttä
ja rakkautta.
Kuin opetettu koira,
tarjoamme itseämme tykö.
Odotamme makupalaa,
ylen tyytyväisinä siitä,
jos joku meitä hiukan rapsuttaa.

Joukko sokeita taluttaa toinen toistaan,
kuuro yritää kuulla,toista kuuroa.
Mykkinä etsimme yhteistä kieltä
saadaksemme yhteyden.
Ymmärtämättä toisiamme kyselemme,
mikä tuossa toisessa on vikana?
Kaikkiaan kysymys on elämästä,
tuosta pienestä lahjasta
jonka suuruutta on mahdotonta ymmärtää.
Jokaisen omasta elämästä,
joka on perinjuurin erilainen,
kuin jonkun toisen elämä.