Jäi hyvästi rusohuuli,
sulosuitsija sydämeni,
joka umpiukseni mursi,
ja salasalpani avasi -
sinä, joka et jättänyt
minulle jäljelle muuta
kuin valoja vaikeita,
haaveita haikeita ja
valtauksen viitattoman,
kaivauksen kartattoman.
Jäi hyvästi rusohuuli,
sulosuitsija sydämeni,
ja talvi-iltojen muistot,
sydämet siveät, sykkivät
kuin akkunoilla kynttilät.
En teititellä enää tohtinut,
arasti suoritin sinuttelut,
kävin läpi aistit kaikki,
miltä tuntui - miltä näytti.
Vaimeasti taustalla soi jatsi.