KARJALAN KUMBUZIL

Jo Karjalan kumbuzil puut kukihtah.
Jo Karjalan koivikot tuuhettuvah.
Kägöi kuldane kukkuu, on mua lumetoin,
vie sinne mun kaibovi pohjatoin.

Mie tunnen siun vuorois da kaik mäjet nuo
da kaiskinna kait o jo Karjalan mua.
Da synkis da sankios nois salomais
ken salmiloin suis nyt souvella sais.

Da moneh kerranba kieringi nois
mie Karjalan huoguja hongikkolois.
Vuoroil sen seizoin paljai`m päin
da karjalan kaik ies silmänji näin.

Vuoroin harjoil ja kukkuloi luo
miun nosti jo Karjalan korbi ja suo.
Siel mei tunzin, tunzin, kuulin ja näin
Siit ikipäiväze kaibovi, kaibovi jäin.

Jo Karjalan kumbuzil puut kukihtah.
Jo Karjalan koivikot tuulettuvah.
Kägöi kuldane kukkuu, on mua lumeton
vie sinne mun kaibovi pohjaton.

säv. Valter Juva

Juuli2011

kuva-ei tietoa.

.

juuli
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

KARJALAN KUMBUZIL

Juuli kirj: Tämä meni jostain syystä yhteen pötköön säkeistöt eikä suostu muokkamisellakaan ottamaan erikseen säkeistöjä. Mutta onhan tämä tuttu. Eikä ole kielikään minulle ainakaan vieras. Mutta harmittaa tuo pötkötys. No nyt se meni säkeistöiksi. Ei harmita enää. Ja kai kaikki käsittää tämän kansanlauluksi.. Ei minun tekemäksi. Mutta en tiennyt muuta paikkaa tälle. ** Noin minä kirjoitin jo ekana heti runon jälkeen. Olet tyhmä ku et lue aikaisempia kirjoitukia. Ota silmä likaiseen koura ja...
Lue kommentti