Miehuutensa kynnyksellä hän lähestyy,
painautuu sydäntäni vasten
kuin haluten alkumereen,
kohtuni helmaan keinumaan.
Hän pitää lujasti kiinni,
kaivautuu syvemmälle kainaloon,
vakuuttaa kaiken olevan hyvin.
Katseesta huomaan,
kuinka paljon hän pelkää.
Pelkää astua seuraavaa askelta,
l lähemmäs aikuisuutta,
kauemmas kotinsa kynnykseltä.
Minä haluaisin pitää hänet siinä,
suojassa sydäntäni vasten.
Pahalta hänet varjelisin,
ettei taittuisi nuori heinä.
Tässähän tänäänkin olen
syli avoinna sinun tulla.
Älä pelkää,astutaan yhdessä
elämän ovista sisään.
Minullakin on jo ikävä!
Kynnykseltä katson,
kuinka nopeasti jalat rientävät.
Istun mietteisiini ja ajattelen,
ettet turhaan itkisi maailman tuulia,
että saisin olla se satama,
jonne purjehdukseltasi voisit turvallisesti palata.
