Kotiin
'''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''

Minä taivalsin teitä tuntemattomia,
kuljin idästä länteen
etsien rauhaa sielulleni
etsien paikkaani omaa.

Tuli tutuksi yöt yksinäiset
päivät niin pitkät.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kuljin kadut Pariisin
Ja kujat Italian
matkasin halki myrskyisten merien
yli suurten vuorien.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kuljin yössä Honolulun
sydän ikävästä murtuen
sielussani tyhyys,
kunnes kuulin tuon kutsun
kutsun kurkien.

Lähdin matkaan noiden suurten lintujen.
Kuljin tiet kiviset
meret tyynet ja myrskyisät
kuljin yli laaksojen
yli siintävien järvien
Yli tunturien
kunnes saavuin pohjoiseen
sinne missä revontulet öisin taivaalla leiskuu
sinne missä pohjoistuuli saa ihmislapsen itkemään.
Saavuin kotiin
kotiin, sillä olenhan pohjoisen lapsi
lapsi kuun, tähtien ja revontulien.

Maritta Heinonen Oulu
tämän runon olen kirjoittanut 12.10.2008

Sisältö jatkuu mainoksen alla