Taivalta taitettu tuntia monta -
nyt keidasta kaivataan.
Vihdoin kuusen oksien takaa
laavun kutsuvan nähdä saan.

Laavuseinämän vankat hirret,
tuoksu savun pehmeä tuo,
ne kutsuvat vaeltajan
kuin raikkaan lähtehen luo.

Tulen liekkien kultainen hehku
kuin itse elämä on:
joskus tuhlaten lämpoä antaa
suo suloisen nautinnon.

Tässä laavulla herkän hetken
tahdon sieluuni tallentaa.
On siinä kosketus Luojan,
joka hoitaa ja uudistaa.

Taas eespäin kulkea jaksan,
niin helppo on hengittää.
Ilon helkkyvät pienet tiu'ut
minun rintaani soimaan jää-