Vihoviimeinen pihakoivun lehti
alas puusta leijaili
hädin tuskin maahan ehti
kun harava sen kompostiin kampesi.
Lehti hiljaa nyyhkytti.
Pikkiriikkinen siilinpentu
vielä nurmikolla tallusti
pitäis' saada jostakin muonaa
muuten talvella käy hullusti.
Siili raskaasti huokaisi.
Samettinen violetti orvokinkukka
jäänkohmeisesta mullasta kurkisti
voi kuule kaunokainen
etkö jo vihdoinkin luovuttaisi?
Kukka itkuun purskahti.
Nyt Vivaldin viivastoissa
talven tahteja tapaillaan
kun uutta luodaan niin väistämättä
joku joutuu taipumaan.
Pian lumi alleen kaiken peittää,
sävelissä soi pyry ja pakkanen.