OLENTUNEET

Se tästäkö alkoi, tässäkö oli loppu.
Oli oudot olentuneet metsään ilmestyneet.
Mistä sinne, vaeltaneet oudoista maailmoista.
Ei kukaan tiennyt, ei olleet koskaan nähneet
nämäkin vain pienen hetken. Vahingossa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tulleetko tähdistä vieraista takaa valovuosien
äärettömyydestä takaa mustan kuun, tähtiyön
maahan matkanneet.
Oli niitä kaksi, punainen liikkumaton
sininen varjokas, olonsa alati vaihtui.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Taakse puiden piiloutui jos kulkija ohi kulki.
Ne takaa rungon tiirali, ne ilkkui, irvisteli
LIvahteli sininen ohi kulkijan, takana selän
se kuiskaili.
Se kulkijaa huksista tarttui.
Nauru hiljainen takana kuului.

Ne ilmestyi jälkeen laskevan auringon
koko yön ne pimeydessä juhli.
Ne tanssi, ne kirosi, ne oli mieltä vailla.
Kun nousi aurinko, ne katosi.

Ei aamu yön tanssia katso.

Ei kukaan tiennyt missä ne vaani.
Koko päivän ne varjoissa pysytteli.

Iltana eräänä ne ei saapuneetkaan
öisiin pitohinsa.
Joku kertoi nähneensä taivaalla
kaksi kiitävää tähteä.

Poissa ne oli ei kaivannut kukaan
huomattiin oli ottaneet mukaan
kaksi kiveä sammaleista.
Jätetty kaksi kiiltävää timanttia.

Lahjana seuraajille.

Juuli2014

.

Sisältö jatkuu mainoksen alla