/etlehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/13952782398_44c0db5818.jpg?itok=BNK9eK_h)
SAIRAS HUONE
Pahoinvointi asettunut huoneeseen
kipu, sairaus, kärsimys alivuokralaisiksi.
Pölyyntynyt kaikki , katto, lattia
bakteerit, virukset juhlaa vietti.
Ei ikkunasta ulos näkynyt.
Kasaantunut matto riekaleinen.
Siellä oli maannut sairas ihminen
ehkä kaksikin
vanhassa rautavuoteessa
yrittänyt elää, noutajansa voittaa
anonut yhtä päivää eloon lisäaikaa.
Se evättiin sanottiiin , kohta kohta
pois joudat siitä virumasta
muita rasittamasta
hylkiö, itse riesa.
Kerran oli ollut nuori nainen
nauravainen, juoksevainen
niityllä kerännyt
kukat maljakkoon.
Iloinnut, nauranut, leikkinyt.
Sitä ei ollut enää
ei ollut naista nauravaista.
Huone tukehtui hajuun sairauden.
Ei kukaan enää muistanut.
Juuli2014
Kirjoitin Pulinapoksiin 27.10 klo 14.41 Tämä runo kertoi niin osuvasti elämän kujuudesta sairaudesta ja ahdistuksesta ja siitä miten joskus kukaan ei ymmärrä eikä tue heikonpiosaisia. Vaan he kaksi jakoivat tuskan keskenään, toivonkipinää ylläpitivät vuorotellen. Samalla tässä kiitän kera ♥♥♥ sydänmien kauniista runostasi Madam Lumpeekukka.
Siksihän runoilija, useimmiten niitä runoja tänne kirjoittaa, että saisi lukea arvosteluja. Koska arvostelut ovat ainakin minulle tärkeitä koska haluan runoilijana kehittyä. Kun toinen ihminen niitä lukee ja antaa arvion, huomaa runon tekijä, kenties; että kas noinkin tuon voi nähdä. Se pitäisi kehittää runoilijaakin itsekritiikkiin.
Voi sen tekstin jättää omaksi iloksi jos ei kestä lukijpiden kritiikkiä.v.
Niin voikii...titityy...mutta kelpaako v:lle mitä tahansa juntin neuvo runon laatimisesta?
kiitos tm...titityy? Asia nyt vain minun kohdallani on, että kukaan ei ole kiinnostunut runoistani, edes sen vertaa, että kommentoisi jotenkin. Paitsi...
Titityy sanoin talilitintti ja sonti rumasti juulin kukkahattuun.
