Näetkö mihin varjo
lempeän kosketuksensa langettaa,
kuin peläten valon säikkyvän,
ja pakenevan pois.
Tunnetko,
kuinka kylmä tuuli
varovasti lämpöä syleilee.
Saa puidenlehdet helisemään,
lepytellen anteeksi pyytää
häirintäänsä.
Ja pimeys,
se hiipien tulee.
Varovaisesti suukottelee auringonsäteitä.
Sulkee päivän syleilyynsä,
keinuttaa uneen levon antaen.
Kerta toisensa jälkeen
elämän kiertokulussa.