Katselin taivasta,
poutapilvien leikkiä apilapellon sylissä.
Eikä minua haitannut,
likaiset varpaat,
ei liianlyhyt leninki.
Pilvien päällä matkustin satujen maahan.

Liian pian tulivat mustapukuiset miehet.
Laittoivat lapsuuteni laatikkoon,
lauloivat liian luja,ja minä olin vihainen,
kun eivät antaneet äidin nukkua rauhassa.

Kauaksi aikaa
poistuivat poutaiset pilvet.
Kukkakruununi kuihtui,
enkä pääsyt satuani loppuun.

Yritin etsiä tietä takaisin,
ei läytynyt, kunnes kuulin äänen.
Mummi katso!
Enkeli istuu pilven päällä ,
vilkuttaa meille kruunu päässään.

Seppelepäiset kukkaiskeijut,
näyttävät tietä takaisin,poutapilvien satumaahan.