Yön pitkinä tunteina
unien paetessa pois,
sulkiessaan ovensa,
ja lukitessaan minut
todellisuuteen odottamaan,
silloin kuuntelen hiljaisuuden äänijä.

Aluksi en erota mitään.

Hetkenpäästä korvani tavoittavat
sydänmensykkeen,
Ilman joka liikuu sisään,
ja ulos.
Kellon raksutus sen mitatessa aikaa.
Aikaa,jona unet ovat piilossa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Yö tulee lähemmäs.
Kertoo tarinaansa,
jota en päivällä ymmärtäisi.
Kuulisi hälinän keskeltä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Yö kaipasi ystävää,
hetken vierelleen valvojaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla