VIESTI SYKSYN

Toi tuuli pohjoinen viestin
merenrannan kaislikkoon.
Ne suojassa lahdelman
syksyn viimoja odotteli.

Tuntui tuoksu syksyn
se kesän surmaisi.
Yö usvainen, halla tulisi
jääti meren kylmäksi .

Kaislat hiljaa rannassa odotti
oli aurinko laskenut
taa horisontin paennut
mukana vienyt purppurapilvet
yön pimeys odotti.

Ei keinunut joutsen laineilla
uikku kruunussaan parjehtinut
kohti ulappaa.
Taivaalla vain lokki liiiteli
sekin yksinäinen.

Viesti oli prinssi Syksyltä
pian saapua lupasi.
Toisi  harmaan usvan
mi lahdelman verhoisi.

Syttyi tähdet.
Taipui kaisla ylle veden
syliin sen uinahti.

Yö tummeni
hiljeni aallot
uinui rantakaislikko.

Valvoi untansa tähtönen.

Juuli2014