Lapsi oppii nopeasti uusia asioita, mutta uhohtaa usein tapahtumat. Miksi vanhetessa käy toisin päin - muistoja kertyy, mutta oppiminen hidastuu?

Pienen lapsen muisti on ihmeellinen. Jo parivuotias kykenee lurittelemaan ulkoa runoja, kirjoja, lauluja ja hokemia. Lapsi oppii nopeasti uusia asioita, mutta amaan aikaan hänen muistinsa on lyhyt: ihmiset ja kasvot unohtuvat nopeasti. Vanhetessa asia muuttuu toisin päin: muistoja kertyy melkoisesti, mutta uuden oppiminen hidastuu.

Syy löytyy aivosoluista. Ensimmäisten elinvuosien aikana solut syntyvät, kehittyvät ja uudistuvat vauhdilla. Iän myötä solut puolestaan rapistuvat. Ruotsalaistutkijat ovat havainneet, että esimerkiksi liikuntaa lisäämällä solujen rappeutumista voidaan ehkäistä ja uuden oppimista tehostaa myös aikuisena.

Miksi en muista nimiä?

Miksi nimien tai numeroiden muistaminen vaikeutuu vanhetessa?
Nimimuisti alkaa huonontua neljänkymmenen ikävuoden jälkeen. Päässämme on muistivarasto, jossa kaikki on tallella.

Samaan tapaan kuin tietokoneen kovalevy alkaa ajan mittaan täyttyä, myös aivojemme levyltä on iän myötä yhä vaikeampi hakea esille haluamaansa. Muistijälkiä on karttunut liian paljon: nimiä, paikkoja, vuosikuluja, pin-koodeja, puk-koodeja, salasanoja. Jo määrä saattaa lamaannuttaa.

Lähde: Modern Psykologi -lehti ja ET-lehden arkisto.

Lisää ajakohtaista tietoa muistista ja muistamisesta löydät säännöllisesti päivittyvästä teemapaketistamme

Muistiin keskittyy myös 31.10. ilmestyvä ET Terveyden Muisti kuntoon -teemalehti.