Eturauhassyöpädiagnoosin saa vuosittain 4000–5000 suomalaismiestä. Toiseksi yleisin on naisten rintasyöpä.

Eturauhassyövän diagnoosi perustuu urologin eturauhasesta ottamaan koepalaan ja patologin koepalasta tekemään tutkimukseen. Eturauhassyöpä voi olla

  • Paikallinen: syöpä on vain eturauhasen sisällä. Voidaan parantaa.
  • Paikallisesti levinnyt: Syöpä kasvaa etu­rauhasen ulkopuolelle, mutta ei lähielimiin, ei ole levinnyt imusolmukkeisiin eikä ole lähettänyt etäpesäkkeitä. Voi olla paran­nettavissa.
  • Levinnyt: Syöpä on lähettänyt etäpesäk­keitä. Ei voida parantaa, mutta taudin etenemistä voidaan hidastaa ja potilaan elämän­laatua parantaa.

Eturauhassyöpää etsitään määrittelemällä verestä eturauhasen terveyttä mittaava PSA-arvo. Se nousee syövässä, mutta sitä kohottavat myös eturauhasen hyvänlaatuinen liikakasvu ja tulehdukset, esimerkiksi virtsatietulehdus.

Kenen kannattaa mittauttaa PSA?

– Useimmilta miehiltä PSA mitataan työterveyshuollossa 50-vuotislääkärintarkastuksen yhteydessä. Jos sitä ei ole mitattu, se kannattaa mittauttaa, jos on virtsaamiseen liittyviä oireita. Yli 50-vuotiaan on hyvä selvittää PSA, jos suvussa esiintyy eturauhassyöpää ja syöpävaara huolestuttaa, vastaa kirurgian ja urologian erikoislääkäri Antti Rannikko.

Ongelmallista PSA:n mittaamisessa on se, että se aiheuttaa myös vääriä hälytyksiä ja voi altistaa potilaan turhaan syöpähoitojen haitoille. PSA:n avulla löydetyistä syövistä osa on niin kilttejä, että ne eivät aiheuta potilaalle mitään oireita tämän elinaikana. Toisaalta, PSA:n avulla ärhäkkäkin eturauhassyöpä löytyy arviolta 5–7 vuotta aiemmin ja on löytyessään useammin varhaisvaiheessa ja helpommin hoidettavissa.

Hoito valitaan yksilöllisesti

Eturauhassyövän hoidon valintaan vaikuttavat syövän levinneisyys- ja pahanlaatuisuusaste, potilaan ikä, terveys (elinajan odote), potilaan toiveet ja odotukset sekä paikalliset hoitokäytännöt ja -mahdollisuudet.

Eri hoitovaihtoehtojen edut ja haitat on punnittava tarkkaan. Potilaan kannattaa keskustella useamman lääkärin ja jo hoidettujen potilaiden kanssa, jotta hän saisi päätöksensä tueksi riittävästi tietoa eri hoitojen vaikutuksista terveyteensä ja elämäänsä.

  • Aktiiviseuranta

PSA-tutkimusten perusteella löytyy paljon täysin oireettomia hyvän ennusteen syöpiä, jotka eivät hoitoa tarvitsisi. Nykyisin osataan entistä paremmin ennakoida tapaukset, joissa potilaalle riittää aktiiviseuranta: hän ei saa mitään vaikuttavaa syöpähoitoa, mutta käy säännöllisesti urologilla, PSA-tutkimuksessa ja koepalojen otossa.

  • Leikkaus

Eturauhasen poistoleikkaus on suuri leikkaus ja se tehdään harvoin yli 70-vuotiaille. Se sopii potilaalle, jonka syöpä on paikallinen, mutta voidaan joskus tehdä myös silloin, kun syöpä on paikallisesti levinnyt. Leikkauksessa poistetaan sekä eturauhanen että siinä kiinni olevat rakkularauhaset.

Tyypillisin haittavaikutus on erektiohäiriö, sillä erektiota säätelevät hermot kulkevat eturauhasen pinnalla ja ne saattavat vahingoittua, kun eturauhanen poistetaan. Monet potilaat kärsivät ensimmäisinä viikkoina myös virtsankarkailusta, mutta muutaman kuukauden kuluttua leikkauksesta suurin osa potilaista on toipunut täysin.

  • Ulkoinen sädehoito

Sädehoitoa pidetään eturauhasen poistoleikkauksen vaihto­ehtona. Sitä voidaan antaa potilaalle, jolla on paikallinen eturauhassyöpä ja jonka
katsotaan hyötyvän radikaalista hoidosta. Sitä voidaan käyttää harkinnanvaraisesti myös paikallisesti levinneessä taudissa
hormonihoidon tukena.

Välittömiä sivuvaikutuksia ovat tavallisesti ripuli, ulostuspakko ja tiheävirtsaisuus. Ne johtuvat siitä, että eturauhasen lähellä olevat peräsuoli, virtsarakko ja virtsaputki saavat sädevaurioita. Oireet lievenevät hoidon loputtua tavallisesti 1–3 kuukaudessa.

  • Sisäinen sädehoito

Sisäisessä sädehoidossa potilas nukutetaan ja eturauhasen sisään asetetaan säteileviä jyväsiä, jotka hiljalleen lähettävät säteilyä ja tuhoavat syöpäkudosta. Hoito vaatii toimenpiteen jälkeisen katetrihoidon. Sisäinen sädehoito soveltuu paikallisen, suhteellisen hyväennusteisen eturauhassyövän hoitoon potilaalle, jolla on kohtuullinen yleiskunto.

Hoidon välittömiä haittavaikutuksia ovat 1–2 kuukauden ajan virtsaamisvaivat, tihentynyt virtsaamistarve, paikallinen pakotuksen tunne ja hidastunut virtsantulo. Erektio yleensä säilyy. Mahdolliset erektiohäiriöt tulevat tavallisesti viiveellä. Parin kolmen vuoden kuluttua ei ole potenssin kannalta eroa sillä, onko syöpä leikattu vai sädehoidettu.

  • Hormonihoito

Mieshormonit eli androgeenit, erityisesti testosteroni, kiihdyttävät eturauhassyövän kasvua. Syövän kasvu voidaan pysäyttää lopettamalla testosteronin muodostus kiveksissä lääkehoidolla tai poistamalla kiveskudos leikkauksessa. Sivu­vaikutuksina on kuumia aaltoja, hikoilua, anemiaa, osteoporoosia, lihasmassan vähenemistä ja impotenssia.

Hormonaalista hoitoa voidaan antaa myös antiandrogeenitabletteina, jotka eivät lopeta mieshormonien eritystä mutta estävät niiden vaikutuksen syöpäsoluissa. Antiandrogeenit aiheuttavat tyypillisesti rintojen kasvua ja kipeytymistä, harvemmin seksuaalisia haittoja, ripulia, pahoinvointia tai näköhäiriöitä.

  • Odottava seuranta

Odottavassa seurannassa potilasta ei pyritäkään parantamaan eturauhas­syövästä, sillä tauti ei todennäköisesti ehdi aiheuttaa potilaalle vaivaa tämän elinaikana. Potilasta seurataan harvakseltaan. Jos syöpä kehittyy oireita aiheuttavaksi, aloitetaan hormonaalinen hoito.

Odottavaa seurantaa voidaan käyttää, jos potilaan elinajan ennuste on lyhyt korkean iän tai sairauksien takia. Hoidon aiheuttamat sivuvaikutukset voivat heikentää potilaan elämänlaatua, ja mahdollinen hoidolla saavutettava elinajan pidennys saattaa jäädä olemattomaksi.

Asiantuntijana kirurgian ja urologian erikoislääkäri,
dosentti Antti Rannikko, HYKS:n urologian klinikka.

Tietoa ja vertaistukea:
Suomen eturauhassyöpäyhdistys, www.propo.fi
Eturauhassyöpäpotilaiden tuki, www.psa.fi
www.suomalaineneturauhassyopa.fi

Vierailija

Eurauhassyöpä - Suomen yleisin syöpä

Näin juhannusviikolla tulisi kai puhua vain iloisista asioista, mutta ihmettelen kuitenkin, miksi esim. syöpäsairauksista ei uskalleta/tahdota keskustella. Se eri muodoissaan on joka tapauksessa monelle hyvinkin tuttu asia, joko omakohtaisena kokemuksena tai läheisten kautta. Keskustelussa voisi esim. tulla esille joitakin asioita, joista joku on todennut saaneensa apua vaivaansa. Uskon, että omakohtaisesti asian kanssa kamppailevalle kaikki tieto ja mahdollinen apu on tervetullutta. Tietenkin...
Lue kommentti

Lis Merisalon ja fysioterapeutti Anja Henttisen yhteinen taival on kestänyt 25 vuotta. Sen ansiosta Lis on eläkkeellä elämänsä kunnossa.

Pieni huone on täynnä jumppapalloja, käsipainoja ja erilaisia kuntolaitteita. Tänään niitä ei kuitenkaan tarvita. Lis Merisalon, 68, harjoitusohjelmassa käytetään tällä kertaa vain tuolia ja jumppamattoa. Vaikka liikkeet ovat tuttuja vuosien varrelta, fysioterapeutti Iida Aulas varmistaa, että Lis tekee ne oikein.

Treeniä ei tehdä hampaat irvessä. Molemmat hymyilevät leveästi koko ajan ja tsemppaavat kilvan toisiaan. Lisin hymy ei häviä edes vauhdikkaiden kyykkyjen aikana.

Harjoituksen aikana käydään läpi koko kroppa, vaikka Lis keskittyy treenatessaan erityisesti selän ja lonkan liikkuvuuteen. Yksi liike on ylitse muiden, Lisin ihmeliikkeeksi kutsuma käden kierto, joka venyttää kyynärpäätä. Se tekee hyvää hiiren käytön jumittamalle kädelle.

30 vuoden suhde

Tunnin jälkeen Lis rentoutuu hierontapöydällä. Fysioterapeutti Anja Henttinen käy läpi Lisin selkää. Tuntuma on tuttu, sillä Lisin ja Anjan hoitosuhde on kestänyt jo 30 vuotta.

Lis on tehnyt koko työuransa pankissa. 1980-luvun alussa töissä siirryttiin tietokoneaikaan. Näyttöpäätteen edessä hartiat korvissa istuminen jumitti kropan pahan kerran.

– Mehän oltiin töissä kaikki ihan sairaita silloin! Lis huudahtaa.

Lisin mies oli käynyt jo kymmenen vuoden ajan fysioterapeutilla, jota hän kutsui ihmeidentekijäksi ja noitatohtoriksi.

– Mieheni sanoi minulle, että mene Anjalle. Se on niin kauniskin.

"Huomasin, että harjoitteista on oikeasti apua. Se motivoi jatkamaan."

Pankin työterveyshuolto oli järjestetty erinomaisesti, ja fysioterapeutin sai valita vapaasti. Niin Anja sai Lisistäkin asiakkaan.

– Anja neuvoi millaisilla liikkeillä niskaa, hartioita ja käsiä voisi vahvistaa, mutta enhän minä mitään tehnyt.

Lisin tilanne on tyypillinen monelle fysioterapiassa käyvällä. Harjoittelu alkoi sujua vasta, kun Anja keksi liikkeet, jotka Lis koki itselleen sopiviksi.

– Huomasin, että harjoitteista on oikeasti apua. Se motivoi jatkamaan.

Liian terve leikkaukseen

Anja testaa Lisin lanteen liikkuvuutta ja vaikuttaa tyytyväiseltä. Syytä onkin, sillä Lisin lonkka venyy kuin kolmikymppisellä. Ei uskoisi, että se on leikattu vain reilu vuosi sitten.

– Minulla epäiltiin iskiasta, mutta Anja ymmärsi, että kipujen todellinen syy oli lonkka.

Vian löytymistä vaikeutti se, että aktiivisen harjoittelun ansiosta Lisin lanteen liikkuvuus oli paljon parempi kuin kuluneella lonkalla pitäisi olla. Vahvojen lihasten ansiosta lonkka oli muuten oireeton, mutta se ei kestänyt pitempiä kävelylenkkejä. Kun Anja tajusi ongelmien syyn, hän passitti Lisin tutulle ortopedille, joka totesi lonkkanivelen pahasti kuluneeksi.

Ortopedin lähetteestä huolimatta Lisin leikkausta epäröitiin vielä sairaalassa.

– Minulta varmistettiin moneen kertaan, haluanko varmasti leikkaukseen, kun olen niin hyvässä kunnossa.

Elegantti muutos

Anjan työhuoneen seiniä peittävät värikkäät taulut ja iso kultakehyksinen peili. Hyllyn päälle nostettu luurangon käsi tervehtii huoneeseen astuvia asiakkaita.

Hyllyn päällä voisi olla myös pääkallo, sillä tässä huoneessa hoidetaan yhtä paljon mieltä kuin kehoakin.

Anja on koulutukseltaan fysioterapeutti. Vuosituhannen vaihteessa hän kouluttautui ratkaisukeskeiseksi psykoterapeutiksi huomattuaan, että pelkän kehon hoitaminen ei tuonut asiakkaille täyttä apua.

– Fysioterapeutin ja asiakkaan vuorovaikutuksen pitäisi edistää asiakkaan hyvinvointia. Sen kuuluisi aina avata mahdollisuuksia, ei koskaan sulkea niitä pois, Anja toteaa.

"Kehon hoitaminen on mielen hoitamista."

Jos esimerkiksi juokseminen pitää vaivojen takia lopettaa, maailmassa on jäljellä lukemattomia liikuntamuotoja joista valita. Fysioterapeutin vastuu on suuri.

– Kun ihminen antaa kroppansa tutkittavakseni, se on valtava luottamuksenosoitus. Minun on näytettävä, että olen sen arvoinen.

Hoitosuhteessa on oleellista, että menneistä ei syyllistetä. Ihminen on fysioterapeutin luo tullessaan juuri niin ylipainoinen ja kremppainen kuin on. Niistä huomauttaminen ei edistä tilanteen paranemista. Anjan mukaan avainsana on elegantti muutos. Asiakkaan kanssa on löydettävä pienin mahdollinen muutos, jolla hänet saadaan voimaan paremmin.

– Olen huomannut, että kannattaa kysyä asiakkaalta, mikä hänelle on tärkeää. Sen jälkeen voin näyttää, miten hän voi päästä tavoitteeseensa.

Elämänsä kunnossa

Lisin tavoite löytyi 55-vuotiaana. Hän päätti, että jää eläkkeelle ilman mitään vaivoja. Nyt eläköitymisestä on neljä vuotta, ja Lis vakuuttaa tavoitteen täyttyneen.

– En ole koskaan ollut näin hyvässä fyysisessä kunnossa.

Anja innostuu.

– Toi on se lause! hän hihkaisee.

– Koko Suomen kannalta on oleellista, että ikääntyvät ihmiset pysyvät kunnossa. Puhumattakaan siitä, miten tärkeää se on yksittäisen ihmisen hyvinvoinnin kannalta.

Lis kertoo kokeneensa päätöksenteon jälkeen suoranaisen valaistumisen: minun on mahdollista olla terve, ja se on arvokkainta, mitä ihmiselle on suotu.

– Kun tulee vanhemmaksi, tajuaa, ettei enää pärjää treenaamatta yhtään. Sen ymmärtäminen sai tekemään kaikki harjoitukset nöyrästi.

Anja kuuntelee Lisin innostunutta kertomusta. Sanat ovat pitkäaikaisen fysioterapeutin mieleen.

– Lis on ihan uskomaton tyyppi. Hän on jaksanut treenata hienosti kaikki nämä vuodet, Anja kehuu.

– En minä, vaan me yhdessä!

Fysios SelkäCenterin fysioterapeutti Iida Aulas ohjaa Lis Merisalon harjoituksia.
Fysios SelkäCenterin fysioterapeutti Iida Aulas ohjaa Lis Merisalon harjoituksia.

Lisin liikuntaviikko

Joka päivä:

Jumppa ja venyttely. Jumppaan joka aamu ja ilta Anjan opettamat liikkeet. Sarjan tekemiseen menee noin 15 minuuttia. Koska sarjaan kuuluu mielestäni riittävästi venyttäviä liikkeitä, en enää venyttele erikseen. Olen huomannut tulleeni riippuvaiseksi jumpasta, joten useimmiten teen harjoitukset myös lomalla.

Kuntoliikunta:

Talvella käyn sauvakävelyllä kolmesta viiteen kertaa viikossa. Reipasvauhtisen lenkin pituus on 5-6 kilometriä. Erittäin huonolla säällä poljen kuntopyörällä rauhallisesti noin kymmenen kilometriä. 

Kesällä yritän pyöräillä vähintään joka toinen päivä. Lenkkien pituus on keskimäärin 25 kilometriä. Pyöräily on parasta mitä tiedän.

Lisin luottoliikkeet

  1. "Ihmeliike", eli käden taivutus, joka venyttää tenniskyynärpäätä.
  2. Niskan pidennys, retraktio, auttaa niskavaivoihin. Pään on oltava pystyssä ja selän suorana, kun leukaa vedetään varovasti sisään.
  3. Kyykkyliike tuo jalkoihin lisää voimaa. Se parantaa esimerkiksi tasapainoa.

  4. Lonkan koukistajien venyttäminen parantaa liikkuvuutta. Liike onnistuu penkillä tai lattialla. Lis treenasi lonkkansa niin hyvään kuntoon, että lääkärit ehdottivat jo lonkkaleikkauksesta luopumista.

Artikkeli on julkaistu ET Terveys -lehden numerossa 5/2017.

Ikääntymisen ei tarvitse tarkoittaa kunnon huononemista. Hyvän kunnon eteen on ehkä nähtävä aiempaa enemmän vaivaa, mutta se palkitsee myös mielen.

1. Miten liikuntaharrastus kannattaisi aloittaa?

Kuntoilu kannattaa alussa annostella niin, että se tulee tehtyä, eikä innostus liikuntaan laannu. Valitse itsellesi mieluisa liikuntamuoto ja koeta saada puoliso tai kaveri mukaan. Yhdessä onnistuu helpommin.

Säännöllisyys on määrää tärkeämpää: 30 minuuttia liikuntaa riittää huoltamaan kehoa 24 tuntia. Tee hyvinvoinnillesi jotain hyvää puoli tuntia päivittäin.

2. Miten valita itselle sopiva liikuntalaji?

Liikunnan pitäisi tuottaa nautintoa. Se voi tuntua mukavalta jo tehdessä tai antaa nautinnon vasta liikuntatuokion jälkeen.

Treenaa monipuolisesti lihasvoimaa ja kestävyyttä. Tutkimustulokset osoittavat kiistatta, että ikääntyvien terveyttä edistävän harjoittelun kannattaa olla yhä enemmän voima- ja tehoharjoittelun suuntaista.

Kuntoilla voi kotonakin tekemällä liikkeitä oman kehon painolla. Esimerkiksi kyykyt ja askelkyykyt parantavat alaraajojen lihasvoimaa.

3. Onko pakko juosta, jos ei jaksa?

Rivakalla kävelyllä saa varmasti juoksun hyödyt, mutta lenkin keston pitää olla silloin pidempi. Sydän, verenkiertoelimistö ja lihakset eivät välitä, millä lajilla niitä kehittää. Juoksemalla, luistelemalla, hiihtämällä, laskettelemalla, sauvakävelemällä, uimalla, vaeltamalla ja vaikka tanssimalla voi saada saman hyödyn.

Terveysliikunta alentaa verenpainetta, vahvistaa luustoa ja ehkäisee sydän- ja verisuonisairauksia, jos sitä toistaa riittävän usein ja se kuormittaa elimistöä. Jos treenaat tavalla, jonka jaksat hengästymättä ja hikoilematta, olet harjoituksen jälkeen todennäköisesti vain treenin verran vanhempi.

4. Onko kuntosali ainoa paikka hankkia lihasvoimaa?

Kuntosaliharjoittelu on tuloksellista, muttei välttämätöntä. Kotona pystyy tekemään paljon tehokkaita liikkeitä ilman apuvälineitä.

Erityisen hyviä ovat pystyasennossa tehtävät liikkeet kuten kyykyt ja askelkyykyt, jotka parantavat lihasvoimaa ja koordinaatiota. Tärkeitä ovat myös lantion ja keskivartalon lihakset, sillä ne pitävät ryhdin kunnossa.

5. Mikä avuksi, kun liikunnan jälkeen sattuu joka paikkaan?

Ei mikään. Treenin jälkeinen lihasarkuus ei ole vaarallista, vaan osa sitä fysiologista mekanismia, joka johtaa elimistön kehittymiseen. Harjoittelun jälkeinen lihasarkuus ei helpotu venyttelyllä, mutta muuten kannattaa venytellä osana muuta harjoittelua.

6. Milloin tavallinen ihminen tarvitsee fysioterapeuttia?

Jos keho kipuilee ja oireiden alkuperä on epäselvä, on houkuttelevampaa jäädä sohvalle lojumaan kuin lähteä liikkumaan. Se on inhimillistä. Kipuja ja vaivoja ei kuitenkaan kannata vain sietää ja toivoa, että ne itsestään helpottuvat. Useimmissa ongelmissa oleellista olisi nopea puuttuminen oireisiin ja niiden alkuperään. Kivut vähentävät aktiivisuutta, ja kunnon huononeminen voi vaikuttaa myös mielialaan.

Lähteet: Fysios SelkäCenter ja fysioterapeutti Anja Henttinen