Eturauhassyöpädiagnoosin saa vuosittain 4000–5000 suomalaismiestä. Toiseksi yleisin on naisten rintasyöpä.

Eturauhassyövän diagnoosi perustuu urologin eturauhasesta ottamaan koepalaan ja patologin koepalasta tekemään tutkimukseen. Eturauhassyöpä voi olla

  • Paikallinen: syöpä on vain eturauhasen sisällä. Voidaan parantaa.
  • Paikallisesti levinnyt: Syöpä kasvaa etu­rauhasen ulkopuolelle, mutta ei lähielimiin, ei ole levinnyt imusolmukkeisiin eikä ole lähettänyt etäpesäkkeitä. Voi olla paran­nettavissa.
  • Levinnyt: Syöpä on lähettänyt etäpesäk­keitä. Ei voida parantaa, mutta taudin etenemistä voidaan hidastaa ja potilaan elämän­laatua parantaa.

Eturauhassyöpää etsitään määrittelemällä verestä eturauhasen terveyttä mittaava PSA-arvo. Se nousee syövässä, mutta sitä kohottavat myös eturauhasen hyvänlaatuinen liikakasvu ja tulehdukset, esimerkiksi virtsatietulehdus.

Kenen kannattaa mittauttaa PSA?

– Useimmilta miehiltä PSA mitataan työterveyshuollossa 50-vuotislääkärintarkastuksen yhteydessä. Jos sitä ei ole mitattu, se kannattaa mittauttaa, jos on virtsaamiseen liittyviä oireita. Yli 50-vuotiaan on hyvä selvittää PSA, jos suvussa esiintyy eturauhassyöpää ja syöpävaara huolestuttaa, vastaa kirurgian ja urologian erikoislääkäri Antti Rannikko.

Ongelmallista PSA:n mittaamisessa on se, että se aiheuttaa myös vääriä hälytyksiä ja voi altistaa potilaan turhaan syöpähoitojen haitoille. PSA:n avulla löydetyistä syövistä osa on niin kilttejä, että ne eivät aiheuta potilaalle mitään oireita tämän elinaikana. Toisaalta, PSA:n avulla ärhäkkäkin eturauhassyöpä löytyy arviolta 5–7 vuotta aiemmin ja on löytyessään useammin varhaisvaiheessa ja helpommin hoidettavissa.

Hoito valitaan yksilöllisesti

Eturauhassyövän hoidon valintaan vaikuttavat syövän levinneisyys- ja pahanlaatuisuusaste, potilaan ikä, terveys (elinajan odote), potilaan toiveet ja odotukset sekä paikalliset hoitokäytännöt ja -mahdollisuudet.

Eri hoitovaihtoehtojen edut ja haitat on punnittava tarkkaan. Potilaan kannattaa keskustella useamman lääkärin ja jo hoidettujen potilaiden kanssa, jotta hän saisi päätöksensä tueksi riittävästi tietoa eri hoitojen vaikutuksista terveyteensä ja elämäänsä.

  • Aktiiviseuranta

PSA-tutkimusten perusteella löytyy paljon täysin oireettomia hyvän ennusteen syöpiä, jotka eivät hoitoa tarvitsisi. Nykyisin osataan entistä paremmin ennakoida tapaukset, joissa potilaalle riittää aktiiviseuranta: hän ei saa mitään vaikuttavaa syöpähoitoa, mutta käy säännöllisesti urologilla, PSA-tutkimuksessa ja koepalojen otossa.

  • Leikkaus

Eturauhasen poistoleikkaus on suuri leikkaus ja se tehdään harvoin yli 70-vuotiaille. Se sopii potilaalle, jonka syöpä on paikallinen, mutta voidaan joskus tehdä myös silloin, kun syöpä on paikallisesti levinnyt. Leikkauksessa poistetaan sekä eturauhanen että siinä kiinni olevat rakkularauhaset.

Tyypillisin haittavaikutus on erektiohäiriö, sillä erektiota säätelevät hermot kulkevat eturauhasen pinnalla ja ne saattavat vahingoittua, kun eturauhanen poistetaan. Monet potilaat kärsivät ensimmäisinä viikkoina myös virtsankarkailusta, mutta muutaman kuukauden kuluttua leikkauksesta suurin osa potilaista on toipunut täysin.

  • Ulkoinen sädehoito

Sädehoitoa pidetään eturauhasen poistoleikkauksen vaihto­ehtona. Sitä voidaan antaa potilaalle, jolla on paikallinen eturauhassyöpä ja jonka
katsotaan hyötyvän radikaalista hoidosta. Sitä voidaan käyttää harkinnanvaraisesti myös paikallisesti levinneessä taudissa
hormonihoidon tukena.

Välittömiä sivuvaikutuksia ovat tavallisesti ripuli, ulostuspakko ja tiheävirtsaisuus. Ne johtuvat siitä, että eturauhasen lähellä olevat peräsuoli, virtsarakko ja virtsaputki saavat sädevaurioita. Oireet lievenevät hoidon loputtua tavallisesti 1–3 kuukaudessa.

  • Sisäinen sädehoito

Sisäisessä sädehoidossa potilas nukutetaan ja eturauhasen sisään asetetaan säteileviä jyväsiä, jotka hiljalleen lähettävät säteilyä ja tuhoavat syöpäkudosta. Hoito vaatii toimenpiteen jälkeisen katetrihoidon. Sisäinen sädehoito soveltuu paikallisen, suhteellisen hyväennusteisen eturauhassyövän hoitoon potilaalle, jolla on kohtuullinen yleiskunto.

Hoidon välittömiä haittavaikutuksia ovat 1–2 kuukauden ajan virtsaamisvaivat, tihentynyt virtsaamistarve, paikallinen pakotuksen tunne ja hidastunut virtsantulo. Erektio yleensä säilyy. Mahdolliset erektiohäiriöt tulevat tavallisesti viiveellä. Parin kolmen vuoden kuluttua ei ole potenssin kannalta eroa sillä, onko syöpä leikattu vai sädehoidettu.

  • Hormonihoito

Mieshormonit eli androgeenit, erityisesti testosteroni, kiihdyttävät eturauhassyövän kasvua. Syövän kasvu voidaan pysäyttää lopettamalla testosteronin muodostus kiveksissä lääkehoidolla tai poistamalla kiveskudos leikkauksessa. Sivu­vaikutuksina on kuumia aaltoja, hikoilua, anemiaa, osteoporoosia, lihasmassan vähenemistä ja impotenssia.

Hormonaalista hoitoa voidaan antaa myös antiandrogeenitabletteina, jotka eivät lopeta mieshormonien eritystä mutta estävät niiden vaikutuksen syöpäsoluissa. Antiandrogeenit aiheuttavat tyypillisesti rintojen kasvua ja kipeytymistä, harvemmin seksuaalisia haittoja, ripulia, pahoinvointia tai näköhäiriöitä.

  • Odottava seuranta

Odottavassa seurannassa potilasta ei pyritäkään parantamaan eturauhas­syövästä, sillä tauti ei todennäköisesti ehdi aiheuttaa potilaalle vaivaa tämän elinaikana. Potilasta seurataan harvakseltaan. Jos syöpä kehittyy oireita aiheuttavaksi, aloitetaan hormonaalinen hoito.

Odottavaa seurantaa voidaan käyttää, jos potilaan elinajan ennuste on lyhyt korkean iän tai sairauksien takia. Hoidon aiheuttamat sivuvaikutukset voivat heikentää potilaan elämänlaatua, ja mahdollinen hoidolla saavutettava elinajan pidennys saattaa jäädä olemattomaksi.

Asiantuntijana kirurgian ja urologian erikoislääkäri,
dosentti Antti Rannikko, HYKS:n urologian klinikka.

Tietoa ja vertaistukea:
Suomen eturauhassyöpäyhdistys, www.propo.fi
Eturauhassyöpäpotilaiden tuki, www.psa.fi
www.suomalaineneturauhassyopa.fi

Eurauhassyöpä - Suomen yleisin syöpä

Näin juhannusviikolla tulisi kai puhua vain iloisista asioista, mutta ihmettelen kuitenkin, miksi esim. syöpäsairauksista ei uskalleta/tahdota keskustella. Se eri muodoissaan on joka tapauksessa monelle hyvinkin tuttu asia, joko omakohtaisena kokemuksena tai läheisten kautta. Keskustelussa voisi esim. tulla esille joitakin asioita, joista joku on todennut saaneensa apua vaivaansa. Uskon, että omakohtaisesti asian kanssa kamppailevalle kaikki tieto ja mahdollinen apu on tervetullutta. Tietenkin...
Lue kommentti

Lippaluomi on yläluomileikkauksen yleisin syy. Hyvä tulos saadaan sekä veitsellä että laserilla, kertoo silmätautien erikoislääkäri, silmäkirurgi Kaarina Vannas.

1. Miksi luomet roikkuvat?

Yläluomet veltostuvat kaikilla iän myötä. Ihon kimmoisuus heikkenee, koska elastaanin, kollageenin ja veden osuus ihosta vähenee. Luuston muotokin muuttuu.

Perinnölliset tekijät vaikuttavat muutoksen suuruuteen ja vauhtiin, eli jos vanhemmilla on roikkuvat luomet jo varhaisella iällä, niin on heidän lapsillaankin.

Pahimmillaan luomi estää näkemisen kokonaan.

2. Johtuuko luomien roikkuminen aina samasta syystä?

Ei. Roikkuvat yläluomet voivat tarkoittaa lippaluomea, kulmakarvan roikkumista tai riippuluomea.

Lippaluomi ja kulmakarvan laskeutuminen ovat oikeastaan sama asia: yläluomien ja otsan alueen kudos on painunut alaspäin ja yläluomet muodostavat ikään kuin lipat silmien päälle.

Riippuluomi eli ptoosi taas tarkoittaa sitä, että yläluomea nostava lihas on venynyt, osittain irronnut tai halvaantunut, jolloin yläluomi ei aukea normaalisti. Pahimmillaan luomi estää näkemisen kokonaan.

3. Korjaako leikkaus kaikenlaisen luomien roikkumisen?

Kyllä. Useimmiten tehdään lippaluomien korjauksia. Tyypillisiä potilaita ovat yli viisikymppiset naiset ja yli kuusikymppiset miehet. Raskaat luomet aiheuttavat muun muassa toiminnallista epämukavuutta, päänsärkyä ja silmien seudun väsymistä erityisesti lähityössä.

Yksityisellä Kela korvaa noin kymmenen prosenttia, kun leikkaus on tehty lääketieteellisen perustein.

4. Milloin leikkaus voidaan tehdä julkisella puolella?

Silloin kun luomen roikkuminen aiheuttaa toiminnallista haittaa ja esimerkiksi rajoittaa näkökenttää. On määritelty valtakunnalliset  kriteerit, joiden mukaan leikkaus on lääketieteellisesti perusteltu ja voidaan tehdä julkisessa terveydenhuollossa:

  • Ylimääräinen iho painaa silmäluomia niin, että yläluomet kääntyvät sisäänpäin ja ripset hankaavat silmiä.
  • Iho peittää näkökenttää niin, että siitä on haittaa.
  • Yläluomen reuna on laskeutunut alle kahden millimetrin päähän mus­tuaisen keskikohdasta.
  • Yläluomella esiintyvät, ihon hautumisesta johtuvat haavat tai tulehdukset.

Jos leikkauttaa silmäluomensa yksityisesti, Kela korvaa noin kymmenen prosenttia kuluista silloin, kun leikkaus on tehty lääketieteellisen perustein. Silloin potilas on myös oikeutettu palkalliseen sairauslomaan.

Yksilöllistä suunnitelmaa noudatetaan millimetrin tarkasti.

5. Miten lippaluomen leikkaus tehdään?

Toimenpide hoituu paikallispuudutuksessa. Poistettava ihoalue piirretään leikattavalle alueelle. Leikkauksessa muotoillaan silmäluomipoimu ja iho suljetaan ompeleilla.

Nykyään jokaiselle potilaalle tehdään yksilöllinen suunnitelma, jota noudatetaan millimetrin tarkasti. Suunnitelmassa otetaan huomioon myös rasvakudoksen tila. Toisinaan silmämunaa ympäröivä rasva on työntynyt eteenpäin luomen alueelle, ja tällöin ylimääräinen rasva poistetaan leikkauksen yhteydessä.

6. Voiko leikkaus mennä pieleen?

Ammattilaisen käsissä se on äärimmäisen harvinaista. Tärkeää on silmän alueen puhtaus ja hyvä hoito leikkauksen jälkeen tulehdusten välttämiseksi.

Julkisella puolella hinnaksi tulee pari sataa euroa.

7. Mitä yläluomileikkausmaksaa?

Julkisella puolella hinnaksi tulee pari sataa euroa. Yksityisellä puolella hinnat alkavat noin tuhannesta eurosta ja ovat keskimäärin 1 500 euron vaiheilla. Kannattaa kysyä ennen toimenpidettä kokonaisuuden hinta, koska usein päälle tulevat esimerkiksi poliklinikkamaksu ja tikinpoiston hinta. Jos leikkaus tehdään esteettisistä syistä, Kela-korvausta ei tule, ja potilas joutuu vielä maksamaan kirurgin palkkiosta 24 prosentin arvonlisäveron.

8. Mitä leikkauksen jälkeen pitää ottaa arjessa huomioon?

Auringolta kannattaa suojautua tehokkaasti noin puoli vuotta leikkauksen jälkeen. On myös maltettava odottaa meikkauksen aloittamista. Haavojen on hyvä antaa parantua pari viikkoa rauhassa. Meikki sinänsä ei ole huono asia, mutta meikkiä poistaessa silmää joutuu hankaamaan ja venyttämään, mikä ei tee hyvää vasta leikatulle alueelle.

Vertaile hintoja

  • Aava, useita paikkakuntia 1190 e
  • Cityklinikka, useita paikkakuntia 990 e
  • Clinic Estetic, Helsinki 1500 e
  • Eiran sairaala, Helsinki 1495 e
  • Estetiikka Mansurow, Turku 990 e
  • Mehiläinen, useita paikkakuntia, 1500 e
  • Pihlajalinna Laser Tilkka, Helsinki 1699–1849 e
  • Terveystalo,useita paikkakuntia, alkaen 1426 e
  • Silmäsairaala Valo, Helsinki ja Kouvola 1390 e
  • Sairaala KL, Jyväskylä ja Helsinki 1080 e
  • Plastic Surgery Center, useita paikkakuntia 2420 e

Meikkaus vai leikkaus?

Jos leikkaus hirvittää, voit avartaa katsettasi meikillä. Opettele muutama niksi, joilla saat silmät näyttämään suuremmilta.

  1. POHJUSTA luomet luomenpohjustusvoiteella, siten väri pysyy paremmin.
  2. TAPUTA tummaa luomiväriä koko liikkuvalle luomelle, luomivakoon ja siitä kulmaluun päälle niin, että luomiväri näkyy silmän päällä, kun katsot kohtisuoraan peiliin. Liikkuvalle luomelle voit levittää vaaleampaa sävyä, jos haluat. Mattaväri on parempi kuin helmiäis- ja metallisävyt.
  3. RAJAA luomet kevyesti aivan ripsien tyvestä. Aloita sisänurkasta ja paksunna hieman ulko-nurkkaa kohden. Käytä ripsiväriä reippaasti.
  4. SIISTIT KULMAT avartavat katsetta, nypi hajakarvat pois. Kovin kaarevat kulmakarvat saavat raskaat luomet näyttämään pulleammilta, joten kannattaa muotoilla kaari hieman kulmikkaammaksi tai suoremmaksi.

Kuusikymppinen Sinikka päätti leikkauttaa lippaluomet. Millaista se oli? Lue Sinikan kokemuksista sekä päiväkirjamerkintöjä toipumisesta:

Juttu on julkaistu ET Terveys -lehdessä 3/2018

Roikkuvat yläluomet kiusaavat monia, mutta korjausleikkaus saattaa pelottaa. Kuusikymppinen Sinikka Klemettilä kyllästyi paineentuntuun silmänseudulla ja leikkautti luomet yksityisessä lääkärikeskuksessa.

Kyllä sinun kannattaisi leikkauttaa nuo yläluomet, sanoo silmälääkäri yhtäkkiä, kun olen uusimassa silmälaseja.

Mitä? Minunko? Olen yllättynyt. Tiedän kyllä, että minulla on raskaat luomet. Sukukuvissa vastaan tulee joukko samanlaisia koirankatseita, olivatpa kuvat isän tai äidin puolelta sukua. Mutta leikkaus ei ole juolahtanut mieleeni.

”Yläluomet roikkuvat varjostamassa näkökenttää.”

Lääkäri työntää peilin kasvojeni eteen ja kohottaa luomipoimua sormillaan.

– Katso nyt. Molempien silmien yläluomet roikkuvat varjostamassa näkökenttää.

Niinpä todella. En ole vain kiinnittänyt asiaan huomiota. Vai olenko sittenkin? Joka kerta, kun katson peiliin, nostan otsalihaksella silmäluomia, jotta katse olisi virkeämpi. Ele on niin automaattinen, etten ole sitä tiedostanut.

Kestääkö kukkaro?

Lääkärin kommentti jää mieleeni muhimaan, ja aika ajoin tarkkailen silmieni jaksamista. Tietokonetyöläisenä huomaan, että yleensä puolenpäivän jälkeen silmät alkavat väsyä ja otsalihas on lujilla. Suljen silmiä ja pyyhin luomia, jotka hiostuvat poimun alla.

Leikkauspäätös kypsyy parin vuoden kuluttua silmälääkärillä käynnistä. Myös työterveyslääkäri kiinnittää huomiota silmäluomiini ja suosittelee leikkausta.

”Julkisella puolella leikkaukseen pääseminen voi kestää.”

Menen näyttämään silmäluomia silmälääkärin suosittelemalla silmätautien erikoislääkärille, joka on myös silmäkirurgi. Toimenpide ei minua huoleta, kustannukset kyllä. Tavalliselle palkansaajalle noin 1400–1500 euroa on aika kova hinta.

– Voin kirjoittaa sinulle lähetteen julkiselle puolelle, mutta sen heikon resurssitilanteen takia leikkaukseen pääseminen voi kestää. Kriteerit leikkaukseen kyllä täyttyvät sinun kohdallasi. Silmäluomesi laskeutuvat ohimon puolelta selvästi jo kaventamaan näkökenttää.

Päätän ravistella säästöpossua.

Päivä 1: leikkauspäivä

Otan kotona peilin edessä viimeiset kuvat ”vanhoista” silmistäni. Kohta saan verhot pois näkökenttäni edestä!

Yhden aikaan päivällä astun yksityisen lääkäriaseman leikkaussaliin. Lääkäri piirtää tussilla minulle uudet luomet. Asetun kapealle pedille ja lasken pääni kakkuvuuan näköiselle tuelle. Leikkauspeite päälle ja hiukset toisen suojuksen alle. Hoitaja pudottaa silmiin puudutustipat sekä pyyhkii silmänseudun ja kasvot desinfiointiaineella.

”Ei vedetä sitten liian kireälle.”

– Ei vedetä sitten liian kireälle, en malta olla sanomatta.

Tiedän olevani huippuammattilaisen käsissä, mutta mielessä väikkyvät kuvat ihmisistä, joille joskus takavuosina leikeltiin pysyvä tuijotus.

Lääkäri puuduttaa ensin oikean silmäluomen. Puudutus käsittää monta pientä pistoa, jotka sattuvat aika il­keästi. Hengitän syvään, kuten hän neuvoo, ja oloni helpottuu.

Sitten en tunne mitään, kuulen vain äänet. Saksien klipsaukset, kun kudosta ja ihoa leikataan. Sihahdukset, kun verisuonten päitä poltetaan kiinni. Haavan ompelu on hiljaista, mutta tunnen kun iho venyy ja neula menee sen läpi. Aina välillä lanka laskeutuu poskelleni.

Sitten operoidaan toinen silmä. Juttelemme koko toimenpiteen ajan niitä näitä.

Noin puolen tunnin kuluttua suojukset poistetaan ja saan nousta istumaan. Katson peilistä silmiäni. Luomet ovat kauniin malliset, mutta turvotus saa minut näyttämään kierosilmäiseltä. Haavat on ommeltu siististi niin, että langasta näkyvät vain päät, jotka on teipattu ohimon puolelle kiinni ihoon.

Seuraavat kolme varttia makaan lepohuoneen sängyllä viiltävän kylmä jääpussi silmillä. Soitan miehelleni, että saa tulla hakemaan. Ilman saattajaakin saa lähteä, mutta silloin suositellaan taksikyytiä.

Hoitaja antaa minulle sidetaitoksia mukaan vuodon varalta ja ohjeet seuraavia päiviä varten. Tänään kannattaa pitää kylmää silmillä mahdollisimman paljon. Turvotus on pahin seuraavana päivään.

Silmän seutu täytyy pitää kuivana kaksi vuorokautta. Sitten saa mennä suihkuun, mutta kylpyyn ja uimaan vasta ompeleiden poiston jälkeen ja saunaan kolmen viikon kuluttua. Kumartelu ja kaikkinainen rehkiminen on kielletty. Joku oli kuulemma mennyt suoraan leikkaussalista mustikkaan, ja saanut kykkimisestä mahtavat mustelmat silmänympärystäänsä.

Kotona viilennän silmiä puhtaaseen keittiöpyyhkeeseen käärityllä pakastehernepussilla. Hernepussi on paras, koska se muotoutuu hyvin silmänseudulle. Pyyhkeeseen jää pieniä veriläikkiä ja mietin, olenko painellut pussia silmäkuoppiin liian kovaa.

Otan ibuprofeiinia, koska silmänseutua kipristelee puudutuksen haihduttua. Lääkäri sanoi, että kovia kipuja ei ole juuri kenelläkään. Burana 400 riittää hyvin, ja monet eivät tarvitse sitäkään.

Pakastehernepussi käy silmilläni vielä monta kertaa illan mittaan.

2. päivä

Nukun yön tottelevaisesti selälläni. Pidän tyynyjä jalkojen välissä, jotta havahdun, jos yritän kääntyä.

Aamullakaan silmiä ei särje, mutta vähän kireiltä ne tuntuvat, vaikka luomet liikkuvatkin hyvin. Asetan taas hernepussin silmilleni. Viileys leviää miellyttävänä silmänympärystään.

”Silmäluomet ovat punaiset ja turvonneet koko päivän.”

Silmäluomet ovat punaiset ja turvonneet koko päivän. Levitän pumpulitikulla antibioottivoidetta haavoihin aamuin illoin, niin täytyy tehdä viikon ajan. Silmänaluset ovat vähän tummat, mutta isoja mustelmia ei tullut. Makoilen sisällä koko päivän.

Otan silmistä kuvia ja koetan nähdä lopputuloksen. Minusta näyttää, että oikean silmän leikkaushaava ei ole samalla tavalla kauniin kaareva kuin vasemman. Oikea luomi roikkui pahemmin – ehkä siitä ei voinutkaan tehdä ihan samanlaista kuin toinen? Toisaalta, ihmisen kasvot eivät ole symmetriset, joten on vain hyvä, että pieni ero jää. Näyttää luonnollisemmalta.

3. päivä

Turvotus on laskenut, kireyskin hieman hellittänyt, mutta näytän itkettyneeltä ja kuolemanväsyneeltä. Ehkä ompeleet kiristävät ja estävät silmän kunnollisen avautumisen. Pitäisikö luomia jumpata? Täytyy kysyä ohjeita vastaanotolla, kun tikit poistetaan viikon kuluttua leikkauksesta.

Uskaltaudun ihmisten ilmoille. Aurinko paistaa, joten pidän aurinkolaseja, myös kaupassa sisällä. Kassa katsoo minua pitkään.

Illalla pesen tukan. Koetan tehdä sen niin, ettei vettä valu kasvoille, vaikka kahden vuorokauden kuluttua vettä ei tarvitsisikaan enää varoa.

”Vaikeinta on muistaa, ettei kumartele.”

4.– 6. päivä

Vaikeinta on muistaa, ettei kumartele. Kengät pitää vetää jalkaan tuolilla istuen ja tavarat poimia lattialta kyykistyen tai polvistuen.

Silmänaluseni ovat muuttuneet keltaisiksi, mikä on mustelmien normaali värikierto. Kun nostan kulmiani, silmissä tuntuu vielä kireyttä, erityisesti sivuissa, missä teipit ovat.

Viikon kuluttua

Teippien ja ompeleiden poisto käy näppärästi viidessä minuutissa. Silmäluomet ovat edelleen vähän turvoksissa, mutta tulehdusta ei ole ja haavat ovat hyvin parantuneet.

– Meikata ei kannata vielä viikkoon. Meikkiä poistaessa saattaa joutua hankaamaan ihoa, ja se ei tee vasta leikatuille luomille hyvää, lääkäri perustelee.

”Sairauslomaa sain viikon.”

Muistan kysyä jumppaamisesta.

– Ei missään tapauksessa. Leikattujen kudosten pitää antaa toipua rauhassa.

Sitten on maksun aika. Lasku on vähän arvioitua korkeampi. Kela korvaa 111 euroa ja minulle jää 1 566 euroa maksettavaksi.

Sairauslomaa sain viikon, joka kului leikkauksesta ompeleiden poistoon. Tarpeen mukaan sitä annetaan enemmän, mutta toimistotyöläisenä katson olevani työkunnossa.

”Tulehduksesta ei ole merkkejä.”

Kahden viikon kuluttua

Vasemman silmän ulkokulmassa on kova patti. Huolestun ja otan yhteyttä lääkäriin. Hän varaa minulle ajan vastaanotolle.

Saan kuulla, että kaikki on hyvin. Tulehduksesta ei ole merkkejä.

– Haavakudoksen kovuus on normaalia. Se kuuluu paranemisprosessiin, joka kestää kaikkiaan noin kuusi kuukautta. Patti sulaa varmasti itsekseen pois, lääkäri sanoo.

Ja niinhän siinä käy.

”Ei enää otsanahan kiristystä eikä väsymisen tunnetta.”

Neljän kuukauden kuluttua

Olen enemmän kuin tyytyväinen ”uusiin” silmiini. Ei enää otsanahan kiristystä eikä väsymisen tunnetta silmänseudulla!

Arvet ovat vaalentuneet, mutta luomet ovat vielä hiukan punaiset. Toisinaan levitän niille vaaleaa luomenpohjustusvoidetta. Luomiväreihin tuskin enää panostan, rillirousku kun olen. Silmälaseista on sekin hyöty, että ne peittävät arvet.

Silmälaseista johtuu varmaan sekin, että harva on huomannut koko luomileikkausta. En huudellut siitä etukäteen, enkä näe jälkikäteenkään syytä mainita asiasta. Jos joku sattuisi ihmettelemään virkeämpää ilmettäni, voisin kertoa ja rohkaista leikkausta harkitsevaa ottamaan askeleen. Niin helppo ja palkitseva toimenpide oli.

Ennen:


Tämä on tilanne, kun rentoutan otsan. Luomet laskeutuvat ripsien päälle ja näkökenttä kapenee ohimon puolelta.


Jälkeen:


Kaksi kuukautta operaation jälkeen leikkausjälkiä ei huomaa muuten kuin jos sulkee silmät. Ja otsa lepää! Kuvat: Anna Huovinen

Voiko silmäluomileikkaus epäonnistua? Entä milloin leikkaus voidaan tehdä julkisella puolella? Silmäkirurgi vastaa yleisimpiin kysymyksiin:

 

Juttu on julkaistu ET Terveys -lehdessä 3/2018

Silmäluomileikkaus tehdään paikallispuudutuksessa. Haavaompeleet poistetaan noin viikon kuluttua operaatiosta.

Haavakudoksen paraneminen kestää kuusi kuukautta.

Eniten leikkauksia tehdään 50 vuotta täyttäneille naisille ja 60 vuotta täyttäneille miehille.

Julkisessa terveydenhuolossa tehtiin vuonna 2016 runsaat 2000 yläluomileikkausta.

Yksityisesti tehtyjä, Kelan kovaamia yläluomileikkauksia oli vuonna 2016 vajaat 1 300.