Minna luuli löytäneensä loppuelämänsä rakkauden mutta joutui petetyksi: "Vaimensin mielessäni soivat hälytyskellot"

Minä voin heittää kanssasi keikan jäteasemalle, vastasi vanha koulukaverini Timo Facebookissa kymmenen vuotta sitten.

Huhuilin silloin peräkärryapua keittiöremontin keskeltä. Olin eronnut jo vuosia sitten ja elänyt pitkään vain lapsilleni. Asuin kaksin poikani kanssa.

Ihastuin Timoon heti, vaikka hän oli vielä avoliitossa.

Ihastuin heti Timon voimaan, toiminnallisuuteen ja siihen, että hän piiritti minua. Välillämme oli kipinää, vaikka hän oli vielä avoliitossa.

Kun aloimme olla avoimesti yhdessä, vietimme paljon aikaa mökilläni, missä Timo kalasti ja puuhasteli. Asuimme omissa kodeissamme, ja kummallakin oli omia harrastuksia ja työt.

Tapasimme pari kolme kertaa viikossa. Suhteemme oli hyvä, vaikka olimme erilaisia. Minä rakastan kulttuuria ja uusien ihmisten kohtaamista, Timo on yhdistysaktiivi ja viettää aikaa paljon myös somessa.

Yhdessäolomme tuntui täydellisen tasapainoiselta vanhuuden liitolta: annoimme toisillemme tilaa. Parisuhde tuntuu erityisen kallisarvoiselta, kun lähestyy kuuttakymppiä.

Yhdessäolo tuntui täydelliseltä vanhuuden liitolta.

Aina kun Timo katsoi minua tietyllä tavalla, tunsin sydämessäni lämpöä. Minun mieheni. Luotin häneen kuin kallioon.

Huomasin kyllä välillä Timon omahyväisyyden. Hän tuntui tietävän kaikki asiat aina paremmin ja kommentoi vähätellen muille ihmisille tärkeitä asioita kuten matkustamista ja kirjojen lukemista. Mutta annoin kommenttien mennä toisesta korvasta ulos.

Uusi elämä yhdessä!

Olimme olleet jo seitsemän vuotta yhdessä, kun aloin miettiä, että voisi sitä asua yhdessäkin. Koska Timo halusi jatkaa omakotitaloasumista, aloimme katsoa myytäviä taloja mökkimatkan varrelta.

Lopulta vuokrasimme omakotitalon pikkukaupungista. Myin kerrostaloasuntoni Helsingissä ja jätin taakseni ystäväni ja työni.

Lainasin myös Timolle ison summan rahaa leasing-auton lunastukseen. Tuntui jännittävältä aloittaa ihan uusi elämä.

Lainasin Timolle ison summan rahaa.

Minua hämmästytti, kun Timo halusi minun tekevän kaikki asumiseen liittyvät sopimukset. Oli muitakin pieniä, uusia ja outoja asioita.

Kaupan kassalla Timo, joka oli hyväpalkkainen, antoi minun maksaa oli kyseessä sitten 200 euron valaisin tai ruokaostokset. Vaimensin mielessäni hiljaa soivat hälytyskellot.

Muutin uuteen kotiimme toukokuussa 2019. Timo sen sijaan viivytti muuttoa ja edellisestä asunnostaan luopumista aina alkuvuoteen 2020 asti.

Hän ei ollut kiinnostunut tutustumaan kanssani uuteen kotikaupunkiimme, vaan vietti aikaansa mieluummin somessa. Koin valtavaa yksinäisyyttä ja pohdin, oliko yhteen muuttaminen huono ratkaisu.

Luottamus romahtaa

Timon syy lykätä yhteen muuttamista selvisi nopeasti.

Perintätoimiston kirjeitä alkoi tipahdella yhteiseen kotiimme heti, kun Timo oli muuttanut sinne virallisesti. Niitä saattoi tulla useita päivässä, ja kaikkien päällä oli Timon nimi.

Kun ihmettelin niitä, Timo sanoi menettäneensä luottotietonsa jo vuosia sitten. Hänestä se ei ollut iso asia.

Miehen luottotiedot olivat menneet jo vuosia sitten.

Iso asia ei ollut hänen mielestään sekään, ettei hän ollut maksanut minulle euroakaan yli 10 000 euron velasta, jonka olin antanut leasing-autoa varten.

Kun kävimme tätä keskustelua, katsoin itseäni yhtäkkiä kuin ulkopuolelta: tämä ei voi olla totta. Olenko seurustellut tuntemattoman ihmisen kanssa kahdeksan vuotta? Enkö olekaan niin tärkeä miehelleni, että hän olisi jakanut taloudelliset huolensa kanssani?

Sanoin Timolle, että jos olet valehdellut näin ison asian, en voi luottaa enää mihinkään. Sinähän voit valehdella tulevaisuudessakin. Siihen hän vastasi, että näin on.

Sinähän voit valehdella tulevaisuudessakin!

Olinko siis ollut Timolle vain puhtaat luottotiedot ja rahahana? Olin lainannut hänelle tuhansia euroja ja maksanut myös talon vuokravakuuden. Juoksevista laskuista hän maksoi kyllä puolet.

Timo perusteli salaisuuttaan sillä, että en olisi muuttanut hänen kanssaan yhteen, jos olisin tiennyt totuuden. Mutta hän ei pahoitellut tai pyytänyt anteeksi salailua.

Mietin, olinko vain kuvitellut välillemme rakkauden, yhteenkuuluvuuden ja luottamuksen. Tunsin itseni arvottomaksi.

Voinko jatkaa tätä suhdetta?

Tästä alkoi annus horribilis, ahdistuksen vuosi. Minun täytyi käsitellä erikseen Timon taloudellista petosta ja parisuhdettamme. Olisin romahtanut, jos olisin miettinyt molempia yhtä aikaa.

Rakastin edelleen Timoa, sillä yhdeksänkymmentä prosenttia yhteisestä ajastamme oli ollut onnellista. Mutta valehtelun paljastuminen särki sydämeni.

Halusin pystyä pitämään hyvät muistot, sillä muutenhan elämäni olisi ollut turhaa viimeiset vuodet.

Siksi yritin pitää mielessä kaksi eri ihmistä: nallekarhumainen, avulias Timo ja vuosia minulta piilossa pysynyt taloussotkuissa rypevä Timo.

Halusin pitää hyvät muistot.

Surin suhdettamme vuorokauden ympäri, nukuin huonosti ja mietin, mitä pitäisi tehdä. Voisimmeko vielä jatkaa seurustelevana parina?

Ehdotin Timolle, että pysymme parina, mutta minä etsin itselleni oman asunnon. Hän ei vastustanut ajatusta, vaikka olisikin halunnut jatkaa yhdessä asumista. Vietin paljon aikaa poikani luona Helsingissä.

Kerran jutellessamme kerroin Timolle kädestä kiinni pitäen, että vaikka hän oli loukannut minua ja aiheuttanut tuskaa valehtelemalla toistuvasti raha-asioista, niin silti hänen lähellään oli hyvä olla. Hän ei sanonut mitään: ei myöntänyt tehneensä virheitä tai olleensa väärässä.

Yksi keskustelu Timon kanssa jäi minulle erityisesti mieleen, sillä se pelotti minua.

Timo sanoi, että hän ei aio muuttaa yhdessä vuokraamamme omakotitalon määräaikaista vuokrasopimusta, vaikka minä muuttaisin pois. Joutuisin siis maksamaan vielä kahdeksan kuukauden ajan puolet talonvuokrasta, vaikka en asuisi siellä enää.

Jouduin maksamaan talosta, jossa en enää asunut.

Pelästyin niin, että tilasin lääkärin ja sain rauhoittavat lääkkeet varmuuden vuoksi. Ymmärsin, että en voisi jatkaa seurustelua tämän miehen kanssa. Olin pettänyt itseäni kieltämällä totuuden.

Muutin poikani ja vävyni avustuksella tavarani pois omakotitalosta sillä aikaa, kun Timo oli töissä. Tunsin itseni vapisevaksi ihmisraunioksi. Onneksi minulla oli sentään voimia toimia ja lähteä.

Ilmoitin erosta Timolle sähköpostilla.

Vasta parin kuukauden kuluttua pystyin tapaamaan Timon kasvokkain. Halusin vielä puhua asioista ja istua hänen sylissään sohvalla viimeisen kerran, aistia hänen lämpönsä. Pitkää suhdetta ei pysty kuolettamaan hetkessä. Timo kuunteli minua, mutta ei kommentoinut asiaa mitenkään.

Tämän tapaamisen jälkeen hän ei enää lukenut viestejäni eikä vastannut puheluuni. Hän oli jo löytänyt itselleen uuden naisystävän.

Minä sen sijaan asuin kalliissa vuokra-asunnossa ja maksoin samaan aikaan vuokraa myös yhteisestä talostamme. Lainasin sitä varten rahaa äidiltäni.

En olekaan ainoa

Mutta minä halusin selviytyä. Tavoitteenani oli saavuttaa mielenrauha ja herätä aamulla onnellisena ja tyytyväisenä.

Tärkeimmät keinot olivat puhuminen ja kirjoittaminen. Kävin terapiassa noin kerran kuussa, yhteensä kymmenen kertaa.

Omien tunteiden tunnistaminen ja niistä kirjoittaminen auttoi. Illalla kirjoitin vielä kiitollisuuspäiväkirjaani kolme konkreettista kivaa asiaa siltä päivältä.

Terapiassa käyminen auttoi oloani.

En kokenut häpeää, sillä tiedän, että samalla tavalla on huijattu muitakin kaltaisiani älykkäitä ja pärjääviä naisia. Tarinani on silti monen mielestä melkein mahdoton, ja joidenkin tuttujen on ollut vaikea uskoa tätä kaikkea Timosta.

Ystäväni sanat olivat viisaudessaan minulle tärkeät:

– Sinä olit rehellinen ja annoit itsesi siihen suhteeseen. Toimit oikein, hän taas ei. Arvosta viattomuuttasi, sillä se on ihmisessä kaunista. Säilytä se. Hän ei ollut arvoisesi.

Korona kuitenkin hidasti selviytymistäni, sillä kaikki normaalisti iloa tuottavat asiat puuttuivat. En voinut nauttia teatterista tai konsertista, matkoista tai ystävien tapaamisesta.

Kun on paljon yksin kotona omien ajatusten kanssa, alkaa se väkisinkin vaikuttaa yöuniin. Meditoin välillä yöllä, se rauhoitti joskus. Äänikirja oli hyvä unilääke.

Olin paljon yksin omien ajatusteni kanssa.

Lähellä asuva lapsenlapsi oli myös kuin elävä mielialalääke, jota nautin monta kertaa viikossa. Pienen lapsen kehityksen seuraaminen oli lohduttavaa.

Henkiseen toipumiseen sain yllättävän paljon voimaa, kun otin yhteyttä Timon ex-vaimoon ja minua edeltäneeseen avovaimoon.

Sain selville, että Timo oli valehdellut minulle myös suhteestaan heihin. Ex-vaimoaan hän oli pettänyt, ja entisestä avopuolisosta hän oli antanut minulle täysin väärän kuvan.

Otin yhteyttä miehen entisiin kumppaneihin.

Kumpikin naisista oli aikanaan jättänyt Timon eikä tämä heitä kuten oli kertonut. Ymmärsin, että en olisi voinut tehdä mitään toisin Timon kanssa.

Kun lopulta sain yhdessä Timon kanssa vuokraamani talon vuokravakuuden takaisin, olin taloudellisesti sinut menneestä.

Poistin miehen Facebook-kavereistani ja vein maksamattoman velan juristin kautta käräjäoikeuteen. Oli jo käynyt ilmi, että Timo elää ulosottokierteessä ja velkoja on valtavasti.

Pilkahdus uutta onnea

Aloin pikkuhiljaa kaivata toisen ihmisen läheisyyttä, mutta käydessäni treffeillä huomasin, että en ole vielä valmis deittailemaan.

Tuntui, etten voisi luottaa yhteenkään mieheen romanttisessa mielessä, koska voisi käydä kuten Timon kanssa: tulisin petetyksi.

Sen sijaan miespuolisten ystävien kanssa oli mukava olla. Puhuimme paljon. Sitten yksi heistä esitteli minut omalle läheiselle ystävälleen. Siitä alkoikin aivan yllättäen uusi suhde.

Uusi ihastus tuntuu hyvältä.

Aika on parantanut pahimmat haavani, ja toisen ihastus tuntuu nyt hyvältä. Koska ystäväni tuntee tämän miehen vuosikymmenien ajalta, uskallan luottaa häneen. Uusi mieheni on aivan erilainen kuin Timo.

Olen vuoden ajan kirjoittanut päiväkirjaani tunteistani: ahdistuksesta, pelosta, hämmästyksestä, surusta, kaihosta, pettymyksestä.

Viime aikoina sinne on ilmestynyt myös innostus, lämpö ja seksuaalisuus.

Minnan ja Timon nimet on muutettu aiheen arkaluontoisuuden vuoksi.

Juttu on julkaistu ET-lehden numerossa 24/2021.