Omaa kehoa voi olla vaikea rakastaa. Siksi pinnalle on noussut kehopositiivisuus eli aate, joka pyrkii opettamaan itseinhon sijaan itsensä hyväksymistä. 

Etenkin kesää kohden ajatukset bikineistä ja mekkokeleistä voivat ahdistaa: en voi, en kehtaa, näytän kamalalta. Entä, jos stressaamisen, ulkonäön muokkaamisen ja ainaisen laihduttamisen sijaan yrittäisitkin muuttaa ajatusmaailmaasi?

Tässä kuusi vinkkiä, joiden avulla sinäkin voit opetella kehopositiivisemmaksi.

1. Katso peiliin

Iso vatsa, heiluvat allit, muhkuraiset reidet, liian luiseva... Kun katsot peiliin, näetkö vain vikoja? Pyri mieluummin keskittymään hyvään. Keksi jokaista kehossasi inhoamaasi asiaa kohden kaksi asiaa, joista pidät. Se voi tuntua aluksi vaikealta, mutta pian alat löytää positiivisia kohtia helpommin. Voit ajatella: ”En ehkä ole juuri sellainen kuin haluaisin, mutta olen silti aika ihana.”

2. Kiitä kehoasi

Mieti, miten usein parjaat ulkonäköäsi hiljaa mielessäsi tai ääneen ystävällesi. Ala sen sijaan kehua kroppaasi siitä, mitä se osaa tehdä. Jalkasi kuljettavat sinua, kätesi voivat koskettaa. Olet ehkä voimakas tai hyvä halaamaan. Jokaisella on vain yksi keho. Mikset arvostaisi omaasi ja kohtelisi sitä rakkaudella?

3. Unohda kokolappu

On kurjaa, kun tuttu vaatekoko ei mene päälle sovituskopissa. Muista kuitenkin, että vaatekoot vaihtelevat paljon eri valmistajilla. Siksi niitä ei kannata tuijottaa liikaa. Älä välitä lapun numerosta, vaan valitse sellainen vaate ja koko, joka tuntuu hyvältä päällä.

Paidanniskaan merkitty koko ei myöskään kerro sinusta ihmisenä mitään. Jos lapun numeron näkeminen silti ahdistaa, leikkaa koko lappu irti.

4. Älä vertaa muihin

Katsele muita ihmisiä lempein silmin, älä katkerasti tai vertaillen. Kun mietit, että tuttavasi, joku julkisuuden henkilö tai mainoksen malli on kaunis ja upea, ajattele: ”Ja niin olen minäkin.”

Nykyinen kauneusihanne on ehkä hoikka ja treenattu, mutta vartaloita on lukemattomia erilaisia. Ne ovat kaikki yhtä arvokkaita. 

5. Liiku oikeista syistä

Moni rääkkää itseään kuntosalilla tai lenkkipolulla verenmaku suussa. Jos huomaat urheilevasi ulkonäön takia, ota aikalisä. Etsi laji tai tapa liikkua, josta oikeasti pidät. Liiku hyvän olon vuoksi – älä siksi, että söit eilen pullan. Liikunnan ei kuulu olla rangaistus.

6. Ole ystävä itsellesi

Yritä kohdella itseäsi yhtä kiltisti kuin kohtelet parasta ystävääsi. Pidät hänestä hänen itsensä, et ulkonäön takia, eikö niin? Mieti, mikä sinun persoonassasi on hyvää. Olet ehkä sisukas, rohkea, hyvä äiti tai rakastava puoliso, kätevä käsistäsi tai hyvä työssäsi. Keskity vahvuuksiisi. Ihmisarvosi ei riipu siitä, miltä näytät.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 9/2018.

Kriisin voi laukaista onnettomuus, äkillinen sairastuminen tai läheisen kuolema. Kriisin käsittelyn neljä vaihetta tulee työstää läpi ennen kuin elämää voi jatkaa.

Kyllä se siitä. Elämä kantaa. Muista positiivinen asenne. Kannustuslauseet eivät auta, kun elämältä katoaa pohja ja horisontti.

Toipuminen lähtee siitä, että hyväksyy pikkuhiljaa uuden järkyttävän todellisuuden. Psykologian kielellä puhutaan traumaattisen kriisin työstämisestä.

Tyypillisiä traumaattisen kriisin laukaisijoita ovat onnettomuudet, läheisen kuolema tai äkillinen sairastuminen. Kriisin käsittelyssä on neljä vaihetta: sokki, reaktio, työstäminen ja uudelleensuuntautuminen.

1. Ensin tulee sokki

Traumaattisen kriisin sokkivaiheessa tietoisuus ja huomiokyky kaventuvat, todellisuudentaju horjuu. Tavallisia oireita ovat vetäytyminen, yliaktiivisuus, tapahtuman kieltäminen ja paniikkituntemukset.

Sokki on mielen aikalisä tilanteessa, jossa on mahdotonta käsitellä kaikkea uutta.

2. Reaktiovaihe valmistaa tulevaan

Reaktiovaiheessa traumaattinen kokemus tunkeutuu jatkuvasti mieleen. Ihminen yrittää päästä kärryille, miksi ja miten kaikki tapahtui.

Muutoksen täydellinen kieltäminen vähenee, ja tunteet heräävät. Prosessi sisältää usein ahdistuneisuutta, masennusta, itkuisuutta ja univaikeuksia.

3. Työstäminen on kovaa työtä

Työstämisvaiheessa ihminen alkaa rakentaa kielellistä kertomusta kokemastaan. Keskeiseksi kysymykseksi nousee, miten tästä selviää. Kun työstämisvaihe etenee, keskittyminen tapahtuneeseen ja menneeseen elämään vähenee. Trauma alkaa hellittää.

Jos kriisireaktio lukkiintuu, tarvitaan ammattiapua.

4. Elämä kantaa sittenkin

Traumaattisen kriisin loppusuoralla ihminen alkaa pelata uusilla korteillaan ja elämä voittaa.

Elämä ei ole ennallaan, mutta joiltain osin se voi olla jopa todempaa, täydempää ja parempaa kuin ennen.

Traumaattisen kriisin työstäminen on tuottanut uudenlaisen luottamuksen. Elämä on arvaamaton, mutta elämisen arvoinen.

Lähde: Suomen mielenterveysseura

Artikkeli on julkaistu ET Terveys -lehden numerossa 5/2017.

Kuusikymppiselle ero saattaa olla tilaisuus tutustua kunnolla omiin ajatuksiin. Kuka minä olen? Mikä malli minua ohjaa? Tärkeintä on, ettei jää vanhaan vellomaan.

Ero. Pieni mutta painava sana. Toiselle se tarkoittaa vapautta, toiselle epäonnistumista, kolmannelle suuntaamista uutta päin.

Erityisen koetteleva kokemus voi olla silloin, kun takana on vuosikymmenien parisuhde. Pitkät liitot päättyvät Suomessa eroon yhä useammin.

Helppoja eroja ei ole olemassa. Ero lyö aina leimansa naiseuteen tai mieheyteen, luottamuksen ja onnistumisen kokemuksiin, ja oma identiteetti on etsittävä eron jälkeen uudestaan. Se vie aikaa, sillä tunteille on raivattava oma tilansa kaikkien eroprosessin käytännön asioiden keskeltä.

Yli 55-vuotiaiden avioerot ovat 30 vuodessa lähes kolminkertaistuneet.

Yhä helpompi erota

Eroa pohtivat pelkäävät kolmea asiaa: selviänkö taloudellisesti, miten lapsille käy ja saanko koskaan enää läheisyyttä.

Nykyään ainakin kaksi ensin mainittua pelkoa ovat lieventyneet hurjasti verrattuna edellisten sukupolvien aikaan. Naisten taloudellinen asema on parempi kuin ennen, samaan aikaan kun yhteiskunnan turvaverkko on vahvistunut. Toisaalta isien asema avioeroissa on kohentunut. Se voi osaltaan helpottaa eropäätöksen tekemistä.

Parisuhteen rikkoutumiseen liittyy usein joku ulkopuolinen. Ihastumisen mahdollisuuksia tulee vastaan nykyään aiempaa enemmän, sillä ihmisten elämänpiiri on laajempi. Sosiaalinen media ja uudet viestintämahdollisuudet avartavat maailmaa entisestään.

"Jos uteliaisuus puolisoa kohtaan puuttuu, sitä on hyvä osoittaa edes itseä kohtaan."

Ihastuminen voi tempaista mennessään, mutta tunteesta voi aina palata takaisin omaan arkeen. Itsekuri ja arvot löytyvät omasta sisimmästä. Jos on hukassa itsensä kanssa, eksyminen uhkaa kyllä parisuhdettakin.

Psykologi Pekka Järvinen on pohtinut paljon kolmatta ikää, joka alkaa kuusissakymmenissä, eläkeiän kynnyksellä. Silloin ihmiselle tarjoutuu mahdollisuus miettiä, mitä loppuelämältään haluaa. Onko jotain sellaista jäänyt tekemättä tai kokematta, johon vielä olisi mahdollisuus?

Toisille se tarkoittaa irtautumista vanhasta parisuhteesta.

Tunnista toimintakaavasi

Eron jälkeen moni miettii, olisiko suhteen eteen voinut tehdä enemmän. Usein vastaus on kyllä. Työ jää usein tekemättä, sillä pitkä liitto voi tuudittaa pitämään suhdetta itsestäänselvyytenä. Arkeen on helppo lässähtää.

Yksi vaihtoehto on ajatella, että parisuhde on määräaikainen sopimus, jonka toimivuuden pari päivittää yhdessä esimerkiksi kerran vuodessa. Se ylläpitää uteliaisuutta suhdetta kohtaan, ja molemmat tietävät, mitä toinen yhteiseltä elämältä odottaa.

Jos uteliaisuus toista kohtaan puuttuu, on hyvä osoittaa sitä edes itseä kohtaan. On tärkeä tunnistaa omaa käyttäytymistä ohjaavat asiat, esimerkiksi lapsuudenkodin toimintamallit ja suvun perinteet. Valmiit kaavat on tarvittaessa oltava valmis kyseenalaistamaan tai jopa rikkomaan, jotta tilalle voi rakentaa oman tavan olla. Silloin vastuu valinnoista ja tulevaisuudesta on omissa käsissä.

"Yksinäisyyteen ei kannata jäädä rypemään."

Tutustuminen omiin ajatuksiin voi viedä aikaa. Rauhaakin se vaatii. Oman ajan ottaminen ei ole kuitenkaan itsekkyyttä. Sen ansiosta voi löytää voimavaroja, joiden avulla pystyy tekemään töitä parisuhteen eteen.

Hyvinvointivalmentaja Tara Lange on todennut, että mitä enemmän tekee töitä itsensä kanssa, sitä avoimemmin voi kertoa itsestään toisille. Ikävätkin tunteet on syytä puhua ajoissa pois mieltä painamasta. Jos jotain on jäämässä hampaankoloon, sitä ei sinne jätetä.

Pitkästä aikaa yksin

Kun pitkään jatkunut parisuhde päättyy, yksinäisyyteen ei kannata jäädä rypemään. Eroon liittyvät tunteet ovat jaettavissa, eikä niitä tarvitse potea yksin.

Ainakin pari kertaa viikossa olisi hyvä lähteä ihmisten ilmoille, sillä hyvien sosiaalisten kontaktien puute häiritsee koko elämää. Pitkään jatkunut yksinäisyys aiheuttaa stressireaktion, joka pahimmillaan vähentää elinvuosia. Näin kertovat Jaakko Valvanne ja Lotta Tuohino kirjassaan 60+ lisää iloa elämään.

"Parisuhdemarkkinoilla tilanne on epäreilu. Lähes puolet 65-74-vuotiaista naisista elää yksin."

Parisuhdemarkkinoilla tilanne on epäreilu. Naiset elävät miehiä pitempään ja joutuvat siksi elämään ilman kumppania miehiä useammin ja pitempään.

Lähes puolet 65–74-vuotiaista naisista elää yksin, vaikka vain joka kymmenes kertoo pitävänsä sinkkuna olemista parisuhdetta parempana. Samanikäiset miehet ovat kuitenkin usein varattuja, joten uuden kumppanin löytäminen on vaikeaa.

Monelle ikääntyneelle lapsenlapset ovat valtava voimavara, mutta terapeutteja heistä ei saa tehdä. Aikuisten asiat voi puhua ystävien kanssa tai vaikka eroseminaarissa.

Lähteet: Suomalainen eroseminaari, Paula Salmela, Jaakko Valvanteen ja Lotta Tuohinon teos 60+ iloa elämään (S&S).

Artikkeli on julkaistu ET Terveys -lehdessä 5/2017.