Moni miettii, kuinka voi varmistaa, että saa asianmukaista hoitoa elämän loppuvaiheessa. Hoitotahdolla toiveensa pystyy ilmaisemaan tarkasti, ja läheiset voivat auttaa sen teossa.

1. Iäkäs äitini haluaisi tehdä hoitotahdon. Mihin sitä tarvitaan?

Hoitotahdolla voi kertoa ennakkoon, miten haluaa itseään hoidettavan sellaisessa tilanteessa, jossa oman mielipiteen ilmaiseminen ei onnistu. Esimerkiksi sairaus tai onnettomuus voivat johtaa siihen, ettei omasta huolenpidosta pystykään keskustelemaan.

Hoitotahdossa voi lisäksi kertoa, kenen kanssa hoitopäätöksistä keskustellaan, jos potilaan oma mielipide ei ole tiedossa. Silloin puhutaan edunvalvontavaltuutuksesta.

Kenelle lääkärit puhuvat, jos potilas ei siihen pysty?

Pätevän hoitotahdon tekeminen edellyttää, että tekijä ymmärtää riittävällä tavalla asiakirjan merkityksen ja sisällön. Lapset tai läheiset voivat auttaa sen laatimisessa, mutta on tärkeää, että iäkäs kirjaa tahtonsa ilman auttajan johdattelua. Nuorikin voi tehdä hoitotahdon ja päivittää sitä vuosien mittaan.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

2. Mitä asioita hoitotahtoon kannattaisi laittaa?

Kannattaa miettiä, mitä elämän loppuvaiheelta oikeasti haluaa. Hoitotahdossa voi kieltäytyä tietynlaisesta hoidosta, esimerkiksi elvytyksestä tai tehohoidoista, jos paranemisennuste on hyvin heikko.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tämä osa hoitotahdosta sitoo hoitohenkilöstöä: potilaslain mukaan tärkeisiin hoitopäätöksiin on hankittava potilaan suostumus eikä potilaalle saa antaa aiemmin ilmaistun tahdon vastaista hoitoa.

Hoitohenkilökunnan on noudatettava hoitotahtoa, mutta ei kaikilta osin.

Muutoin kirjata voi ihan mitä vain, minkä uskoo lohduttavan ja helpottavan elämän loppuvaiheen hoidossa: esimerkiksi mielimusiikin, lempiaamiaisen ja hengelliset toiveet.

Pitkäaikaishoitoa koskevista toiveista on iso apu, jos omien toiveiden esittäminen vaikeutuu esimerkiksi muistisairauden vuoksi. Hoivayksiköissä pyritään kunnioittamaan näitä toiveita ja toteuttamaan ne mahdollisuuksien rajoissa. Akuuttisairaanhoidossa hoivatoiveiden toteuttaminen on vaikeaa, ja useimmiten se jää läheisten varaan.

Hoitotahtoon voi kirjata vaikka mielimusiikkinsa.

Joka kolmas ikääntyneen kuolema on niin äkkinäinen, ettei hoidosta ehditä sopia yhdessä. Silloin hoitohenkilökunnan on tärkeä tietää lähinnä, millaiset loppuvaiheen hoidot henkilö haluaa rajata pois ja mikä asenne hänellä on ollut kuolemaan.

Hoitotahto kannattaa tehdä kirjallisesti. Sen voi laatia vapaamuotoisesti tai valmiin mallin mukaan. Malleja löytyy esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, Muistiliiton ja Terveyskirjaston nettisivuilta.

Tekemiseen voi saada apua terveyskeskusten senioripuhelimen kautta tai niiltä terveysasemien ja yksityisen sektorin lääkäreiltä, jotka ovat perehtyneet hoitotahdon tekemiseen. Hoitotahto kannattaa kirjata itse kansalliseen sähköiseen terveysarkistoon Omakantaan.

3. Millaisia sääntöjä tai lakeja loppuvaiheen hoidossa sovelletaan?

Perusasiat ovat loppuvaiheen hoidossa pitkälti samat kuin muussakin hoidossa. Potilaslain mukaan potilaalla on esimerkiksi oikeus saada hyvää hoitoa ja kohtelua sekä määrätä itse hoidostaan. Hänellä on myös oikeus saada kaikki hoitoaan koskeva tieto.

Elämän loppuvaiheessa tehdään myös potilaslain mukaisia tärkeitä hoitopäätöksiä: esimerkiksi palliatiivinen eli oireenmukainen hoitolinjaus, saattohoitopäätös ja DNR- eli elvyttämättäjättämispäätös.

Potilaalla on oikeus saada hyvää hoitoa.

Päätökset kirjataan hoitosuunnitelmaan. Sen tekemiseksi pitäisi aina järjestää hoitoneuvottelu, johon osallistuvat potilaan itsensä lisäksi tarvittaessa myös läheiset tai muu laillinen edustaja.

Jos potilas ei kykene ilmaisemaan toiveitaan hoidosta, sovelletaan mahdollista hoitotahtoa. Jos hoitotahtoakaan ei ole, läheisiltä kysytään, miten potilas olisi asioihin suhtautunut.

4. Mitä tarkoittaa oireenmukainen hoito?

Oireenmukaisella hoidolla tarkoitetaan sananmukaisesti sairauden oireiden hoitoa. Jos kuolemaan johtavaa sairautta ei enää voi parantaa, sen oireita voi yhä lievittää ja toimintakykyä ja hyvää oloa ylläpitää.

Hoito on siis yhtä aktiivista hoitamista kuin kaikki muukin hoito, painotus vain siirtyy paranemisesta oireiden lievittämiseen.

Kun varsinainen paranemiseen tähtäävä hoito loppuu, oirehoito toteutuu paremmin: hoidon sivuvaikutuksia ei tarvitse pelätä, ja rasittavat ja kivuliaat tutkimukset tai lääkkeet loppuvat tai vähenevät.

Loppuvaiheessa kipua voi lievittää tehokkaammin.

Henkiseen hyvinvointiin on enemmän mahdollisuuksia. Näissä tilanteissa myös paluu kotiin tai omaan hoivayksikköön onnistuu helpommin.

Päätös saattohoidosta puolestaan tehdään silloin, kun kuolemaan johtavan sairauden etenemiseen ei voida enää vaikuttaa tai kun potilas todennäköisesti kuolee lähipäivinä tai -viikkoina.

5. Millä perusteella päätös elvyttämättä jättämisestä tehdään?

Päätöksen tekee lääkäri. Se tarkoittaa, ettei sydäntä tahdisteta tai paineluelvytystä tehdä, jos potilas menee elottomaksi ja sydämen toiminta pysähtyy. Henkilökunta keskittyy hyvän hoidon antamiseen, ja luonnollinen kuolema sallitaan usein läheisten ympäröimänä.

Päätös olla aloittamatta elvytystä herättää läheisissä tunteita. Siksi siitä pitää keskustella. Tämä onnistuu pitkäaikaishoidon yksiköissä, mutta päivystystilanteissa lääkäri joutuu tekemään hoitopäätöksiä tilanteessa, jossa yhteiselle keskustelulle ei ole tilaa.

Joskus elvytys voi olla potilaalle vain haitaksi.

Pääsääntöisesti lääkäri ehdottaa päätöstä olla aloittamatta elvytystä tilanteissa, joissa elvyttäminen olisi todennäköisesti haitaksi ihmisen voinnille tai jos hoitotahto niin ohjeistaa.

Tutkimukset kertovat, että jos ihminen on hyvin iäkäs ja raihnainen, elvytystulokset ovat yleensä huonoja: vaikka sydän saataisiin käynnistettyä, aivotoiminta ei elvy.

Elvytyskielto on yksi asia, jonka kirjaamista hoitotahtoon voi miettiä. Silloinkin olon helpottamiseksi tai sairauden parantamiseksi tehdään kaikki muu voitava.

6. Onko omaisella oikeus tietää kaikki potilaan tilasta tai hoidosta?

Omaiset pitävät joskus palvelutalojen hoitohenkilöstön vuorovaikutusta heidän kanssaan heikompana kuin mitä hoitohenkilöstö ajattelee. Potilaalla on aina oikeus tietosuojaan, eikä henkilöstö saa kertoa potilaan asioista ilman hänen lupaansa edes omaisille.

Potilaan asioista ei saa kertoa ilman tämän lupaa edes omaisille.

Laki suojelee potilasta, mutta unohtaa omaiset: heillä on hätä ja huoli potilaan tilanteesta, ja hekin tarvitsevat tietoa ja lohdutusta. Siksi on tärkeää, että potilas kertoo, kenelle asioista pitää aina kertoa. Potilas voi myös osittain paikata lain unohdusta laatimalla edunvalvontavaltuutuksen.

Joskus potilas itse kieltää kertomisen. Senkin takia voi olla hyvä tehdä edunvalvontavaltuutus hoitotahdon lisäksi.

7. Voiko lääkäri päättää potilaan hoidosta ilman omaisten suostumusta?

Voi. Omainen ei koskaan tee hoitopäätöksiä, vaan ne ovat aina hoitavan lääkärin vastuulla. Potilas itse ratkaisee, ottaako hän tarjotun hoidon vastaan vai kieltäytyykö siitä.

Jos potilas ei itse pysty ilmaisemaan tahtoaan, sovelletaan hoitotahtoa tai kuullaan aiemmin nimettyä edunvalvojaa tai lähiomaista. Omaisten kanssa olisi hyvä pyrkiä yhteisymmärrykseen.

Asiantuntijoina geriatrian erikoislääkäri ja tutkimusprofessori Harriet Finne-Soveri, THL, sekä elämän loppuvaiheen hoitoa tutkinut yleislääketieteen erikoislääkäri, kliininen opettaja Helena Karppinen, Helsingin yliopisto. Lähteinä myös thl.fi ja valvira.fi.

Jutun voi lukea kokonaan ET-lehden numerosta 20/2020.

Sisältö jatkuu mainoksen alla