Kruunupyyläinen Päivi Stenman, 55, käy monta kertaa viikossa syöttämässä äitiään vuodeosastolla.

- Hänellä on Parkinsonin tauti ja dementia. Käsivoimat eivät riitä syömiseen.

”Elämäni on mallillaan: onnellinen parisuhde, vakituinen työpaikka ja kaksi lastenlasta. Surua tuo 80-vuotiaan äitini sairaus. Parkinsonin tauti todettiin 30 vuotta sitten, mutta vaivat alkoivat vasta 10 vuotta sitten.

Nyt äitini on ollut laitoksessa vajaan vuoden. Jaloista meni kaikki voima, eikä isä olisi enää pystynyt hoitamaan häntä kotona. Onneksi Kokkolassa oleva Honkaharju on kiva paikka ja hoitajat mukavia. Äidillä on oma huone, ja joka päivä isäni ja enoni käyvät syöttämässä hänet. Ruoka maistuu äidille hyvin, ja hän ottaa mielellään karkkiakin suuhun. Lipastossa on herkkukätkö.

"Yritän käydä mahdollisimman usein, mutta työpaikka ja koti on kaukana ja ihan joka päivä en jaksa ajaa 100 kilometrin lenkkiä."

Työskentelen leipomossa siivoojana ja varsinkin perjantai on raskas päivä.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Äiti enimmäkseen nukkuu, mutta välillä on selkeitäkin hetkiä. Hän puhuu niin hiljaa, että minun pitää panna korvani kiinni hänen suuhunsa. Raskainta on, jos äiti itkee lähtiessäni ja pyytää ottamaan hänet mukaan. Veisin hänet kotiin, jos saisin kaikki hoitovälineet ja olisi varaa palkata hoitaja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Viikonloppuna haluaisin joskus pitää ”vapaata”, mutten oikein osaa jättää käymättä äidin luona. Lapsenlapsiakin haluaisin hoitaa, mutta nyt mennään äidin ehdoilla.”

omaishoitaja+puoliso

Kiitos,ihana tytär:) oletko ainokainen joka voi osallistua äidin hoitoon? jaoimme siskoni kanssa äitimme käynti ja hoitovuoroja silloin kun äiti vielä eli,ei tullut niin raskaaksi:)

Sisältö jatkuu mainoksen alla