Kun pidät huolta tästä kolmen A:n kokonaisuudesta, jaksat paremmin töissä.
1. Arvot
Pidä töissäkin mielessä, mikä sinulle on tärkeää. Kysy aika ajoin itseltäsi, onko tämä työ sellainen, jota minä pidän tärkeänä. Muista, että elämässä on muitakin merkityksellisiä asioita kuten ystävät ja harrastukset, ja niille on annettava aikaa, jotta rentoudut ja jaksat huhkia työpaikalla.
Jos oma työ turhauttaa ja haluaisit tehdä jotain muuta, mieti, mitä se voisi olla. Mitä sinun pitäisi tehdä, jotta pääsisit siihen työhön. Tee pitkän tähtäimen suunnitelma.
2. Asenteet
Voit vaikuttaa siihen, miten suhtaudut omaan työhösi. Kun puhut asioista työpaikalla myönteiseen sävyyn, se tarttuu. Niin tarttuu myös pahoinvointipuhe. Älä siis ole työpaikkasi pahan ilman lintu.
3. Ammattitaito
Ammattitaitoinen työntekijä ei kysele, mitä muut voisivat tehdä, jotta hänellä olisi hyvä olla. Kannattaa mieluummin kysellä itseltään, mitä minä voisin tehdä, jotta kaikilla olisi parempi olla työpaikalla. Jos on sitä mieltä, että muut tekevät olosta kurjan, ottaa uhrin roolin, eikä silloin ole mahdollista itse vaikuttaa asioihin.
Mutta jos työpaikalla on selvää kiusaamista, on vastuullista ottaa asiat puheeksi ensin työkaverin ja sitten pomon kanssa. Jos tilanne ei muuten rauhoitu, asioita voi selvittää edelleen työsuojeluasiamiehen ja työterveyshuollon kanssa.
Neuvot antoi työterveyshuollon ja työlääketieteen erikoislääkäri Kari-Pekka Martimo, jolle Työ Terveys Turvallisuus -lehti on myöntänyt Hyvän työelämän puolestapuhuja -tunnustuksen.
Oletko sinä kokenut työuupumuksen? Tai ollut lähellä sitä? Miten olet selvinnyt siitä? Kerro kokemuksesi ja keskustele aiheesta alla olevassa kommentointikentässä.
Olen kokenut vakavan työuupumuksen ja voin sanoa, että noilla ohjeilla en olisi työuupumusta voinut välttää. Nämä ohjeet taas kerran panevat syyn ja vastuun täysin yksilön omille harteille, vaikka työntekijöiltä jo ennestään vaaditaan liikaa liiallisen työtaakan, vastuiden, työympäristöä ja työntekoa sekoittavien myllerrysten paineessa. Olisin voinut välttää uupumuksen ainoastaan hyppäämällä kelkasta ajoissa tai olla vastaanottamatta vastuullista tehtävää. En kuitenkaan voinut etukäteen aavistaa, miten hallitsemattomaksi työn tekeminen, työkuorma ja muutosten ennakoiminen saattoi muuttua lukuisten organisaatiomuutosten ja pomovaihdosten seurauksena työpaikan johtamiskulttuurien muututtua kannustavasta asiantuntijajohtamisesta käskyttävään, syyllistävään johtamiskulttuuriin. Ehkä olisin jaksanut vielä muutaman vuoden eli normaalieläkkeeseen asti, jos minulla olisi edelleen ollut johdon tuki ja organisaation luomat edellytykset työn hoitamiseen. Työssä jaksaminen on kiinni koko organisaatiosta ja johtamiskulttuurista. Yksilö voi suojata itseään uupumiselta, jos kykenee ja osaa ennakoida. Hänen on kuitenkin toimittava niillä pelisäännöillä ja aikatauluilla ja resursseilla, jotka hänelle oman organisaation ja asiakkaiden taholta annetaan.
Vaikka itselläni on ollut työssä arvot ja ammattitaito kohdallaan, en ole mahtanut mitään muiden asenteille. Oma positiivisuuskaan ei auta, kun en saanut vastakaikua tai kannustusta pomoilta ja työkavereilta, joiden oma asema on ollut myös vaakalaudalla. Minua kohdeltiin muutoksessa kuin jämää. Minustahan oli mukava päästä eroon, jotta ns. oma porukka sai sitten enemmän. Olet ollut vain kiltti kana, joka on munintansa muninut. Tämän olen täysn rinnoin käynyt läpi, kokenut ja selvinnyt siitä tasapainoisena omin keinoin.
Jos työimapiiriä hehkutetaan positiiviseksi ja hyväksi, kun barometrin keskiarvo on saavutettu, niin mitä väliä on yksilöiden mielipiteillä tai kokemuksilla? Ei mitään, ainakaan kyselyjen tekijöiden mielestä. Kyselyjen ja mittausten tekijöinä ovat samat työyhteisön kehittäjät, joiden palkka riippuu työpaikan tuloksesta.
Minulta vietiin muutoksessa työpaikka. Palkka jaettiin muille ja työ jaettiin nuoremmille. Huvittavinta oli, että kehittämäni palvelu ja tekemäni työtehtävä oli uusi ja sille oli jatkorahoitus tiedossa. Minä en vain kelvannut sitä enää tekemään.
Mutta eipä tuo mitään pahoja päässyt tekeään. Hetkellisesti vain uuvahdin ja päätin kerrankin luovuttaa ja tehdä senkin järjestelmällisesti ja huolellisesti. Pääsin uuteen helpompaan työhön muualle. Voin hyvin enkä ainakaan valita työstä, sitä riittää. Positiivisuus tarkoittaa minulle tasapainoa itseni kanssa; jaksaa jaksaa työpäivän vaikka missä ilmapiirissä.
Olen onnellinen tästä ja tulevasta päivästä. Olen iloinen siitä, että voin unelmoida, nukkua, syödä ja olla utelias. Jaksan istua koneella ja kirjoittaa, opiskelen ja liikun. En tarvitse enää positiivista ilmapiiriä, minulla on se jo sydämessä, kokemus rauhasta, että omassa elämässäni olen riittävän hyvä ihmiseksi. Kunnioitan muiden valitsemaa tietä, mutta minun ei ole mikään pakko valita samaa tapaa. Tallaan polkuni ihan itse vaikka umpihankeen, jos niin jaksan ja haluan.
