Yksinkertainen on kaunista. Uskollinen polkupyöräni on yksivaihteinen ja kippurasarvinen. Siinä on nahkasatula, lokasuojat, tarakka, vannejarrut sekä melko sileät ja rullaavat renkaat. Talveksi vaihdan eteen nastarenkaan vanteineen päivineen.

Löysin pyörän syysalesta halpaan hintaan ja päätin samalla, että huolloista en sitten tingi, vaan meistä tulee uskolliset kaverukset.

Vastalahjaksi toivoin mukavia kilometrejä ja aktiivista hyötyliikuntaa.

50 000 kilometriä myöhemmin voin todeta, että toivomus on täyttynyt. Pyörä ei ole jättänyt minua kertaakaan tielle ja olen polkenut sillä kaikenlaisissa keleissä suvimyötäisistä syysmylläköihin ja talvipakkasiin.

Maailmaakin olemme nähneet: Suomea sieltä täältä ja Tukholman useampaan kertaan. Helsingissä ja Espoossa ei taida olla enää montaa kolkkaa, jossa emme olisi vierailleet.

Lue myös: Pyöräilijä – näin ehkäiset selkäkivut!

Pidä ketjut öljyttyinä

Aluksi ajatus oli ajaa yksivaihteisella vain työ- ja muut pikamatkat. Pian kuitenkin selvisi, että runko oli niin sopiva ja asento hyvä, että pyörällä uskalsi lähteä taittamaan myös muutaman kymmenen kilometrin taipaleita. Varsinainen maantiepyöräni alkoi jäädä vähälle käytölle.

Yhteisten vuosien jälkeen voi todeta, että polkupyörää ei saa kovin helpolla hajalle kovassakaan käytössä.

Joitain osia toki kuluu ja pitää uusia, mutta lopulta aika vähän ja harvakseltaan. Omat huoltosuositukseni on tällainen. 

• Kunnon vuosihuolto.

  Läpi vuoden käytössä oleva polkupyörä kannattaa panna talven jälkeen palasiksi, puhdistaa, rasvata ja tarkistaa kuluvat osat (jarrupalat, renkaat, ketjut, rattaat, vaijerit, keskiö…) Hommasta selviää yleensä töineen ja osineen satasella–kahdella. Jos huollon osaa tehdä itse, säästää työn hinnan ja pääsee investoimaan työkaluihin. Itse olen päätynyt siihen, että maksan hyvälle pyörämekaanikolle mielelläni kerran vuoteen ammattitaidosta ja hyvistä vinkeistä. 

• Säännöllinen pesu.

  Jos polkupyörällä ajaa muutenkin kuin hyvän sään aikana, rapa kannattaa poistaa ennen kuin se jämähtää kiinni. Pyöränpesusta olen selvinnyt Bilteman muutaman kympin ”painepesurilla”, johon mahtuu viitisen litraa vettä ja paine syntyy käsin pumppaamalla.

• Muista kiristykset, öljyämiset ja pikahuollot.

  Vaikken tee itse suurempia huoltoja, hankin muutama vuosi sitten polkupyörän korjaustelineen. Se madalsi kynnystä pikahuoltoihin aivan ratkaisevasti. Siitä lähtien asti perheemme ketjut ovat olleet kireinä ja öljyttyinä – ja hermot vähemmän kireinä.

Ex-autoilija tunnustaa

Olen kotoisin Valkeakoskelta, jossa vielä minun lapsuudessani sekä aikuiset miehet että naiset polkivat työmatkoja pyörillään. Se oli olevinaan kätevää ja helppoa.

Sitten Suomi autoistui, vaurastui ja pyöräily unohtui.

Siirryin itsekin vuosiksi ratin taakse, kunnes keski-iässä pyörä palasi arkeeni ja pääasialliseksi liikkumisvälineekseni.

Totuttelu ja tuskailu kesti hetken. Sitten löysin oikean vaatetuksen, pyörämallin ja asenteen. Kuntokin kohosi sille tasolle, että pyöräilystä tuli nautinto. Sen koommin olen ollut vakuuttunut, että tiedän maailman parhaan tavan liikkua.

Etenkin nyt keväällä työmatkapyöräily on yhtä juhlaa. Valoa riittää, luonto herää ja linnut konsertoivat.

Jos ette usko minua, uskokaa vaikka Anssi Kelaa, joka on kirjoittanut omasta pyöräilykääntymyksestään näin:

– Hankin halvahkon maastopyörän ja aloin ajella. Tajusin heti tehneeni yhdet elämäni fiksuimmista kaupoista: pyöräilyhän oli aivan ässää! Olin ajatellut, että fillarointi kaupungissa olisi jotenkin työlästä. Eihän se sitä tietenkään ollut, vaan paljon helpompaa kuin autoilu. Itse asiassa se oli nopeampaakin: huomasin taittavani muutaman kilometrin matkat keskusta-alueella huomattavasti sukkelammin fillarilla kuin autolla. Ei enää ruuhkissa seisomista, ei enää loputonta parkkipaikkojen metsästystä. Polkupyörä osoittautui kaupunkialueella täysin ylivoimaiseksi liikkumismuodoksi. Hämmästelin miksen ollut hoksannut tätä jo vuosia aikaisemmin.