Ostin 10 vuotta sitten pyörän, jolla olen polkenut työmatkat. 50 000 kilometrin kohdalla on välitilinpäätöksen paikka, sanoo toimittaja Heimo Hatakka.

Yksinkertainen on kaunista. Uskollinen polkupyöräni on yksivaihteinen ja kippurasarvinen. Siinä on nahkasatula, lokasuojat, tarakka, vannejarrut sekä melko sileät ja rullaavat renkaat. Talveksi vaihdan eteen nastarenkaan vanteineen päivineen.

Löysin pyörän syysalesta halpaan hintaan ja päätin samalla, että huolloista en sitten tingi, vaan meistä tulee uskolliset kaverukset.

Vastalahjaksi toivoin mukavia kilometrejä ja aktiivista hyötyliikuntaa.

50 000 kilometriä myöhemmin voin todeta, että toivomus on täyttynyt. Pyörä ei ole jättänyt minua kertaakaan tielle ja olen polkenut sillä kaikenlaisissa keleissä suvimyötäisistä syysmylläköihin ja talvipakkasiin.

Maailmaakin olemme nähneet: Suomea sieltä täältä ja Tukholman useampaan kertaan. Helsingissä ja Espoossa ei taida olla enää montaa kolkkaa, jossa emme olisi vierailleet.

Lue myös: Pyöräilijä – näin ehkäiset selkäkivut!

Pidä ketjut öljyttyinä

Aluksi ajatus oli ajaa yksivaihteisella vain työ- ja muut pikamatkat. Pian kuitenkin selvisi, että runko oli niin sopiva ja asento hyvä, että pyörällä uskalsi lähteä taittamaan myös muutaman kymmenen kilometrin taipaleita. Varsinainen maantiepyöräni alkoi jäädä vähälle käytölle.

Yhteisten vuosien jälkeen voi todeta, että polkupyörää ei saa kovin helpolla hajalle kovassakaan käytössä.

Joitain osia toki kuluu ja pitää uusia, mutta lopulta aika vähän ja harvakseltaan. Omat huoltosuositukseni on tällainen. 

  • Kunnon vuosihuolto.

    Läpi vuoden käytössä oleva polkupyörä kannattaa panna talven jälkeen palasiksi, puhdistaa, rasvata ja tarkistaa kuluvat osat (jarrupalat, renkaat, ketjut, rattaat, vaijerit, keskiö…) Hommasta selviää yleensä töineen ja osineen satasella–kahdella. Jos huollon osaa tehdä itse, säästää työn hinnan ja pääsee investoimaan työkaluihin. Itse olen päätynyt siihen, että maksan hyvälle pyörämekaanikolle mielelläni kerran vuoteen ammattitaidosta ja hyvistä vinkeistä. 

  • Säännöllinen pesu.

    Jos polkupyörällä ajaa muutenkin kuin hyvän sään aikana, rapa kannattaa poistaa ennen kuin se jämähtää kiinni. Pyöränpesusta olen selvinnyt Bilteman muutaman kympin ”painepesurilla”, johon mahtuu viitisen litraa vettä ja paine syntyy käsin pumppaamalla.

  • Muista kiristykset, öljyämiset ja pikahuollot.

    Vaikken tee itse suurempia huoltoja, hankin muutama vuosi sitten polkupyörän korjaustelineen. Se madalsi kynnystä pikahuoltoihin aivan ratkaisevasti. Siitä lähtien asti perheemme ketjut ovat olleet kireinä ja öljyttyinä – ja hermot vähemmän kireinä.

Ex-autoilija tunnustaa

Olen kotoisin Valkeakoskelta, jossa vielä minun lapsuudessani sekä aikuiset miehet että naiset polkivat työmatkoja pyörillään. Se oli olevinaan kätevää ja helppoa.

Sitten Suomi autoistui, vaurastui ja pyöräily unohtui.

Siirryin itsekin vuosiksi ratin taakse, kunnes keski-iässä pyörä palasi arkeeni ja pääasialliseksi liikkumisvälineekseni.

Totuttelu ja tuskailu kesti hetken. Sitten löysin oikean vaatetuksen, pyörämallin ja asenteen. Kuntokin kohosi sille tasolle, että pyöräilystä tuli nautinto. Sen koommin olen ollut vakuuttunut, että tiedän maailman parhaan tavan liikkua.

Etenkin nyt keväällä työmatkapyöräily on yhtä juhlaa. Valoa riittää, luonto herää ja linnut konsertoivat.

Jos ette usko minua, uskokaa vaikka Anssi Kelaa, joka on kirjoittanut omasta pyöräilykääntymyksestään näin:

– Hankin halvahkon maastopyörän ja aloin ajella. Tajusin heti tehneeni yhdet elämäni fiksuimmista kaupoista: pyöräilyhän oli aivan ässää! Olin ajatellut, että fillarointi kaupungissa olisi jotenkin työlästä. Eihän se sitä tietenkään ollut, vaan paljon helpompaa kuin autoilu. Itse asiassa se oli nopeampaakin: huomasin taittavani muutaman kilometrin matkat keskusta-alueella huomattavasti sukkelammin fillarilla kuin autolla. Ei enää ruuhkissa seisomista, ei enää loputonta parkkipaikkojen metsästystä. Polkupyörä osoittautui kaupunkialueella täysin ylivoimaiseksi liikkumismuodoksi. Hämmästelin miksen ollut hoksannut tätä jo vuosia aikaisemmin.

Kesän pikku haaverit hoituvat lääkekaapin avulla, mutta tositilanteessa kännykkä auttaa vaikka elvyttämään.

1. Mitkä ovat yleisimmät ensiapua vaativat tilanteet kesämökeillä?

Tavanomaiset lomailijan vammat syntyvät kesäpuuhissa: auringonpaisteessa oleskellessa ja ulkosalla touhutessa sekä luonnossa liikkuessa. Seurauksena on auringonpistoja, palovammoja, hyönteisten pistoja, haavoja ja nyrjähdyksiä.

2. Paljain jaloin kävely on kesän nautintoja. Entä jos astun lasinsiruun tai naulaan?

Puhdista haava heti vedellä. Jos vesihuuhtelu ei putsaa haavaa kunnolla tai siihen jää esimerkiksi lasia, on käytävä lääkärissä.

Jos kyseessä on viiltohaava, laita sen reunat yhteen haavansulkijateipillä tai laastarilla. Tyrehdytä verenvuoto ja peitä haava sidetaitoksella. Tarkista, onko haavan saaneen jäykkäkouristusrokotus voimassa.

Tulehtunut haava punoittaa ja kuumottaa. Sitä voi myös särkeä. Jos oireet eivät helpota, vaikka haavaa puhdistaa lisää, on mentävä lääkäriin.

Runsaasti vuotavaa haavaa pitää painaa sormin tai kämmenellä ja peittää se sitten painesiteellä.

3. Mistä tunnistaa auringonpistoksen?

Oireita ovat päänsärky, pahoinvointi, huimaus ja heikotuksen tunne. Auringosta on syytä siirtyä pois ja vilvoitella itseään viileällä vedellä tai kylmillä kääreillä pään ja kaulan alueella. Vettä pitää juoda, vaikka ei janottaisikaan.

4. Minkä kokoisen palovamman voi hoitaa omatoimisesti ja miten se tapahtuu?

Palovammasta kärsivän omaa kämmentä pienempää vammaa voi hoitaa itse, ellei se ala tulehtua eikä siinä ole rakkuloita. Palanut iho punoittaa, turpoaa ja on kivulias. Syvemmässä palovammassa ihoon nousee myös rakkuloita.

Viilennä vammautunutta ihoa kymmenisen minuuttia vedellä. Varo jäädyttämästä ihoa.

Rakkulainen iho pitää suojata suojasiteellä. Älä riko rakkuloita.

5. Millaisia ensiaputarvikkeita mökille pitää varata?

SPR suosittelee seuraavia: ensiapuside, haavanpuhdistuslaput, haavateippi ja laastarit, kertakäyttökäsineet, kylmäpakkaus, pikasiteet, pinsetit tai punkkipihdit, sakset, sidetaitokset, suojapeite ja tukiside.

Lisäksi kannattaa varata mukaan kuumemittari, aurinkovoidetta ja hyttyskarkotetta.

6. Entä lääkevarasto?

Mökin lääkekaapista pitäisi löytyä ainakin antihistamiinivalmiste, kortisonivoide, kyypakkaus, lääkehiiltä, maitohappobakteereita ja matkapahoinvointi-, ripuli- ja ummetus- sekä tulehduskipulääke. Lisäksi jokaisen mökkeilijän on varmistettava henkilökohtaisten lääkkeidensä riittävyys. Älä käytä vanhentuneita tai talven yli väärin säilytettyjä lääkkeitä.

7. Riittävätkö aikuiselle käärmeenpureman hoidoksi kyypakkauksen pillerit?

Eivät riitä, kaikenikäisten on käytävä lääkärissä. Kyypakkauksen kaksi kortisonipilleriä ovat ensiapu. Ne voivat hillitä mahdollisia allergisia reaktioita. Jos purema on jalassa, se kannattaa lastoittaa. Pureman saanut kannetaan paikalta. Pureman saanutta raajaa ei nimittäin pitäisi liikutella. Raajan pitäminen koholla on suositeltavaa.

Lue myös: Kevään ensiapuopas puremiin, pistoksiin ja vammoihin

8. Miten lastoittamisesta selviää, jos ei ole sitä koskaan tehnyt?

Avaa SPR:n nettisivut punainenristi.fi ja klikkaa otsikko "Opi ensiapua". Sieltä löydät 1-2 minuutin mittaisia videoita, jotka opastavat toimintaan eri tilanteissa. Videoiden avulla voi harjoitella rauhassa kotona.

SPR järjestää jatkuvasti ensiapukursseja eri puolilla maata. Peruskurssi kestää 16 tuntia ja sen hinta on paikkakunnasta riippuen 92-107 euroa.

9. Mökillä ei aina ole tietokonetta. Voiko ensiapuohjeita ladata kännykkään?

Kyllä. SPR:n ilmaisessa mobiilisovelluksessa on ohjeet 24 erilaisen onnettomuus- ja tapaturmatilanteen tai sairauskohtauksen varalta ja samat opastusvideot kuin nettisivuilla.

Sovelluksesta voi myös soittaa suoraan 112-hätänumeroon niin, että hätäkeskus näkee soittajan sijainnin karttakoordinaatteina. Sovelluksen löytää sovelluskaupoista hakusanoilla Punainen Risti. Ensiapuohjeita voi seurata kännykästä, vaikka verkkoyhteyttä ei olisi.

Katso opetusvideo: Näin lataat kännykkääsi ensiapusovelluksen

10. Miten toimin, jos joku menee tajuttomaksi?

Ensimmäiseksi yrität herättää hänet puhuttelemalla tai ravistelemalla. Jos hän ei herää, soita heti hätänumeroon 112 ja pane puhelimen kaiutin päälle. Kerro, mitä on tapahtunut ja missä osoitteessa olet. Sen jälkeen odota ohjeita sulkematta puhelinta. Noudata hätäkeskuksen antamia neuvoja. Lopeta puhelu vasta, kun saat luvan.

11. Millaista ensiapua tajuttomalle henkilölle annetaan?

Tärkeintä on turvata hänen hengityksensä, joten tarkista ensin, hengittääkö hän. Aseta hänet selälleen ja kohota hänen leukaansa. Kokeile poskellasi, tunnetko ilmavirran hänen suustaan.

Jos tajuton hengittää normaalisti, käännä hänet kylkiasentoon hengityksen turvaamiseksi. Seuraa hänen tilaansa, kunnes ensihoitaja tai lääkäri on paikalla ja voi ottaa hänestä vastuun.

Jos autettava ei hengitä normaalisti, aloita painelu-puhalluselvytys. Paina keskeltä rintalastaa 30 kertaa ja puhalla sitten 2 kertaa ilmaa tajuttoman keuhkoihin niin että rintakehä nousee. Jatka samalla 30:2-rytmillä tauotta, kunnes ammattihenkilö on ehtinyt paikalle.

Punaisen Ristin sivuilla ja mobiilipalvelussa on opastusvideot myös elvytyksestä.

12. Onko muita numeroita kuin 112, jotka pitää laittaa näkyville?

Ainakin Myrkytystietokeskus 09471 977 ja meripelastus 0294 1000. Kirjaa myös oma numerosi, mökin tarkka osoite, reittiohje ja karttakoordinaatit. SPR:n sivuilta voit tulostaa tätä varten kätevän turvataulun.

Asiantuntijana Punaisen Ristin terveyden ja ensiavun asiantuntija Kristiina Myllyrinne.

Varmista apu perille

Lataa 112-sovellus

112 Suomi -kännykkä-sovellus nopeuttaa avun saantia hätätilanteessa. Kun soitat 112-hätänumeroon sovelluksen kautta, hätäkeskus saa automaattisesti tiedon tarkasta sijainnistasi, vaikka et itse sitä tietäisi.

Saat Ilmaiseksi

Maksuton sovellus toimii kaikissa älypuhelimissa, joiden sovelluskaupasta se löytyy. Lisää tietoa ja sovelluksen asennusohjeet saat Hätäkeskuslaitoksen verkkosivuilta www.112.fi

Jo 40 000 x apua

Digian ja Hätäkeskuslaitoksen kehittämän sovelluksen avulla on soitettu jo 40 000 hätäpuhelua.

Vinkit antoi Hätäkeskuslaitoksen hätäkeskuspalvelujen johtaja Marko Nieminen.

Aurinkovoide suojaa, mutta vain jos sitä levittää reilulla kädellä. Vain harva käyttää voidetta riittävästi.

1. Heijastaa ja imee säteet

Aurinkovoiteissa käytetään fysikaalista tai kemiallista suojaa tai molempia. Fysikaalinen suoja heijastaa UV-säteilyä pois iholta, kemiallinen imee säteet itseensä.

Voiteet auttavat ehkäisemään ihon palamista ja aurinkokeratoosia, josta voi kehittyä okasolusyöpä. Suojavoiteiden käytön on osoitettu vähentävän myös melanoomaa.

2. Suojakertoimet liioittelevat

Suojakerroin määrittää, kuinka hyvin voide suojaa auringon UVB-säteiltä ja kauanko auringossa voi oleilla palamatta. Esimerkiksi suojakerroin 15 tarkoittaa, että auringossa voi olla palamatta 15 kertaa pidempään kuin ilman suojaa. Moni levittää voidetta kuitenkin vain murto-osan siitä määrästä, jolla suojakerroin on laskettu, eikä lisää voidetta iholle tarpeeksi usein.

3. Kerroin vähintään 30

Suojakertoimen on hyvä olla vähintään 30 vartalolle ja 50 kasvoille. Tarkista purkin kyljestä, että voide suojaa sekä UVA- että UVB- säteilyltä.

4. Pihistelemättä paras

Riittävä määrä voidetta vartalon iholle on oman kourallisen verran ja kasvoille teelusikallinen, mielellään puoli tuntia ennen ulos menoa. 

5. Älä tuudittaudu

Mikään voide ei suojaa täydellisesti UV-säteiltä. Eliniän aikana karttuva aurinkoaltistus lisää ihosyöpien riskiä. Auringossa kannattaa siis oleilla maltillisesti, eikä paahtaa itseään ylenpalttisesti aurinkovoiteen turvin. Muista, että aurinkoisesta säästä voi nauttia myös varjossa.

Asiantuntijana syöpätautien erikoislääkäri Meri-Sisko Vuoristo.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 7/2017.